Joensuu on ollut yksi alkukauden komeetoista. Se on Kouvolan ja Sotkamon kanssa karkumatkalla sarjan kärjessä ja aiheutti torstaina Kouvolalle kauden toisen tappion. Pekka, mikä Joensuun lennon selittää?

Joensuu halusi satsata täksi kaudeksi ennen muuta ulkopeliin. Se hankki kaksi sarjan parhaisiin ulkopelaajiin omilla pelipaikoillaan kuuluvaa pelaajaa, Iiro Kuosan ja Ville Kotron. Lisäksi se vaihtoi lukkaria. Ukko Schroderus on nousemassa ilman muuta joukkueen ykköslukkariksi, mutta JoMa on antanut peliaikaa myös Seeti Surakalle.

Nämä satsaukset ovat näkyneet ja Joensuun ulkopeli on ollut parhaimmillaan todella teräksistä. Hyvä esimerkki oli torstain ottelu Kouvolaa vastaan. Kouvola on yksi sarjan parhaista joukkueista myös sisällä, mutta se oli avausjaksolla Joensuun ulkokentän kynsissä täysin aseeton ja jäi juoksuitta.

Schroderus oli torstain ottelussa parempi lukkari kuin Kouvolan kehuttu Elias Pitkänen. Kuosa ja Joni Lehikoinen muodostavat loistoluokan etukentän ja linjasta löytyy huikeaa ulkopeliosaamista Niko Korhosen, Konsta Kettusen ja Kotron johdolla.

Takakenttä tiedettiin jo ennen kautta Joensuun ulkokentän heikoimmaksi kohdaksi. Ongelmana ei ole niinkään se, että takakenttä vuotaisi, vaan koppareiden heittovoima. Torstainakin sieltä tultiin suoraan kopparin eteen lyödyllä merkkaamattomalla kumuralla kotiin, mitä ei enää kovin usein Superissa nähdä, varsinkaan huippujoukkueissa.

Entä sisäpeli?

Joensuun sisäpelikooste on siinä mielessä erikoinen, että JoMan kotiutukset ovat täysin kahden lyöjäjokerin, Juho Toivolan ja Joosua Rätön harteilla. Toivola ja Rättö ovat lyöneet Joensuun 66 juoksusta kahdestaan 42. Rätöllä on tähän mennessä 57 kotiutusyritystä ja Toivolalla 49, kun seuraavaksi eniten kotiuttamista yrittäneellä pelaajalla, Topi Hurskaisella, kotiutusyrityksiä on vain 8.

Ei ihme, että Joensuu on pelannut useissa otteluissa siten, että kakkoskärki on alkanut jo numero nelosesta ja jatkunut siitä seiskaan. Tosin torstaina nelosena pelasi Schroderus, jolta löytyy kotiutuspotentiaalia.

Joensuun vahvuus on siinä, että sen ykköskärki on sarjan eliittiä, vaikka Konsta Piironen ei olekaan ollut täydessä juoksukunnossa ja pelannut siksi kakkoskärjessä. Ykköskärjen luottomies on odotetusti ollut Korhonen, jonka kakkosvaihdon onnistumisprosentti on käsittämätön, 88,6.

Myös kakkoskärkeen on jäänyt vaihtotilannevoimaa ja nopeutta.

Tietenkin voidaan kysyä, onko Joensuu liian riippuvainen Toivolasta ja Rätöstä. Ihannetilanteessa kotiutusosaston pitäisi olla toki leveämpi, mutta jos lyönti kulkee tällä tavalla kuin se Joensuun lyöjäjokereilla on kulkenut, niin mikäs siinä.

Toivola ja Rättö on yhdessä Kouvolan Patrik Wahlsten ja Teemu Nikkanen sarjan paras lyöjäjokerikaksikko. Torstaina Joensuun veljet olivat jopa parempia. Kaksikko löi esimerkiksi kotiutuslyöntikisassa Joensuun viidestä juoksusta neljä.

Rättö haki alkukaudella itseään, mutta on päässyt nyt erinomaiseen vireeseen ja silloin, kun Rätöllä ottaa keppiin, hänen kovat lyöntinsä ovat vastustamattomia.

Toivola on monipuolistanut lyöntivalikoimaansa ja pommittaa kumuran lisäksi luukkuja, saumoja ja rajoja. Sen lisäksi hän on erinomainen kakkosvaihdon purkaja. Jos Superin lyöjäjokerit pantaisiin jonoon heidän kokonaistehokkuutensa kautta, Toivola on tällä hetkellä kiistatta yksi Superin tehokkaimmista lyöjäjokereista.

Täksi kaudeksi Joensuun pelinjohtajaksi palkattu Markku Hylkilä on saanut aiempina vuosina osakseen kovaakin kritiikkiä – myös meiltä. Miten Hylkilä on selvinnyt alkukaudesta?

Nyt on sanottava suoraan, että Hylkilä on ollut yksi Joensuun mainion alkukauden tärkeimmistä tekijöistä.

Hän on johtanut Joensuun peliä monipuolisesti, rohkeasti ja rikkonut pelottomasti sitä peluuttamiseen kaavaa, jota pelinjohtajat nykypesäpallossa käyttävät. Hyvä esimerkki tästä on ollut se, miten Hylkilä on käyttänyt kumurajokeri Toivolaa.

Hylkilä on peluuttanut rohkeasti myös Joensuun nuoria pelaajia ja ajanut heitä sisälle.

Joensuun pelillinen ilme on ollut tällä kaudella täysin erilainen kuin vuosi sitten. Myös joukkue on selvästi reagoinut Hylkilän johtamistapaan ja peluuttamiseen, mikä näkyy myös tulostaululla.

Isot pisteet Hylkilälle.

Miltä Joensuun jatko näyttää?

Joensuun alkukauden ohjelma ei ole ollut pahin mahdollinen ja se on ottanut yhdeksästä voitostaan viisi sarjan neljältä heikoimmalta joukkueelta. Muita kahdeksaa kärkijoukkuetta vastaan sen saldo on neljä voittoa ja neljä tappiota.

Torstaina voitto ja ennen kaikkea sen ulkokentän loistava esitys osoittivat, että Joensuu pystyy parhaimmillaan voittamaan kenet tahansa.

Vastustajat toki tietävät koppareiden heittovoimaongelmat, mutta jos lukkari, etukenttä ja polttolinja pelaavat sellaista ulkopeliä, jollaista he pelasivat Kouvolaa varsinkin avausjaksolla, silloin tilanteiden tekeminen tyrehtyy jo viimeistään kakkospesälle.

Kuvaavaa torstain ottelussa oli, että Kouvola löi ottelussa vain 26 kärkilyöntiä eli reilut kolme kärkilyöntiä vuoroparia kohti. Kolmostilanteitakin Kouvola sai vain 10.

Joensuu on ilman muuta mukana taistelussa runkosarjan kärkisijoista. Pudotuspeleissä panokset kovenevat ja silloin aletaan repiä raaemmin hajalla myös joukkueiden heikkouksia. Tässä vaiheessa Joensuun tilanne näyttää kuitenkin hyvältä.