Mestarien liigassa pelataan tiistaina kaksi trillerimäistä ottelua.

Mestarien liigan hallitseva mestari Manchester City matkaa viisi kertaa Mestarien liigan kymmenen viimeisen vuoden aikana voittaneen Real Madridin vieraaksi Santiago Bernabeulle, ja huippuvireinen Arsenal saa vastaansa Bayern Münchenin.

Otteluiden panoksia ei tarvitse erikseen esitellä.

Manchester City voitti viime kaudella triplan ja myös tällä kaudella se on edelleen kiinni Mestarien liigan, Valioliigan ja FA Cupin voittamisessa.

Real Madrid joutui viime kaudella pettymään niin La Ligassa kuin Mestarien liigassakin, joten tällä kaudella Real Madridin kannattajat huutavat menestystä. La Ligassa Real Madridilla on kahdeksan pisteen kaula Barcelonaan, mutta Mestarien liigassa sillä on vastassaan kannoista suurin, Manchester City, joka kaatoi sen viime kaudella Mestarien liigan välierissä murhaavasti 5-1.

Arsenalin ja Bayern Münchenin välisen ottelun panokset ovat erilaiset.

Arsenal ei ole koskaan voittanut Mestarien liigaa ja sen edellisestä liigamestaruudesta on kulunut tänä keväänä 20 vuotta. Jokainen Arsenalin kannattaja voittaisi mielellään Mestarien liigan, mutta intohimoisimmat katseet ovat silti Valioliigan mestaruustaistelussa, jota Arsenal johtaa seitsemän kierrosta ennen loppua maalieron turvin Liverpooliin ja pisteen erolla Manchester Cityyn.

Bayern Münchenin kohdalla kysymys on sen sijaan painajaisen välttämisestä. Bayern on voittanut yksitoista kertaa peräkkäin Bundesliigan mestaruuden, mutta tällä kaudella tuo putki katkeaa, sillä Bayer Leverkusen on käytännössä jo varmistanut mestaruutensa.

Bayernin kannalta pahinta on, että se saattaa jäädä kokonaan ilman pokaalia tällä kaudella, sillä joukkue putosi Saksan Cupista jo elokuussa.

Erityisen tuskallista pokaaliton kausi olisi Harry Kanelle, joka sanoi viime kesänä hyvästit rakkaalle Tottenhamille, koska halusi voittaa jotain muutakin kuin yhden kuppaisen Audi Cupin.

***

On ymmärrettävää, että suurin mielenkiinto jalkapallomaailman silmissä kohdistuu siihen, mitkä neljä joukkuetta selviävät puolivälieristä jatkoon ja jatkavat taisteluaan Mestarien liigan voitosta.

Ottelupareissa on kuitenkin yksi mielenkiintoinen taktinen ulottavuus, jota kannattaa seurata suurennuslasilla.

Se ulottavuus liittyy maalien tekemiseen.

Yleisen viihdekäsityksen mukaan jalkapallon viihdyttävyys ja jopa viehättävyys perustuu maalien tekemiseen – siihen, miten joukkueet luovat loistavia maalipaikkoja, joista ne sitten hyvällä tai hieman heikommalla prosentilla pistävät palloja maaliin.

Tällä kaudella suurten otsikoiden takana on kehittymässä kuitenkin erikoinen trendi. Arsenal on tehnyt Valioliigassa eniten maaleja, 75. Se on kova lukema, muttei mitenkään häikäisevä, vaikka tämän vuoden puolella pelaamissaan 11 liigaottelussa Arsenal on tehnyt huimat 38 maalia.

Varsinainen tarina Arsenalissa on kuitenkin sen puolustuspelaaminen. Arsenal on päästänyt 11 viimeisessä ottelussaan vain neljä maalia. Sen 11 ottelun maaliero on 38-4. Arsenal on voittanut otteluista yhtä vaille kaikki. Ainoa pistemenetys oli maaliton tasapeli Manchester Citya vastaan vieraskentällä.

***

Ja nyt tullaan oleelliseen: Miksi Arsenal on päästänyt viimeisissä 11 ottelussa vain neljä maalia?

Vastaus on tyly: Yksinkertaisesti siksi, että se on syönyt vastustajilta maalilaukaukset.

Sen, että Brighton tai Luton saa lauottua Arsenalin maalia kohti koko ottelun aikana vain kerran, voi vielä ymmärtää, mutta mitä ihmettä jalkapallossa on tapahtumassa, jos Manchester City ja Liverpool saavat lauottua tai pukattua pallon kohti maalia vain yhden ainoan kerran koko ottelussa?

Manchester Citylla tuo ihme tapahtui molemmissa Arsenalin kohtaamisissa – ensin Emiratesilla lokakuussa ja viimeksi puolitoista viikkoa sitten Etihadilla.

Saavutuksen ainutlaatuisuudesta kertoo se, että Pep Guardiolan valmentavat joukkueet olivat edellisen kerran jääneet vain yhteen maalilaukaukseen ottelussa vuonna 2011, jolloin Guardiola valmensi Barcelonaa.

***

Jalkapallon taktinen evoluutio on eräänlaista taktisten lääkkeiden ja vastalääkkeen aaltoliikettä. Välillä valta siirtyy enemmän hyökkäyspelin suuntaan, välillä puolustuspelin suuntaan.

Vaikka Arsenal onkin ollut vuodenvaihteen jälkeen hurjassa maalintekovireessä, sen varsinainen satsaus ja vahvuus tällä kaudella on ollut puolustuspelissä.

Joukkueen viime kesän tärkein hankinta oli 105 miljoonaa puntaa maksanut Declan Rice, joka on pelannut tällä kaudella niin keskikentän pohjalla kuin hyökkäävämmässä roolissa hieman ylempänä, jolloin keskikentän pohjalla on pelannut Jorginho.

Arsenalin topparipari, William Saliba ja Gabriel Magalhaes, on saanut ansaitusti suitsutusta, mutta Arsenalin huipputarkan puolustuspelin salaisuus on syvemmällä kuin toppareissa tai edes loistokauden pelanneessa Ricessa.

Se on siinä, miten koko joukkueen puolustuspelaaminen viime otteluissa ylimpänä pelannutta Kai Havertzia myöten on orginsoitu: miten Arsenal prässää, milloin se prässää, miten pallot ohjataan keskusta tukkimalla laidoille ja miten koko joukkue vetäytyy tarvittaessa omalle kenttäpuoliskolle puolustusryhmitykseen – ja kuinka maalivahti David Raya osallistuu peliin niin maalivahtina kuin alimpana kenttäpelaajana.

Moni saattoi Brighton-ottelun toisella puoliajalla ihmetellä, miten ihmeessä Arsenal puolusti pitkiä aikoja siten, että kaikki pelaajat olivat pallon alapuolella – ja kun Arsenal sai pallon, pallo usein vain heitettiin päättömästi yli puolen kentän ilman arsenalimaista rakenteluvaihetta tai tarkkaa syöttökohdetta.

Jos Arsenalin päätöntä räiskimistä katsoi, ei voinut tehdä kuin yhden johtopäätöksen – sen, että Arsenal halusi harjoitella tietoisesti puolustuspelaamista ja antoi siksi tarkoituksella pallon Brightonille.

***

Arsenalin ja Bayern Münchenin kohtaamisessa Arsenalin uusi ultratarkka puolustuspelaamisen konsepti joutuu mielenkiintoiseen testiin, sillä Bayern Münchenillä on riveissään Euroopan kenttien tämän hetken pelätyin maalitykki – Harry Kane.

Kane on viimeistellyt tällä kaudella 32 liigamaalia, mikä on ylivoimainen lukema Euroopan viidessä suurimmassa sarjassa. Toiseksi eniten maaleja tehneet PSG:n Kylian Mbappé ja Stuttgartin Serhou Guirassy ovat viimeistelleet 24 osumaa.

Viime kauden komeetta, Manchester Cityn Erling Haaland, on viimeistellyt tällä kaudella vasta 19 liigamaalia.

Haaland teki viime kaudella Valioliigassa huimat 36 maalia, mutta tällä kaudella joukkueet ovat löytäneet aseet Haalandin pysäyttämiseen – pitkälti sitä kautta, että ne ovat estäneet Citya luomasta maalipaikkoja ja ennen kaikkea pelaamasta palloja Haalandille.

Norjalaishyökkääjä on ollut otteluissa välillä niin kadoksissa, että entinen Manchester Unitedin tähtipelaaja Roy Keane piti norjalaista maalintekotaitoaan lukuun ottamatta Kakkosliigan tasoisena pelaajana.

***

Arsenal eliminoi viikko sitten Haalandin täysin näkymättömäksi ja jos se tekee tiistaina Kanelle saman tempun, silloin ollaan mielenkiintoisen kysymyksen äärellä: Onko jalkapallossa taktinen valta siirtymässä taas hetkellisesti puolustuspelaamisen suuntaan – ja jos on, kuinka moni joukkue seuraa Arsenalin esimerkkiä?

Esimerkiksi Aston Villa – jota valmentaa Arsenalin entinen manageri Unai Emery – riisui Manchester Cityn joulukuussa kotikentällään niin aseettomaksi, että Manchester City sai koko ottelussa aikaan vain kaksi maalilaukausta.

Yhden tai kahden ottelun perusteella ei toki kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta Arsenalin kauden aikana hioutuneen puolustuspelaamisen viesti asettaa jalkapallon evoluutiolle haasteen: Miten hyökkäyspelaamisen imperiumi iskee takaisin?

Historia on osoittanut, että jotenkin se iskee – mutta miten?

Sitä kysytään ennen kaikkea ensi kaudella.