Jalkapallomaailma on täynnä suuria tarinoita ja suuria mysteereitä. João Félix on niitä molempia: hänen tarinaansa on mahtunut ainutlaatuista suuruutta, mutta suuruus on tehnyt hänen tarinastaan myös mysteerin:

Kuinka niin lahjakas jalkapalloilija on ajautunut sellaiseen kierteeseen, että hänen on vaikea löytää itselleen seuraa?

Hänellä on toki edelleen sopimus Atlético Madridin kanssa vuoteen 2029 saakka, mutta sopimuksessa on yksi mutta: Félix ei halua palata Atlétiin eikä Atléti halua, että Felix palaisi Estadio Metropolitanolle.

Kaikki oli toisin vain viisi vuotta sitten, kun Félix siirtyi  19-vuotiaana Atlético Madridiin hurjalla 126 miljoonan euron siirtosummalla Benficasta. Siirtosumma oli tuolloin maailman neljänneksi suurin  ja se ylitti 54 miljoonalla eurolla Atlético Madridin edellisen, Thomas Lemarista maksaman siirtosummaennätyksen.

Félix tuli Madridiin juhlittuna sankarina, jonka henkeäsalpaavan näyttävät taidot olivat hurmanneet koko jalkapallomaailman. Atlético Madrid ei kuitenkaan saanut satumaisen lahjakasta taiteilijaa, vaan pikemmin taideväärennöksen, jonka maine alkoi lupaavan alun jälkeen rapistua nopeasti.

Félixin taidot eivät kadonneet Madridissa mihinkään, mutta niiden ulosmittaamisen kanssa oli ongelmia. Valmentaja Diego Simeone myönsi, että Félixin pelaamisessa oli ongelmansa, mutta hän piti itseään suurempana ongelmana. Hän ei löytänyt Félixille Atlétin pelitavassa sellaista roolia, jossa Félix olisi ollut parhaimmillaan ja jossa tämä itse olisi viihtynyt.

***

Lopputulos oli koruton, mutta omalla tavalla väistämätön. Félix turhautui, mikä näkyi myös kentällä. Simeonen lisäksi myös muut pelaajat näkivät, ettei Félix antanut kentällä enää kaikkeaan.

Ongelma alkoi näkyä myös julkisuuteen. Kun Saúl Ñíguez tuli yhden ottelun tauolla pelaajatunneliin, hän haukkui vieressään tulleelle Jan Oblakille Félixiä paskiaiseksi. Saúlin epäonneksi hänen sanomansa tallentui tv-lähetykseen.

Félixin ongelmat Simonen ja muiden joukkuetovereiden kanssa olivat herkullista polttoainetta etenkin Real Madridia tukevalla medialle. Félix yritti vakuuttaa, ettei hänellä ole muiden pelaajien kanssa ongelmia, mutta hänen puheensa eivät juurikaan kuuluneet. Ongelmiaan Simonen kanssa hän ei yrittänyt edes peitellä.

Atlético Madrid teki lopulta sen, mikä sen oli puolipakko tehdä. Kun Simeone ei saanut ratkaistua Félixin peluuttamiseen liittyviä ongelmia, portugalilaistähteä alettiin puskea ulko-ovea kohti.

Tammikuussa 2023 Félix sai suuren tilaisuutensa, kun hän siirtyi lainasopimuksella Chelseaan. Félix oli tyytyväinen esityksiinsä ja elämäänsä Länsi-Lontoossa, mutta Chelsea ei. Kun kuuden kuukauden lainasopimus päättyi, Chelsea päätti, etteivät he edes neuvottele Félixin hankkimisesta.

***

Viime syksynä Félixin pelastusrengas löytyi Barcelonasta. Kun Félix siirtyi lainalle Kataloniaan, hän sanoi, että pelaaminen Barcelonassa oli aina ollut hänen unelmansa.

Sekin unelma haihtui kauden aikana ilmaan. Hän kuului Xavin avauskokoonpanoon kauden ensimmäisellä puoliskolla, mutta joulukuussa pelatun Almeria-ottelun jälkeen Xavi teki tylyn ratkaisun: hän pudotti Félixin penkille, koska katsoi, ettei portugalilainen osallistunut riittävän aktiivisesti Barcelonan prässipelaamiseen.

Félix pelasi lopulta Barcelonan avauksessa La Ligassa 18 ottelua, minkä lisäksi hän tuli vaihdosta kentälle 12 ottelussa. Maaleja portugalilainen teki seitsemän ja antoi kolme maalisyöttöä.

Barcelona harkitsi vielä keväällä pitävänsä Félixin tulevalla kaudella, mutta kun Atlético Madrid ei tuntunut lämpenevän enää uudelle lainapestille, Barcelona veti henkselit Félixin nimen ylle.

***

Nyt Félix on jälleen tutussa tilanteessa – etsimässä itselleen pakoreittiä Atlético Madridista.

Kuvaan on ilmestynyt yllättäen Aston Villa. Unai Emery haluaisi Félixin Villa Parkille, mutta viimeiset tiedot kertovat, ettei neuvotteluista ole tulossa helppoja. Ongelmana on raha. Atlético Madrid haluaisi, että Félix siirtyisi Aston Villaan pysyvällä siirroilla. Se tarkoittaisi arviolta 60 miljoonan punnan siirtosummaa ja sen päälle Félixin palkkaa.

Kun Félix siirtyi viime syksynä Barcelonaan, hänen sanottiin alentaneen palkkaansa ja ansaitsevan vain 400 000 euroa kaudessa. La Ligan dokumentaatio paljasti kuitenkin myöhemmin, että kysymys oli vain tilikikkailusta, jolla siirto saatiin rekisteröityä. Todellisuudessa Félixin palkka nousi rekisteröinnin jälkeen neljään miljoonaan euroon kaudessa.

Neljä miljoonaa euroa kaudessa eli vajaat 80 000 euroa viikossa ei olisi ongelma Aston Villalle, sillä se maksaa nyt parhaille pelaajilleen 150 000 – 180 000 euroa viikossa. Ongelmana on, että jos Félixille pitää maksaa saman verran, mitä Atlético Madrid maksaa hänelle eli 280 000 euroa viikossa.

Barcelonaan päästäkseen Félix oli valmis pudottamaan palkkaansa, mutta onko hän valmis tekemään niin myös Aston Villan kohdalla?

***

Kaiken kohun ja pettymysten takana on kysymys, miksi Félixin lento tähtitaivaan kirkkaudessa on jäänyt niin lyhyeksi?

Vastaus on monen asian summa.

Ensimmäinen iso syy on se, että siirto Atlético Madridiin oli Félixin uran kannalta kohtalokas harha-askel. Simeone ei – kuten hän on itsekin tunnustanut – löytänyt joukkueessa Félixille sellaista roolia , jossa portugalilainen olisi voinut hyödyntää omat taitonsa maksimaalisella tavalla.

Toki Félixin pitää katsoa myös itse peiliin. Huippuseuroissa jokaiselle pelaajalla ei voida räätälöidä kentällä sellaista roolia, joka sopisi hänen taitorekisteriinsä 100-prosenttisesti. Pelaajan on pystyttävä myös sopeutumaan joukkueessa suurempaan palapeliin – ja jos asiat eivät mene suunnitellulla tavalla, silloin vaihtoehtoina on joko antaa periksi tai yrittää korjata tilannetta entistä päättäväisemmin.

Félix antoi enemmän periksi kuin olisi tosissaan yrittänyt sopeutua Simeonen pelitapaan.

Kun yhtälöä ei saatu toimimaan, näytelmän kaikki osapuolet turhautuivat ja hermostuivat – Félix, Simeone, muut pelaajat ja lopulta myös seurajohto, joka oli ajanut Félixin hankkimista kuin käärmettä pyssyyn joukkueen suurimman tähden Antoine Griezmannin siirryttyä kauden 2018-2019 jälkeen Barcelonaan.

Félixilta oli hänen huikea siirtosummansa ja hänen lahjakkuutensa huomioon ottaen lupa odottaa ja vaatia enemmän. Saúlin kuuluisa tokaisu saattoi hyvinkin olla hetken tunnekuohuissa sanottu harkitsematon lause, mutta se tiivisti oleellisen: Félix ei joukkuetovereidensa ja Simeonen mukaan antanut kentällä kaikkeaan.

Se on huippujalkapallon eetoksessa anteeksiantamatonta.

***

Chelseassa Félixillä oli sama ongelma. Hän siirtyi Länsi-Lontooseen keskelle kaaosta ja vain muutama viikko ennen manageri Graham Potterin potkuja. Loppukauden Chelseaa luotsannut Frank Lampard oli vielä enemmän hukassa sen suhteen, miten hänen olisi pitänyt roolittaa Felix, Kai Havertz ja muut Chelsean hyökkäyssuunnan pelaajat.

Barcelonassa Félixille löytyi aluksi toimiva, joskaan ei häikäisevä rooli Barcelonan hyökkäyspelivaiheen aikana. Ongelmana oli kuitenkin se, ettei Félix sopeutunut Xavin haluamaan prässipelaamisen konseptiin. Hän ei tehnyt tarpeeksi töitä prässivaiheen aikana, eikä hän tuntunut välillä ymmärtävän, mitä hänen edes odotetaan tekevän. Siksi hän menetti paikkansa Barcelonan avauksessa jo kauden puolivälissä.

Portugalin maajoukkueessa kierre on ollut yhtä syvä. Félix oli aikoinaan yhdessä Cristiano Ronaldon kanssa joukkueen kirkkain tähti, mutta Saksan EM-kisoissa hän pääsi vain kerran avaukseen, kun Portugali säästi alkulohkon viimeisessä ottelussa Georgiaa vastaan osaa tähtipelaajistaan. Sen lisäksi Félix pelasi kymmenen minuuttia puolivälieräottelussa Ranskaa vastaan tultuaan jatkoajalla vaihdosta kentälle.

***

João Félixin tarina ei ole ainoa samanlainen tarina jalkapallossa.

Hyvä vertailukohta on Martin Ødegaard. Norjalainen oli aikoinaan vielä suurempi lapsitähti siirtyessään 15-vuotiaana Strømsgodsetista Real Madridiin.

Ødegaardin ura oli samalla tavalla tuuliajolla kuin Félixin ura nyt, kunnes hän siirtyi tammikuussa 2021 lainalle Arsenaliin. Nyt Ødegaard on Arsenalin kapteeni ja yksi Valioliigan ja koko Euroopan parhaista pelaajista.

Félixin ja Ødegaardin uran vertaamisen tekee mielenkiintoiseksi paitsi tarinoiden samankaltaisuus, myös se, että hän olisi  tammikuussa 2023 voinut siirtyä loppukaudeksi lainalle Arsenaliin. Félix valitsi kuitenkin toisen surullisen hahmon ritarin, Mykhailo Mudrykin, tavoin Chelsean.

Seuraava kysymys on vastustamaton: Missä Félix olisi nyt, jos hän olisi puolitoista vuotta sitten siirtynyt Mikel Artetan oppiin eikä valinnut Chelsean kaaosta?

Kysymys on kiehtova, sillä se kertoo, kuinka kriittistä oikean seuran valitseminen pelaajan uran kannalta on.

Ja jotta kiehtovuuden koko kuva valkenisi, on kysyttävä seuraava kysymys: Kuka on Denis Suárez?

Vastaus: Manchester Cityn ja Barcelonan hioma suurlupaus, joka siirtyi Arsenaliin lainalle samaisen Mikel Artetan oppiin vuotta ennen Ødegaardia.

Ja missä Suárez nyt on?

Sepä se. Ei ole olemassa oikeaa ja väärää valintaa. On vain hyviä ja huonoja lopputuloksia.