Joensuun mitalivirta on ehtynyt ja sen vetovoima siirtomarkkinoillakin rapistuu vauhdilla
Joensuun Maila lähtee taistelemaan alkavalla kaudella välieräpaikasta, mutta sen seitsemän vuoden mittainen mitaliputki on enää pelkkä muisto.
Joensuun Maila
Lähtötilanne
Joensuun Maila on tottunut räväyttelemään syksyn siirtomarkkinoilla, mutta viime syksynä Joensuussa rytisi vain JoMan naisjoukkueessa. Miehissä ainoa hankinta oli SiiPestä tullut 27-vuotias Miro Kähkönen.
Viime kaudella Ukko Schroderuksen kanssa lukkarivastuun jakanut Seeti Surakka siirtyi Alajärvelle. Poissa on myös kokenut Topi Hurskainen.
Joensuussa vaihtui myös pelinjohtaja. Markku Hylkilä oli laikoissa vain vuoden. Nyt pelinjohtajan tehtäviä hoitaa kaksivuotisella sopimuksella Markus Wirzenius, joka toimi aiemmin muun muassa Mansen naisten pelinjohtajana.
Joukkue
Joensuun tämän kauden miehistössä ei juurikaan ole liikkuvia osia.
Joukkue on rakennettu ulkopelin ennen muuta ehdoilla ja ulkopeli on pelaamisen kivijalka myös tällä kaudella. Ulkopelin peruskalliot ovat etukenttä ja polttolinja.
Vaikka Iiro Kuosa ei olekaan aivan parhaiden aikojensa vedossa, hän muodostaa yhdessä Joni Lehikoisen kanssa yhden sarjan parhaista etukentistä.
Myös polttolinja on huippukova. Niko Korhonen, Konsta Kettunen ja Ville Kotro ovat pelipaikoillaan sarjan parhaita ulkopelaajia. Neljännen paikan polttolinjassa ottaa todennäköisesti Elmeri Lonkainen.
Takakenttä on ollut useamman vuoden Joensuun heikko kohta, eikä se nytkään vakuuta. Konsta Piironen on kokenut ja nopeajalkainen koppari, mutta vastustajat käyttivät viime kaudella surutta hyväkseen Piirosen heittokättä. Onkin mielenkiintoista, siirtääkö Joensuu jossain vaiheessa Kasperi Hämäläisen hakevaksi koppariksi.
Joensuun ulkokentän mielenkiintoisin kysymys on Schroderus. 19-vuotiaalla Schroderuksella on kaikki nykylukkarien keskeiset ominaisuudet. Edessä on kuitenkin kova testi, sillä hän ei ole vielä Superin lukkariaatelia.
Sisällä Joensuulla on yksi sarjan parhaista ykköskärjistä, jonka muodostavat Kettunen, Piironen ja Korhonen. Hämäläinen avaa kakkoskärjen, mutta sitten laatu alkaa loppua ja Kuosa ja Kotro ovat sisällä täysin marginaaliosaston miehiä.
Joensuun suurin haaste on kuitenkin kotiutusosaston kapeus. Lyöjäjokerit Juho Toivola ja Joosua Rättö löivät viime kaudella kahdestaan 113 juoksua eli lähes 60 prosenttia kaikista Joensuun lyömistä juoksuista. Avut olivat harvassa, sillä joukkueen kolmanneksi tehokkain kotiuttaja, Korhonen, löi 4+11 juoksua.
Tilanne ei ole juurikaan korjaantunut täksi kaudeksi. Kaiken lisäksi Rätön lyötyjen määrä putosi viime kesänä toissa kauteen verrattuna peräti 35 juoksulla.
Toivola on luottosoturi ja hänen arvoaan nostaa se, että hän on myös erinomainen kakkosvaihdon purkaja ja pystyy myös etenemään. Mutta millaisen kauden Rättö pelaa ja kuka voisi nostaa päätään kotiuttajana muusta porukasta?
Schroderuksella ja Lonkaisella oli juniorisarjoissa kotiutuspotentiaalia, mutta mihin asti heidän kotiutusvoimansa riittää Superissa?
Korhonen olisi vaihtoehto kotiuttajaksi, mutta hänet pitäisi silloin siirtää saranaksi neloseksi. Jos sisäpeli ei lähde kulkemaan toivotulla tavalla, sitäkin ratkaisua Joensuussa joudutaan miettimään.
Joensuulla on ringissään useampia junioreita, mutta 12:s paikka vakiokokoonpanossa menee Samuel Tirkkoselle. Tirkkonen oli takavuosina suurlupaus, mutta selkävaivat ovat sotkeneet hänen ulkopeliään. Tirkkonen saa kesällä vastuuta myös ulkona, mutta hänen pääroolinsa on pelata etenijä- ja vaihtajajokerina.
Tirkkosen takana peliaikaa niin sisällä kuin ulkona kärkkyvät lähinnä Onni Hirvonen, Kähkönen, Veeti Lankinen ja Kalle Antikainen.
Wirzeniuksella on kesällä iso näytönpaikka Joensuussa. Hänen taustavoimissaan on kolme mielenkiintoista vanhaa pelimiestä – Topi Kosonen, Aleksi Rautiainen ja Mikko Kemppainen. Kesä näyttää, mitä he tuovat JoMan tekemiseen.
Avainpelaajat
Korhonen on Joensuun paras sisäpelaaja ja paras ulkopelaaja. Ykköskärki tekee Korhosen johdolla takuuvarmasti tilanteita, mutta Joensuun menestyminen riippuu molempien lyöjäjokereiden juoksumääristä – sekä siitä, millaisiin mittoihin Schroderus kehittyy kauden aikana lukkarina.
Läpimurtopelaaja
Ukko Schroderus on ollut muutama kauden merkitty mies ja viime kaudella JoMa nosti hänet Superin lukkariksi. JoMassa kuitenkin nähtiin, että paras askel kehittyä on pelata osa kaudesta Nuorten Superissa. Siksi Schroderus jakoi lukkarivastuun Seeti Surakan kanssa.
Nyt Schroderuksen on aika ottaa iso näyttämö haltuunsa. Nuoren miehen potentiaali on kiistaton ja vaikka hän onkin mentorinsa Topi Kososen tavoin pitkä lukkari, hän syöttää todella hankalaa matalaa.
Kausi on Schroderukselle iso kausi kahdessa mielessä. Hänellä on vielä matkaa Superin parhaimpien lukkareiden tasolle ja nyt olisi otettava iso askel kohti kaikista kovinta lukkarikärkeä.
Schroderus on ulkopelin johtajana isossa roolissa myös JoMan kannalta – niin tällä kaudella kuin tulevaisuudessa. Siksi JoMassa joudutaan ennemmin tai myöhemmin ratkaisemaan, kasvaako Schroderuksesta voittava lukkari mitaliotteluihin.
Arvio
Joensuun materiaali on niin kova, että se menee takuuvarmasti pudotuspeleihin, mutta riittävätkö sille runkosarjassa sijat 4-7. Tällä ryhmällä ykköstavoitteen pitää olla pääsy välieriin. Se on mahdollista, muttei mitenkään varmaa.
Tulevaisuus
Joensuu nousi 2010-luvun lopulla yhdeksi valtakunnan johtavista pesäpalloseuroista ja vuosien 2018 ja 2019 Suomen mestaruuksien ja seitsemän peräkkäisen mitalikauden jälkeen valta näytti pysyvältä. Vuoden 2019 jälkeen JoMa on ollut vain kerran mitaleilla, kesällä 2022.
Joensuu on edelleen yksi Superin viidestä suuresta, mutta se on jäänyt 2020-luvulla Mansen, Sotkamon, Vimpelin ja Kouvolankin kyydistä. Nyt kaiken lisäksi Kitee on ajanut sen kiinni niin kentällä kuin kabineteissa. Konsta Kettusen kaappaaminen ensi kaudeksi Rantakentälle on Kiteeltä julkea ja kuvaava peliliike.
Vaikka Joensuu mellastus siirtomarkkinoilla on hyytynyt, peto ei ole kuitenkaan mennyt nukkumaan. Nyt JoMan sisärenkaassa suunnitellaan huippukovan joukkueen rakentamista kausille 2028–2029.
JoMa voi hankkia edelleen kovan luokan pelaajia ja maksaa heille isoja palkkioita, mutta ratkaiseeko se kuitenkaan JoMan haasteet ja ongelmat?
Se, miksi JoMa on pudonnut miesten Superin kärjen kyydistä mitalitilastoissa ja miksi sen vetovoima ja pito ovat laskeneet, ei johdu rahasta, sillä seuran talous on edelleen vakaalla pohjalla.
Ongelmana on, onko JoMan Superin organisaatiossa päättävissä asemissa Mikko Kuosmasen tai Sami Partasen kaltaisia kivikovia pesäpallo-osaajia, jotka ymmärtävät, miten pitkäjänteisesti menestyvä joukkue pelinjohtajaa myöten rakennetaan?
