Pesäpallon puolivälierissä on yksi kysymys ylitse muiden – ja se liittyy tähän hullunkiiltoon

Juho Hacklin on pelottava pelaaja niin vastustajille kuin omalle joukkueellekin.

Pesäpallo

Pesäpallon puolivälierissä on yksi kysymys ylitse muiden – ja se liittyy tähän hullunkiiltoon

Joensuu-Pattijoki on selvin pari miesten Superin pudotuspeleissä - ja Kouvola-Kitee tasaisin.

Pekka Arffman
TEKSTI Pekka Arffman
JULKAISTU 4.9.2020 | KUVAT Elmeri Elo / All Over Press

Joensuu–Pattijoki

Joensuu

Topi Hurskainen on sopeutunut nopeasti JoMaan siirryttyään Joensuuhun viime syksynä Kiteeltä.

Puolivälierien ennakolta selvin ottelupari. Joensuu lähti kahdella edellisellä mestaruuskaudellaan pudotuspeleihin runkosarjan neljänneltä sijalta, mutta nyt se oli omalla paikallaan jo runkosarjan päätteeksi. Joensuu hävisi koko kauden aikana vain kaksi ottelua – Imatralle ja Kiteelle –, ja otti niistä kummastakin yhden pisteen. Pattijoki oli runkosarjan suurimpia pettymyksiä ja pääsi juuri ja juuri kahdeksan sakkiin.

Joensuu saa rakennettua ainoana Superin joukkueena kaksi huippuvahvaa kärkeä – ja kaiken lisäksi niiden sisällä sillä on vahva keskipalkki. Näin lyöntijärjestystä ei tarvitse katkaista, vaan Joensuu pystyy siirtymään kakkoskärkeen lennosta. Molemmat kärjet ovat Superin eliittiä ja sisäpelin kruunaa se, että JoMalla on riveissään kaksi kivikovaa ja kylmäpäistä kotiuttajaa, Juha Puhtimäki ja jokeri Aleksi Rautiainen. Heidän vahvuutensa on se, että kumpikin pystyy lyömään ratkaisevia juoksuja tiukoissa paikoissa silloin, kun niissä on pakko onnistua.

Vaikka Joensuu on erinomainen sisäpelijoukkue, sen suurin vahvuus on kuitenkin ulkopeli. Ulkokentässä ei ole heikkoa kohtaa lukuun ottamatta ehkä pientä siepparin tonttiin liittyvää kysymysmerkkiä. Ulkopelin kulmakivenä on edelleen lukkari Juha Puhtimäki. Monet haluaisivat jo suistaa Puhtimäen valtaistuimeltaan, mutta hän on pelannut jälleen loistavan kauden, ja on vaikea kanto taktisuutensa ja hyvän tolppansa kanssa myös pudotuspeleissä.

Pattijoen kärki on elänyt loukkaantumisten vuoksi, mutta se saa rakennettua joka tapauksessa vahvan kärjen. Ongelmana on kuitenkin kotiuttaminen, sillä Pattijoen kotiutusvoima on puolivälieräjoukkueista selvästi heikoin. Joensuu on kahtena edellisenä syksynä riisunut pudotuspeleissä aseista Vimpelin maankuulun tykistön, joten Pattijoen pysäyttämisen ei pitäisi tuottaa Joensuulle suurtakaan ongelmaa.

Pattijoen ulkopeli on vahvaa. Etukenttä on edelleen haavoittuva, mutta ennen kautta kysymysmerkkinä ollut takakenttä on kestänyt yllättävän hyvin. Topi Kosonen saa silti pelata elämänsä ottelut, jos Pattijoki aikoo pitää Joensuun aisoissa.

Pattijoki on vahva kotikentällään ja siellä sillä on pienen pieni sauma yllättävää Joensuu, varsinkin rohkealla ja rämäpäisellä sisäpelillä. Paras iskunpaikka Joensuun horjuttamiseen olisi lauantaina Mehtimäellä, mutta todennäköisyydet ovat olemattomat. Jos Pattijoki menisi tästä sarjasta jatkoon, se olisi kaikki muut yllätykset yhteenlaskettunakin pesäpallokauden suurin yllätys.

Sotkamo–Seinäjoki

Joensuu

Ville Viita on ollut yksi JymyJussien avainpelaajista. Harmi vain, että miestä ovat vaivanneet viime viikkoina loukkaantumiset.

Sotkamo–Seinäjoki on selvästi tasaisempi ottelupari, vaikka Sotkamo onkin selvä suosikki. Sotkamo pelasi vahvan heinäkuun, mutta sen jälkeen sen meno hieman hyytyi. Sotkamo on kuitenkin rutinoitunut ja kokenut joukkue, joka on vuorenvarmasti ääri-iskussa pudotuspelien alkaessa.

Sotkamolla on huippuvahva kärki, joka on kulkenut tällä kaudella ilmiömäisesti. Sen jälkeen sillä on kova kotiutusosasto, jonka muodostavat Antti Korhonen, Konsta Kurikka, Roope Korhonen ja Lauri Rönkkö. Tämä remmi tekee tilanteita ja takoo niistä juoksuja. Runkosarjassa Sotkamo löi keskimäärin yli yhdeksän juoksua ottelussa eli saman verran kuin Joensuu, Vimpeli ja Kouvola.

Sotkamon kakkoskärkeä voidaan toki sanoa kakkoskärjeksi, mutta sitä ei voi verrata Joensuun kakkokärkeen millään mittareilla. JymyJussien repaleisesta ja epätasaisesta ulkokentästä Sotkamon sisäpelimyllyn pitäisi joka tapauksessa takoa juoksua, sillä Seinäjoki antoi runkosarjassa kolmanneksi eniten juoksuja – keskimäärin 8,4 per ottelu.

Tuota lukemaa Seinäjoen on vaikea pudottaa Sotkamon tasoista sisäpelijoukkuetta vastaan, joten kaikki kulminoituu siihen, miten paljon Seinäjoki pystyy takomaan juoksuja Sotkamon ulkokentästä. Tehtävä ei ole helppo, sillä Sotkamo on edelleen äärimmäisen vahva ulkopelijoukkue. Oikeastaan ainoa kysymysmerkki Sotkamon ulkokentässä on – Riku Niemen pelattua takana odotettua paremman kauden – se, kumpi lukkareista nostaa, Ville Väliaho vai Aapo Komulainen. Eikä silläkään ole pelillisesti merkitystä.

Seinäjokea pidetään Jukka-Pekka Vainionpään ansiosta vaarallisena kotiuttajajoukkueena, mutta asia ei ole näin yksiulotteinen. JymyJussien kärki on myös vahva. Erinomaisen kauden pelannut Ville Viita, viime peleissä ykköskärkeen nostettu Mikko Kytömäki ja kokenut Henri Puputti veivaat kyllä tilanteita, jos vain kärki saadaan kentälle – ja jos Viita pystyy ylipäätään pelaamaan erilaisten vaivojen vuoksi. Vainionpää voitti runkosarjan lyöjäkuninkuuden, mutta myös Elmeri Lieto ja Puputti pystyvät lyömään miestä kotiin.

Seinäjoessa on sisäpelinsä ansiosta paljon potentiaalia, mutta sen haavoittuvuus ulkona kääntää punnukset selkeästi Sotkamolle.

Vimpeli–Hyvinkää

Joensuu

Janne Mäkelä löi runkosarjassa 51 juoksua.

Vimpeli on noussut kauden aikana hajanaiselta näyttäneestä tilanteesta varteenotettavaksi loppuottelijaehdokkaaksi.

Vimpeli on löytänyt sekä sisällä että ulkona toimivan konseptin. Teemu Isokedon paikan kärkenä on ottanut kokeilujen jälkeen Olli Heikkala, jonka jälkeen lyöntijärjestyksessä tulevat Mikko Kanala ja Elmeri Anttila. Kärki on toiminut Vimpelin lennon aikana erinomaisesti. Nelosena on yksi kauden sensaatioista, Perttu Ruuska, hänen takanaan viitosena jälleen hyvän kotiutusvireen löytänyt Matias Rinta-Aho ja pakan päällä on lyöjäjokeri Janne Mäkelä. Vimpelin ykkösnyrkki on sellaisessa iskussa, että se avaa Vimpelille tien jopa loppuotteluun. Siihen näkymään olisi kauden alussa ja Isokedon pakitettua ollut vaikea uskoa.

Myös ulkopeli on toiminut. Vimpelin ulkokentästä iskettiin runkosarjassa vain viisi juoksua enemmän kuin Sotkamon ulkokentästä. Ulkokentän avainpaikoilla on ollut Perttu Ruuskan, Mikko Kanalan, Severi Lassilan ja Olli Heikkalan kaltaisia pelaajia, joilta jo osattiinkin odottaa vahvaa kautta, mutta heidän lisäkseen Elmeri Anttila on noussut ryminällä kopparieliittiin ja Juho Heikkala ja Ville Takala ovat täyttäneet paikkansa polttolinjassa yllättävänkin hyvin.

Hyvinkää muistuttaa Vimpeliä siinä mielessä, että myös se on saanut pelinsä kulkemaan vasta kauden aikana – tosin ei lähellekään samanlaisilla rasvoilla kuin Vimpeli. Toinen samanlainen ratkaisu on kärkimies: kun kärkeä ei saatu kulkemaan, vaihtolyöntispesialisti Patrik Vartama siirrettiin kakkosesta ykköseksi ja homma alkoi pelittää. Jere Vikström on pelannut loistavan kauden kakkosena ja kolmoseksi siirretty Kalle-Tapio Huusko on täyttänyt myös paikkansa. Hyvinkään kärjen jälkeen tulevat kovat kotiuttajat, numerolla lyövä Teemu Nikkanen ja jokeri Juha Korhonen. Molemmat lyövät vasemmalta ja molemmat ovat myös vaarallisia läpilyöjiä.

Hyvinkää on pelannut myös kakkoskärjellä ja varsinkin alkukauden aikana sen rooli oli jopa yllättävänkin suuri. Pudotuspeleissä pelaamista kuitenkin tiivistetään ja on todennäköistä, että myös Tahkon kakkoskärjen rooli pienenee-

Hyvinkään ulkokenttä ei ole Vimpelin tasoa, mitä kuvaa hyvin se, että Tahko antoi runkosarjassa hurjat 200 juoksua. Lukkaripeli ja etukenttä ovat Hyvinkään suurin heikkous, mutta toinen kysymysmerkki on takakenttä. Teemu Rouhiaisella on ollut vaikea kesä myös kakkoskopparina. Teemu Nikkanen on sinällään erinomainen koppari, mutta hän pelaa suurta tonttia ja sijoittuu usein pelottavan keskelle ja eteen. Takakenttä tulee varmasti olemaan kovan pommituksen kohteena niin Saarikentällä kuin Pihkalassakin.

Hyvinkäällä on toki saumansa, kiitos pitkälti paras kolmesta -järjestelmän ja Tahkon läpilyöntivoiman ansiosta, mutta Vimpelin ja Hyvinkään pari on silti astetta selvempi kuin Sotkamo-Seinäjoki -pari.

Kouvola-Kitee

Joensuu

Samu-Kalle Varonen on ottanut paikkansa Kiteen pelin sydämessä. © AOP / Hannu Luostarinen

Kouvolan ja Kiteen puolivälieräsarja on ylivoimaisesti tasaisin ja aidosti sellainen sarja, että sen voi voittaa kumpi tahansa joukkue. Kouvola elää tunnetusti kotikentästään ja se tekee siitä sarjan ennakkosuosikin. Jos kotietu olisi mennyt toisinpäin, silloin Kitee olisi sarjassa suosikki. Niin tasaisesta parista tässä puhutaan.

Kouvola on elänyt vuosikausia sisäpelinsä turvin ja elää edelleen. Joukkueen kautta ovat sotkeneet loukkaantumiset ja sen koostumus niin sisällä kuin ulkonakin saattaa elää myös puolivälieräsarjassa. Tommi Mäentausta on huippukärki ja olivatpa päävaihtajat ketkä pelaajat tahansa, Kouvola pystyy tekemään tilanteita – varsinkin, kun se siirtyy vuorenvarmasti nyt käyttämään pomppua. Kouvola tekee varmasti tilanteita ja siltä löytyy myös kotiutusvoimaa. Jere Dahlström kantaa toki suurimman vastuun, mutta Matti Latvala on saanut kumuransa kohdilleen kauden edetessä. Toni Kohonen on puolestaan vuorenvarma tärkeiden juoksujen lyöjä. Muutenkin Kouvolan sisäpelille on leimallista se, että sillä edelleen vahva keskipalkki.

Ulkona Kouvola on antanut muita kärkiseuroja ja myös Kiteetä enemmän juoksuja. Lukkari Janne Kivipelto on edelleen Superin eliittiä, mutta Kouvolan ulkokentästä löytyy ympäri kenttää heikkoja kohtia, joihin Kiteekin tulee varmasti iskemään. Varsinkin takatilanteissa tullaan testaamaan erityisesti kolmospuolta ja takakenttää.

Kiteen Elmeri Purmonen ja Jesse Eskelinen ovat pelanneet loistokauden ykkösenä ja kakkosena, ja Tommi Päivinen ottanee paikkansa kolmosena. Sen jälkeen tulevat Kiteen ennakolta vahvin sisäpelin osa, Hannes Pekkinen, Valentin Ikonen ja Samu-Kalle Varonen sekä yksi kauden suurista onnistujista, perjantaina Kiteen kanssa jatkosopimuksen tehnyt Sami Mikkolanaho. Lisäksi Kiteellä on vielä jokeri Ville Liukku, jolta voi odottaa mitä tahansa. Kiteen 7–8 pelaajan nyrkki on tehnyt tähän asti hyvin tilanteita ja juoksuja, eikä Kouvola pysty Kiteen numeroita tästään pudottamaan.

Siksi kaikki tiivistyy Kouvolan sisäpelin ja Kiteen ulkopelin vääntöön. Kiteellä on erinomainen etukenttä ja linjakin on kestänyt yllättävänkin hyvin. Takakenttä on sen sijaan kysymysmerkki. Lassi Vasarainen on varmasti yksi painostuksen kohteista, eikä Samu-Kalle Varonenkaan ole pelannut täydellistä kautta kolmoskopparina.

Kouvolan pomputtajien pomppu on niin varma, että sitä on lukkarin vaikea sotkea. Siksi on todennäköistä, että ottelusarja ratkeaa takatilannepelaamiseen.

Viime viikkoina on puhuttu paljon siitä, että Sotkamolla on kaksi lukkaria, joista kumman tahansa voi heittää kehiin. Mutta niin on Kiteelläkin. Vaikka Jesse Eskelinen on nostanut tasoaan ja pelannut itsensä yhdeksi Superin kärkilukkareista, Kiteellä on hihassaan myös täysin erilainen lukkari Ville Liukku. On mielenkiintoista katsoa, käyttääkö Kitee tätä taktista asetta Kouvolaa vastaan.

Joka tapauksessa ottelusarja on tasainen ja ennakolta arvaamaton – olkoonkin, että Kouvola on sarjassa kotikenttänsä turvin ennakkosuosikki.