Maailma näytti olevan kesällä 2019 João Félixin edessään polvillaan.

Atlético Madrid oli juuri maksanut 19-vuotiaasta portugalilaislupauksesta sensaatiomaiset 126 miljoonaa euroa. Sellaisia summia ei makseta mistä tahansa pelaajasta eikä mistä tahansa lupauksesta.

Jättiläismäinen siirtosumma kertoi kahdesta asiasta – João Félixin valtavasta potentiaalista ja siitä, että hänellä olisi ollut muitakin ottajia. Kun hype nuoren portugalilaisen ympärillä oli karannut käsistä, oli selvää, ettei kilpajuoksua voiteta napeilla. Siirtosumma on edelleen historian viidenneksi suurin siirtosumma maailmassa.

Kaikki puut eivät kasva kuitenkaan taivaaseen asti, eivät ainakaan suoraan.

***

Félixin ura Atlético Madridissa alkoi lupaavasti, mutta sitten iskivät loukkaantumiset. Lopulta häneen iski myös Atlétin kiistelty ja kiitetty päävalmentaja Diego Simeone. Portugalilaisen peliaika ja vastuu alkoivat vähetä ja viime vuoden lopulla Simeone ja Atlético päätyivät julmaan ratkaisuun – he halusivat heittää miljoonapoikansa ulos seurasta.

Siinä vaiheessa ottajia olisi ollut. Arsenal ja Manchester United olisivat molemmat halunneet ottaa Felixin loppukaudeksi lainalle, mutta Chelsea ajoi äveriäällä amerikanraudallaan niiden ohitse. Se maksoi Feliille 250 000 puntaa viikossa ja Atlétille 9,7 miljoonaa puntaa loppukauden mittaisesta lainasopimuksesta.

Atlético teki ennen lainasiirtoa Felixin kanssa uuden jatkosopimuksen vuoteen 2027 saakka. Monet ihmettelivät, miksi sopimusta jatkettiin vuodella, vaikka Felix oltiin juuri lähettämässä laivalla Englantiin.

Vastaus oli yksi jalkapallon ihmeellisyyksistä. Kikkailemalla sopimuksen kestolla, Atlético Madrid sai ruuvattua kirjanpitoaan ja taloudellisen reilun pelin limiittejään paremmiksi.

Toki kaupan päälle tuli sekin, että Felix oli sidottu entistä pidemmäksi aikaan Atlétiin, mutta se ei ollut jatkosopimuksen varsinainen tarkoitus.

***

Siirto Chelseaan osoittautui Felexin kannalta raskaaksi virheeksi. Hän väläytti osaamistaan tultuaan vaihdosta kentälle ensimmäisessä ottelussaan uudessa seurassa ja pelasi kahdessa seuraavassa ottelussa Chelsean avauksessa. Sen jälkeen alkoi hidas, mutta varma alamäki. Felix pelasi enää vain kerran Valioliigassa täydet 90 minuuttia, eikä hän mahtunut enää jokaisessa ottelussa edes avaukseen.

Siihen nähden se, että hän teki Chelsean kaaosmaisen kevään aikana neljä maalia, oli Chelsean mittareilla kova saavutus. Häntä useammin Chelsean pelaajista tämän ikimuistoisen kauden aikana maalasivat vain Kai Havertz ja Raheem Sterling.

Syöttöpisteitä Felix ei kirjannut yhtään. Myös avainsyöttöjen määrä – 0,4 per ottelu – oli odotuksiin nähden luokaton.

Pahin oli kuitenkin edessä. Chelsea oli ehtinyt jo aloittaa neuvottelut Felixin pysyvästä siirrosta Lontooseen, mutta kauden päätyttyä Chelsea ilmoitti kohteliaasti, ettei siirto sittenkään kiinnosta.

Ja mikä pahinta. Felixistä ei syntynytkään odotettua kilpajuoksua, vaikka Atlético Madrid oli ja on edelleenkin enemmän kuin halukas myymään hänet – tai ainakin lainaamaan, jos siirto ei kesän siirtoikkunassa toteudu.

Toki yksittäisiä yhteydenottoja on tullut – lähinnä Newcastlesta ja Aston Villasta –, mutta mitään konkreettista ei ole vielä sovittu. Hyvä jos edes tapahtunut.

***

Samalla kun Felixin kesä on ollut siirtokelien suhteen painajaismainen, ilmassa on kysymys, mitä hänelle tapahtui?

Vastaus on mielenkiintoinen.

Felixin taidot ja henkeäsalpaava pelinnäkemys eivät ole kadonneet mihinkään. Sen ovat osoittaneet hänen pelinsä Portugalin maajoukkueessa ja muutamat yksittäiset ottelut jopa Chelseassa – sekä hänen peliesityksensä aiemmin Atlétissa.

Kaudella 2020-2021 hän oli keskeisessä roolissa, kun Atlético Madrid voitti La Ligan ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen ja toissa kaudella hänet valittiin joukkueen parhaaksi pelaajaksi kannattajien äänestyksessä.

Mutta Simeonen raivoisa halu palauttaa Atlético päättyneellä kaudella takaisin valtaan, sai hänet tekemään raakoja ratkaisuja joukkueessa. Yksi ratkaisuista oli Felixin pudottaminen syksyllä avauksesta. Ja kun Felix pääsi lokakuussa Mestarien liigan ottelussa Club Bruggea vastaan vain lämmittelemään kentän laidalla, Felix pyysi agenttiaan etsimään hänelle uuden seuran.

Sitten tuli siirto Chelseaan, joka oli vieläkin tuhoisampi isku Felixin maineen kannalta. Eikö Felix ymmärtänyt, millaisen kaaoksen keskelle hän siirtyi vai eikö hän vain välittänyt asiasta?

***

Felixin uraa ei ole kuitenkaan vielä kuopattu. Hän on edelleen vasta 23-vuotias ja yksi oikea siirto voisi heittää hänen uransa uuteen loistoon – aivan, kuten esimerkiksi Martin Ødegaardille on tapahtunut Arsenalissa. Ødegaard oli jäämässä ikuiseksi lupaukseksi, joka joutui hakemaan vauhtia Heerenveenistä ja Vitesse Arnheimista, kunnes norjalainen puhkesi viimeinkin kukkaansa toissa kaudella Arsenalissa.

Myös Felixille voi käydä samoin. Hänen pelinäkemyksensä on edelleen poikkeuksellinen ja hänellä on tekniikka, joka mahdollistaa nerouden siirtämisen myös käytäntöön – oli kysymys sitten maalien tekemisestä, maalisyötöistä tai vain pein virtauksen hallinnasta.

Nyt kysymys on vain siitä, löytääkö hänen itselleen oikean seuran ja ennen kaikkea sellaisen managerin, joka peluuttaa Felixia sellaisessa roolissa, jossa hän pääsee hyödyntämään omia vahvuuksiaan ja ulosmittaamaan oman potentiaalinsa.

Simeonen Atlétissa sitä roolia ei viimeisinä kuukausina enää löytynyt – eikä Chelsean murheellisesta lainakeikasta kannata edes puhua.

Kenellä olisi siis silmää nähdä otsikoiden ja laskevien käyrien taakse ja rohkeutta lyödä miljoonat kiinni Felixiin?

João Félixia on nyt helppo moukaroida ja hänelle on helppo irvailla, mutta onko se viisautta vai tyhmyyttä?

Kysymykseen on helppo vastata. Se on tyhmyyden äärimuoto.