Samuel, jalkapallon EM-kisoja pelataan nyt toista viikkoa. Käsillä on suomalaisittain odotetuin jalkapallon arvoturnaus koskaan, sillä Huuhkajat ovat ensi kertaa mukana. Otetaan pieni katsaus mediaan – minkälainen näkemys sinulla on suomalaisen jalkapallojournalismin toiminnasta tähän saakka?

On reilua myöntää jo heti kärkeen, että olen ronkeli urheilupuheen suhteen. Joten jos hieman kärjistää, yleiskuva on se, että suomalainen jalkapallojournalismi on ollut hyvä soittamaan pelaajien sukulaisille ja tuomaan tunteita esiin käyttäen otsikkotason itkuja tehokeinona. Eikä siinä mitään.

Mutta se on ollut merkillepantavaa, että suomalainen jalkapallojournalismi on isossa kuvassa heikompi tuomaan esiin syy- ja seuraussuhteita kuten vaikkapa Venäjä-ottelun jälkeen. Tanska-ottelun suhteen voi esimerkiksi Ylelle antaa puhtaat paperit. Kukaan ei voinut varautua kammottavaan tilanteeseen, joka kentällä oli.

Mutta hieman tuntui siltä, että Venäjä-ottelussakaan ei oikein oltu varauduttu puolestaan Suomen tappioon. Kuulin, että jonkun iltapäivälehden live-lähetyksessä jokin toimittaja oli ilmoittanut, ettei tiennyt miten päin olisi kun Joel Pohjanpalo sai pallon maaliin.

Olen sillä tavalla tässä asiassa kylmäverinen, että jotenkin olen tottunut, että pitäisi työtehtävissä olla puolueeton – vaikka kyse olisi Suomen maajoukkueesta. Se ei saisi johtaa siihen, että sormi menee suuhun, kun pitää arvioida mikä meni hyvin tai mikä huonosti. Hieman liikaa on puskenut esiin se, että jotenkin on asemoiduttu Suomen kannustusjoukkoihin.

Tiedän, että olen tässä enemmistön kanssa erimielinen, mutta asiantuntijalta toivoisi loogista ja puolueetonta pelin pilkkomista eikä pelkkää tunnelmanluontia. Osin tämä tilanne tietysti on seuraus tietyille kommentaattori- ja asiantuntijavalinnoille.

Mihin nyt viittaat kommentaattori- ja asiantuntijavalinnoilla?

Palloliitosta voi tietysti tulla studioon kommentaattoriksi, mutta ehkä parempi on olla kommentoimassa jotain muuta kuin Palloliiton lippulaivaa – Huuhkajia. Esimerkiksi Palloliiton työntekijä Erkka V. Lehtola voi olla kohtuullinen asiantuntija johonkin muuhun peliin, mutta vaikeaa on kuvitella häntä arvostelemassa Markku Kanervan ratkaisuja tai suomalaista jalkapalloa mitenkään muutenkaan, vaikka tilanne kutsuisi sitä puoleensa. Ja sama koskee U21-maajoukkueen päävalmentajaa Juha Malista, joka sanoi suoraan, ettei ala työnantajaansa neuvomaan. Miten ihmeessä näin tärkeä Palloliiton työntekijä voi olla puhumassa yhtään mitään Huuhkajista. Todella erikoinen valinta Yleltä ja erikoinen ratkaisu Maliselta, että istuu tuolla studiossa asiantuntijana.

Asetelmahan olisi hieman sama kuin vaalilähetyksissä olisi puoluesihteeri paikalla analysoimassa oman puolueen vaalitulosta. Eihän sellainen menisi läpi edes Ylen hallintoneuvostolle. Tietenkään vaaleja ja jalkapallon EM-kisoja ei voi tapahtumina verrata toisiinsa, mutta kai jonkinlainen jääviyskysymys tässäkin on. Urheilujournalismissa tällaisista kysymyksistä ei jostain syystä kuitenkaan niin piitata.

Miten Yle on onnistunut studioissa tähän asti toistaiseksi?

Kirjavasti. On sanottava, että Yle on hoitanut erittäin mallikkaasti monet kerrat jalkapallon arvokisat. Lähetysten parissa on viihtynyt, paitsi pelien myös sisällön osalta. Osasin tosin hieman etiäisenä pelätä, että kun Huuhkajat ovat mukana, taso voi laskea hieman infantiiliin fanituksen suuntaan.

Niin on myös hieman käynyt. Studiossa on ollut niin monia asiantuntijoita, että analyysin tasalaatuisuus ei ole säilynyt. On ollut erinomaisia huomioita ja esimerkiksi Marianne Miettinen on vuodesta toiseen hyvä asiantuntija. Nyt kuulen jo kuinka joku parahtaa, että ei lähetyksiä tehdä millekään datainsinöörille, mutta ei se ole syy analysoida sinne päin tai lyödä läskiksi kuten kävi näissä tubettajan kikkavideoissa, jotka ovat onneksi olleet häviävässä osassa. Viihdettä voi olla, mutta sitten viihde voisi olla hyvää viihdettä.

Niissä klipeissä tuli olo, että tästä alemmaksi ei voi oikein mennä. Itse olisin valinnut studiokaartiin enemmän nykypäivän edistyksellisyyttä valmentajina – kuten Toni Koskela oli Portugalin ja Saksan pelissä, mutta nyt valmentajan näkökulmaa on edustanut enimmäkseen Juha Malinen ja Petri Vuorinen. Vuorinen on ollut ajoittain hyvä, mutta Malinen on ollut puheissaan välillä suorastaan omituinen.

Moni muukin on tyytynyt pyörittelemään melko lailla itsestäänselvyyksiä tai sitten yksinkertaistuksia. Tiedä sitten, että onko tämä vain läpileikkaus suomalaisen jalkapallopuheen mediaanitasosta – tuskin kukaan studioon menee tahallaan ainakaan puhumaan alle tasonsa.

Mitä tarkoitat Juha Malisen puheiden omituisuudella? Anna nyt joku esimerkki.

Tämä on suora litteroitu vastaus siitä, mitä Malinen sanoi Ruotsi-Slovakia -ottelun jälkeen studiossa viitaten Ruotsin hyökkääjä Alexander Isakiin: ”Voisin sanoa, että kun Isakia seurataan tuossa ja hänen rohkeutta tuon pallon kanssa, niin silloin alle 10-vuotiaana ja 10-vuotiaisiin asti voi sanoa, että älkää syöttäkö – älkää hyvät ihmiset syöttäkö! Ja muistakaa vanhemmat myös, että älkää vaatiko lapsianne syöttämään. Näitä hommia oppii vain tekemällä tuon pallon kanssa rohkeita omiaan. Ensin voitatte itsenne, sitten voitatte vastustajan, sitten aletaan tekemään isompia juttuja.”

Omituista puhetta sadoilletuhansille ihmisille suorassa lähetyksessä vieläpä alle 21-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajalta. Ajatelkaa nyt: Älkää syöttäkö palloa, pikkujunnut – joukkuepelissä. Ja Malinen sanoi Portugalin ja Saksan välisessä ottelussa Saksan tehneen selkeän muutoksen hyökkäyspelissään, vaikka Saksa on vetänyt aika lailla prikulleen samalla tavalla jo vuosia.

Tai toinen esimerkki. Malinen on toki itsekin valmentaja ja U21-maajoukkueen heikkojen tulosten takia varmasti ahtaalla, mutta onhan se kornia, jos hän väittää osaavansa kuvitella, mitä Joachim Löwin päässä liikkuu. Mistä ihmeestä hän sen muka Suomesta käsin tietäisi.

Mitä odotat esimerkiksi tulevalta Suomi-Belgia -ottelun studiolta?

Kyse on Suomen miesten jalkapallohistorian toistaiseksi suurimmasta ottelusta, panoksena on jatkopaikka. Belgia on tietysti suuri ennakkosuosikki jo ennakkoon, mutta mitenhän studiossa pystytään käymään läpi, jos vaikka Suomi sukeltaisi Belgiaa vastaan ja menettäisi jatkopaikkansa? On mahdollista, että Suomi menee jatkoonkin, mutta jos sukellus kävisi, se olisi hetki, johon muutama miljoona suomalaista odottaa vastauksia. Pystyttäisiinkö peli ja turnaus silloin käymään kliinisesti ilman tunteita läpi myös kriittisesti tarkastellen? Se on kuitenkin lopulta se hetki, jossa asiantuntijat todella mitataan.