Miesten Superpesiksen kärkiseurojen voimasuhteet ovat vajaat kolme kuukautta ennen sarjakauden alkua mielenkiintoisessa mallissa.

Hallitseva Suomen mestari Vimpeli on suurin ennakkosuosikki ja selkeästi vahvistunutta Sotkamoa pidetään sen ykköshaastajana.

Sitten tulee viiden joukkueen ryhmä, jonka voi jakaa kahtia: ensimmäisen ryhmään kuuluvat Manse, Kouvola ja Joensuu, ja toiseen Hyvinkää ja Kempele.

Jako on perusteltu.

Vimpeli ja Sotkamo nousevat ennakkosuosikeiksi vahvan materiaalin lisäksi siksi, että niiden paketit ovat selkeitä ja vahvalle perustalle rakennettuja jo nyt.

Molemmat todistivat jo viime kaudella ulkopelin tasonsa, minkä lisäksi Vimpeli näytti hurjan voimansa myös sisäpelissä. Myös Sotkamon sisäpelin rakenne näyttää ennakolta selkeämmältä kuin viime kaudella, vaikka kotiutusosaston leveyteen liittyykin edelleen omat kysymysmerkkinsä.

Urheilussa voi tunnetusti sattua mitä tahansa, mutta Vimpelin ja Sotkamon osalta voi ennakoida jo nyt, että ne pelaavat vahvan kauden.

Lukko to beat Tappara and Barcelona to beat Manchester United! Check the odds and play at Mr Green! 

Mansen, Kouvolan ja Joensuun tilanne on sen sijaan arvoituksellisempi. Niillä kaikilla on niin vahva materiaali, että kuka tahansa kolmikosta voi parhaimmillaan edetä loppuotteluun ja pelata Suomen mestaruudesta.

Ero Vimpeliin ja Sotkamoon tulee kuitenkin siinä, että kaikilla kolmella joukkueella on varsinkin sisäpelissä paljon sellaisia muuttujia, joiden toimimisesta ei voi sanoa vielä mitään varmaa. Eivät myöskään joukkueet itse.

Niiden mahdollisuus on siinä, että joukkueet löytävät kesällä sellaisen pelistrategian, että ne ulosmittaavat maksimaalisesti materiaaleissaan olevan potentiaalin. Silloin jopa Suomen mestaruus on niille mahdollinen.

Uhkakuvana on, että jos harjoituskauden ja kesän aikana ei löydetä toimivaa pelitapaa ja oikeaa roolitusta, silloin kaudesta ei jää välttämättä käteen mitään muuta kuin pettymys.

Hyvinkää ja Kempele voivat toki yllättää, mutta niillä kummallakin on joukkueessa sellaisia rakenteellisia puutteita, että matka loppuotteluun vaikuttaa ennen kautta toivottoman pitkältä.

***

Kouvola on ollut viime vuosina pesäpallokenttien kestomenestyjä. Se pelasi vuosien 2016-2021 aikana joka kerta vähintään välierissä ja kolmesti loppuottelussa. Suomen mestaruutta Kouvola ei kuitenkaan onnistunut voittamaan sen enempää Matti Iivarisen kuin Iiro Haiminkaan johdolla.

Viime kausi oli Kouvolalle karvas pettymys, sillä sen matka tyssäsi jo puolivälierissä Hyvinkäätä vastaan.

Kouvola kaatui viime kaudella pelkistetysti sanottuna omaan viisauteensa. Haimilla oli mahdollisuus peluuttaa huippuluokan materiaalia niin lukuisilla eri tavoilla, että hän sotkeutui siihen itsekin.

Sen myös Haimi itse myönsi.

Tämän kauden osalta tilanne on siinä mielessä selkeämpi, että materiaalia on karsittu ja samalla selkeytetty. Kaikkia pelaajia oli viime kaudella vaikea pitää tyytyväisinä Haimin yrittäessä taiteilla peluutuksen ja roolituksen kanssa.

Juho Hacklinin, Janne Kivipellon, Ossi Meriläisen ja Iiro Nokkalan myötä Kouvolasta lähti osaamista – ja 130 lyötyä juoksua –, mutta samalla joukkueen rakenne ja hierarkia selkiytyivät. Nyt joukkueessa on yksi lukkari, Elias Pitkänen, kolme etukenttäpelaajaa, viisi linjan pelaajaa ja kolme kopparia. Etenijäjokerina jatkaa Ville Pesu ja uudeksi lyöjäjokeriksi hankittiin syksyllä Joensuusta Patrik Wahlsten.

Joukkueeseen nostettiin myös kaksi omaa junioria, etukenttäpelaaja Eemeli Laine ja linjassa pelaava Aapo Kinnunen. Molemmat saavat peliaikaa jo kesällä.

***

Vaikka Kouvolan tilanne on materiaalimielessä selkiytynyt, Haimilla on edelleen mahdollisuus roolittaa Kouvolan sisäpeli useilla eri tavoilla.

Sisäpeliä varten on varmasti olemassa a-suunnitelma ja sillä x-määrä erilaisia b-, c-, d- ja e-vaihtoehtoja. Se, miten nämä suunnitelmat saadaan kauden aikana toimimaan, ratkaisee yhdessä avainpelaajien onnistumisen myötä sen, miten kovaa tekoa Kouvoia on syksyn ratkaisupeleissä.

Tilannetta sotkee ja hankaloittaa elintärkeän Patrik Vartaman käsivamma. Hallipelit antavat suuntaan siitä, mikä Vartaman tilanne on – milloin hän pystyy pelaamaan ulkona vai pystyykö hän pelaamaan korkeintaan etenijäjokerina, kunnes käsi on saatu kuntoon?

Jos Vartama on kesällä terve, hän pelaa ilman muuta Koplan ykköskärjessä, joko ykkösenä tai kakkosena, kuten viime kaudellakin.

***

Kouvola saa tulevalla kaudella kaksi erinomaista kärkeä. Ainoa avoin kysymys Vartaman pelikunnon lisäksi on eri pelaajien roolitus. Tietyt pelaajat – lähinnä Tommi Mäentausta, Matti Saukko ja Arttu Ruuska – voivat pelata kummassa kärjessä tahansa riippuen Vartaman pelikunnosta ja Haimin peluuttamisesta. Luoman veljekset, Valtteri ja Jasperi, ovat todennäköisesti kakkoskärjen pelaajia.

Kouvolan kotiutusosasto on aiempaa kapeampi. Matti Latvalan on otettava numerolla lyövistä pelaajista pääkotiuttajan rooli. Toki myös Teemu Nikkanen voi olla numerolla lyövä kotiuttaja, jos hän on ulkopelikoosteessa toisena kopparina. Muuten Nikkanen on toinen lyöjäjokeri Wahlstenin rinnalla.

Yksilötason onnistumisissa sisäpelissä korostuu ennen kaikkea Wahlstenin merkitys. Kaikki huippuseurat tavoittelivat häntä vielä 3-4 vuotta sitten, mutta kaksi kautta Joensuussa olivat paha pettymys. Minimitavoite Wahlstenille on päästä Meriläisen viime vuoden lukemiin, 74 lyötyyn juoksuun, – ja mielellään ylittää se.

Pitkäsen sisäpelirooli on myös auki, sillä hän on hyvä vaihtaja, mutta hänellä on myös kotiutuspotentiaalia. Tämäkin on yksi muuttuja, jonka Kouvola joutuu kesällä ratkaisemaan.

Kouvolan ulkopelissä on kaksi avointa kysymystä – pystyykö Vartama pelaamaan ulkona ja mikä on optimaalisin kopparipari?

Hämäläinen on ilman muuta koppariosaston kovin niska, mutta häntäkin voidaan kierrättää, mikäli Mäentaustaa ja Nikkasta halutaan peluuttaa yhtä aikaa numero hihassa sisällä.

Kouvolan ulkopeli on parhaimmillaan edelleen sitä tasoa, että se riittää jopa Suomen mestaruuden voittamiseen.

***

Iiro Haimin neljän vuoden pesti Kouvolassa päättyy tähän vuoteen. Kouvolan tulevaisuus on kuitenkin hyvällä mallilla. Yleisöä riittää, talous on saatu vakautettua ja omasta juniorimyllystä on alkanut nousta laatupelaajia Superin joukkueeseen.

Kouvolan vetovoima siirtomarkkinoilla on myös taattu ja esimerkiksi Vartama teki joulun alla vuoteen 2025 ulottuvan jatkosopimuksen Koplan kanssa.

Kaikki tiivistyy jatkossa pitkälti siihen, miten pelinjohto- ja valmennus saadaan rakennettua.

Kouvolan tavoite – Suomen mestaruuden voittaminen ensimmäisen kerran sitten syksyn 1976 – ei ole kadonnut minnekään. Kysymys on vain siitä, tuleeko tavoite jatkossa lähemmäksi vai lipuuko se kauemmaksi?