Tampere–Imatra: Selvää niittoa

Manse käytti valintaoikeuttaan ja valitsi vastustajakseen runkosarjassa seitsemänneksi sijoittuneen IPV:n. Vaikka Imatra on ollut kauden suurin ja positiivisen yllättäjä, Manse teki oikean ratkaisun. IPV on kaikesta hyvästä huolimatta haavoittuvin valituista joukkueista.

Kun puolivälierät pelataan paras viidestä -järjestelmästä, otteluparin jatkoon menijästä ei ole epäselvyyttä. IPV voi kuitenkin horjuttaa yksittäisissä otteluissa Mansea, mutta se vaatii Jukka Mäkiseltä rohkeaa peliä heti otteluiden alusta lähtien. Rohkeus tarkoittaa sitä, että läpilyöntejä haetaan merkatuilla lyönneille jo vaihtotilanteissa, lähinnä rajaleikkureilla, luukkulyönneillä tai pesien päälle suuntautuvilla lyönneillä. Kaupissa tilaa löytyy varsinkin kolmospuolelta Ukonniemestä kaikkialta muualta paisti kakkosjatkeelta.

IPV:n sauma yksittäisissä otteluissa on voittaa yksi jakso ja yrittää onneaan sitten, supervuorossa tai jopa lyöntikilpailussa, joissa mahdollisuudet yllätykseen ovat aina paremmat kuin kokonaisessa jaksossa.

Mansella on hyvä tilaisuus säätää vielä lopullista koostumustaan. Tärkein haaste on löytää mahdollisimman varma ykkönen. Ulkona pelipaikat voivat myös elää, mutta Manse on joka tapauksessa niin kova ulkopelijoukkue, että siitä sen mestaruusunelma ei hitsaa.

Arvio: Manse jatkoon 3–0

Vimpeli–Pattijoki: Hurmiovaara

Vimpeli valitsi vastustajakseen runkosarjassa kahdeksanneksi jääneen Pattijoen. Tomi Niskanen on oikeassa siinä, että tässä vaiheessa kautta kaikki joukkueet pitää pystyä voittamaan, mutta ehkä Pattijoen valinta oli silti hieman yllättävä.

Pattijoki voitti vuonna 2008 Suomen mestaruuden ja sille jäi loistovuosien jälkeen maine hankalana pudotuspelivasustajana. Ja sitä se olikin, varsinkin Vimpelille, joka oli erityisen tiukoilla Pattijoen kanssa vuoden 2013 välierissä, jossa Pattijoki johti ottelusarjaa jo 2–1, kunnes Vimpelin tuli takaa ohi ja voitti välierän 3–2. Nyt tuo kuva on kuitenkin haalistunut ja Pattijoki on Topi Kososen ja Sami Haapakosken kokemuksesta huolimatta tavallinen kuolevainen.

Pattijoen peli oli alkukaudesta todella sekaisin, mutta sen peli parantui runkosarjan loppua kohden ja huipentui täysin ansaittuun 2–0-kotivoittoon Sotkamosta. Tästä asetelmasta on varmasti helppo lähteä pudotuspeleihin – ja päättämään Kososen upea ura. Kerrankin voidaan perustellusti sanoa, että Pattijoella ei ole muuta kuin voitettavaa.

Vimpeli on ottelusarjassa ilman muuta suosikki, mutta Pattijoella on mahdollisuus horjuttaa Vimpeliä jälleen yksittäisten otteluiden ja jaksojen tasolla. Kriittiseksi kysymykseksi nousee se, kenelle tulevat kotiutustilanteet ja miten joukkue niissä onnistuu. Lyöjäjokeri Antti Karjaluoto oli Sotkamo-voiton yllätyssankari neljällä lyödyllään, joista kolme tuli erinomaisilla lyönneillä. Samanlaisia täydellisiä onnistumisia vaaditaan Pattijoelta myös puolivälierissä – olkoonkin, että nekään eivät riitä välieräpaikkaan.

Vimpelin kannalta Pattijoki-ottelut antavat hyvän tilaisuuden säätää peliä ja lyödä roolit lukkoon. Ratkaisut liittyvät pitkälti Mikko Kanalaan. Jos hän tulee ulos, kuka silloin tekee tilaa hänelle ulkona vai jääkö hän pysyvästi jokeriksi loppukauden ajaksi? Todennäköisesti ei jää, mutta Kanalan pelaaminen jokerina on joka tapauksessa mielenkiintoinen seurattava.

Arvio: Vimpeli jatkoon, ehkä ääritapauksessa yksi ottelu voi luiskahtaa Pattijoelle.

Kouvola–Kempele: Susi vai lammas?

Kouvola ei ole vakuuttanut viime viikkoina. Pääongelma on se, ettei joukkueen kotiutusosasto ole samaa tasoa kuin muilla kärkiseuroilla – mutta se ei ole ainoa haaste. Kouvola oli aiempina vuosina riippuvainen pompusta, mutta tällä kaudella sen merkitys on dramaattisesti pudonnut. Pelaajien, varsinkaan Juho Hacklinin luotto, kotikenttään ei ole samalla tasolla kuin aiemmin, eikä Matti Latvalakaan ole käyttänyt pomppua samalla tavalla kuin aiempina vuosina.

Pelinjohtaja Iiro Haimi on peluuttanut paljon myös kakkoskärkeä, joka on pelannut pirteästi, mutta Kouvolan menestymisen kannalta syksyllä Tommi Mäentaustan ja etenijäjokeri Ville Pesun onnistuminen on elintärkeää.

Kouvolan onni ja vahvuus on sen pitävä ulkopeli. Jos ja kun se pitää, jaksojen voitot saattavat irrota hyvinkin pienillä juoksumäärillä.

Tässä on myös Kempeleen ohuen ohut mahdollisuus ainakin horjuttaa Kouvolaa. Tämä vaatii kuitenkin pelinjohtaja Teemu Körköltä selvästi aggressiivisempaa ja rohkeampaa peliä. Körkön suosimalla yllätyksettömällä pelillä kotiutustilanteissa, joissa ratkaisua haetaan ylikorostuneesti vapailla kumuroilla, ei ole Kouvolaa vastaan mitään mahdollisuuksia.

Rohkeaa pelaamista puoltaa se, että Kempele on saanut alkukaudesta säheltäneen ulkokenttänsä toimimaan ja ulkopelissä alkaa olla oikeasti pitoa. Myös Kempeleelle voi jaksojen voittoon riittää muutama juoksu.

Arvio: Tasaisempi kuin Mansen ja Vimpelin otteluparit, mutta Kouvola silti selvä suosikki.

Sotkamo–Joensuu: Entä jos?

Puolivälierien odotetuin ja ylivoimaisesti tasaisin ottelupari, jossa Joensuulla on aito mahdollisuus yllättää Sotkamo ja mennä välieriin.

Sotkamo on toki ottelusarjan suosikki, varsinkin, kun Niilo Piiponniemi palannee omalle paikalleen ykköseksi. Sotkamon kärki on kaikkien ollessa terveenä sarjan paras ja sen takaa tulee Roope Korhosen myötä pelottava määrä otteluiden ratkaisuvoimaa. Kun päälle lisää Sotkamon tiiviin ulkopelin ja Jani Komulaisen määrätietoisen pelinjohdon, Sotkamoa ei voi koskaan aliarvioida, vaikka sen pelaaminen ei ole ollutkaan paikoitellen mitenkään vakuuttavaa.

Joensuu on Petri Pennasen johdolla noussut selvästi uudelle tasolle. Vaikka Sotkamo tulee varmasti rokottamaan rajusti Ville Väliahon vaatimatonta näppien hakua entisellä kotistadionillaan, otteluparin ratkaisu tuskin tapahtuu ulkopelin kautta, varsinkin jos Konsta Kettunen pystyy palaamaan johtamaan linjan pelaamista.

Joensuun ja samalla koko otteluparin avainkysymys käydään tutussa osoitteessa – siinä, miten Joensuu rakentaa kärkensä ja miten saa sen toimimaan. Konsta Piironen on hurjassa juoksussa, mutta JoMalta on puuttunut koko kauden toimiva kakkos-kolmos-akseli.

Vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi on useita. Niistä todennäköisimmät ovat joko Konsta Kettusen tai Topi Hurskaisen peluuttaminen kakkosena ja Henri Litmasen kolmosena. Varsinkin kovalyöntisen Hurskaisen siirtäminen kotiuttajaksi voisi olla hyvinkin toimiva ratkaisu – mutta Petri Pennanen tietää tarkalleen pelaajien loukkaantumistilanteen ja pelikunnon, joten sitä on sen enempää turha arvailla.

Arvio: Sotkamo suosikki, mutta tässä otteluparissa on myös yllätys mahdollinen, jos Joensuu saa Sotkamosta vahvan pelillisen otteen jo avausottelussa. Jos taas Sotkamo saa koneensa heti ensimmäisessä ottelussa käyntiin, tilanne muuttuu sen jälkeen Joensuun kannalta haastavammaksi.

 

.