Jotain on pahasti pielessä, kun Marko Anttilan täytyy pelastaa Leijonat Ranskaa vastaan

Marko Anttila nousi pelastamaan Suomea, kun sitä tarvittiin. Jälleen kerran.

JääkiekkoJääkiekon MM2023

Jotain on pahasti pielessä, kun Marko Anttilan täytyy pelastaa Leijonat Ranskaa vastaan

Mari Salmela
TEKSTI Mari Salmela
JULKAISTU 17.5.2023

Suomi sai revittyä voiton Ranskasta lukemin 5–3 – mutta kirjaimellisesti vain revittyä. Samuel, nostetaan kissa heti pöydälle. Mikä Leijonien pelistä teki niin vaikean?

No, siihen on monta syytä. Vaikka Emil Larmi torjui useamman – yllättävän useasti ennakkoasetelmiin verrattuna – hyvän torjunnan, niin varsinkin ensimmäinen maali meni helposti. Ja tulos tietysti ohjaa ajattelua niin katsomossa kuin kentälläkin. Mutta alleviivaan välittömästi: Ei tätä silti maalivahtipelin piikkiin voi laittaa. Pikemminkin tämä oli maalivahdin edessä pelanneen joukkueen heikkoutta. Niin iso askel kuin Ruotsi-ottelu olikin eteenpäin, niin nyt palattiin kyllä taas sekavan kuvan pariin Leijonien pelaamisessa. Ja se panee pohtimaan, että oliko Ruotsi-peli joiltain osin silmänlumetta?

Jotenkin nyt taas kun Ranska ajoi kovaa Suomen pakkien päälle, Leijonien peliin palasi rännittely. En tiedä kuka tämän mallin on Leijoniin piirtänyt, mutta selkeästi se on sinne piirretty, koska se on niin toisteista ollut tässä turnauksessa – mutta ei se kyllä toimi. Kiekko syötetään laiturille, joka saa niskaansa iholle ajavan ”pinchaavan” pakin ja jos keskelle ei voi pelata, niin laitureilla ei kyllä kauheasti ole tehtävissä.

Ja kun pelaaminen tuntuu olevan näin riskitöntä – kun keskelle ei juuri pelata -, niin siinä mielessä myös odotus pelirohkeuden kasvattamisesta ovat vähän ristiriidassa keskenään.

Nyt täytyy muistaa, että Suomi on ollut erittäin pahasti helisemässä ajoittain, kun vastustaja on antanut painetta. Kun Ruotsi ei sitä tehnyt, niin siinä ottelussa Suomi pelasi turnauksen parhaan ottelunsa. Kriisipuheet laantuivat, mutta nyt kun painetta taas tuli, Suomi oli oudon pahasti helisemässä.

Jos tämä on tätä, avauspelaamisen pelikirjaa ei muuteta ja vastustajien valmennusjohdot näkevät saman sekä ohjaavat joukkueensa toimimaan kuten Yhdysvallat ja Ranska, niin kusista voi jatkossakin tulla jos jotain muutoksia ei tule. Nyt nimittäin Ranskan tasoinen vastustaja sai jo suomalaiset pakit liriin. Se on hälyttävä viesti.

NHL-miehistä on puhuttu ennen turnausta ja turnauksen aikana. Mitä sanot tällä hetkellä nähdystä?

Ei mitään pois Marko Anttilalta, joka teki jälleen miehen työn, mutta eihän se nyt niin voi olla, että Ranskaa vastaan hänen täytyy jälleen neloskentästä käsin nousta kannattelemaan tätä joukkuetta. Nyt katseet kääntyvät jo isosti Mikko Rantasta, Kaapo Kakkoa ja Kasperi Kapasta kohti. Joel Armiaa ja Olli Määttää en sijaan tässä niin paljon moiti. Vaikka peli ei tällä hetkellä heitä palvele, niin ovathan veljet vain varjoja itsestään tällä hetkellä. Onko ihan kaikki liossa, vai niinkö NHL-tähtiinkin kotikisojen paine vaikuttaa? Hämmentävää. Ja hatuksi ylivoimapelikin on vaikean näköistä.

Mielenkiintoinen oli myös Jukka Jalosen heitto pelin jälkeisessä C Moren tv-haastattelussa jonka viesti suurin piirtein oli, että ihan sama mistä tulee, kaikkensa on annettava. Minnekähän päin tuo viesti lähti?

Ja onhan tässä kireyttä havaittavissa, kun niin Rantasella, Kakolla kuin Kapasella on edelleen maalitili avaamatta.

Ja onhan tämä kieltämättä kiusallista Jalosenkin kannalta, kun hänen NHL-haaveistaan on pidetty ääntä – minä vahvasti mukaan lukien – ja Suomen NHL-tähdet esiintyvät odotuksiin nähden tällä tavalla täysin varjojen mailla. Ei se hyvää viestiä Pohjois-Amerikkaan lähetä.

Ei siellä katsota näitä pelejä sellaisella taktisella silmällä, jossa yksittäisiä tilanteita arvioitaisiin jotenkin puolustuspelivinkkelistä yhtä vahvasti kuin ehkä Suomen valmennusjohdossa. Ei sikäli ihme, että NHL-miehiä – ja Jalostakin – hieman saattaa kiristellä.

Onko Suomen pelaamisesta syytä olla huolissaan?

Siinä mielessä kyllä, että ei tämä turnaus nyt ole ollut missään nimessä mikään riemumarssi – vaan pelaamisessa on ollut epätyypillisiä piirteitä. Moni asia vetää vähän sormea suuhun.

Sellainen joukkue nimittäin harvemmin nousee pyttyä nostamaan, jonka ykköspelaajiksi palkatuilla on näin tahmeaa. Siinä parannettavaa on niin pelaajilla kuin myös valmennuksella, että samalle sivulle päästään. Hyvä puoli tässä on, että aikaa vielä on turnauksessa hioa peliä kuntoon luokkaa tai kahta heikompia vastustajia vastaan. Nyt on mielenkiintoista nähdä, että tuleeko niitä muutoksia vaiko ei?