Juha Malisen palkkaaminen Jussi Leppälahden tilalle siirtää kelloja vuosikausia taaksepäin
KTP erotti Jussi Leppälahden ja palkkasi hänen tilalleen Juha Malisen. Ratkaisun logiikkaa on mahdoton ymmärtää.
Maailmalla on totuttu siihen, että valmentajien paikat ovat muuttuneet entistäkin tuulisemmaksi. Nyt samanlaiset tuulet tuntuvat puhaltavan selkeästi myös Suomessa. Veikkausliiga-seuroista oli vaihtanut ennen keskiviikkoa päävalmentajaa jo kolme seuraa – KuPS, HJK ja Ilves – ja keskiviikkona tuolle listalle liittyi KTP, joka erotti seuran viime kaudella takaisin Veikkausliigaan nostaneen Jussi Leppälahden.
Leppälahden potkut ovat yllättävät, mutta vielä suurempi yllätys on se, että KTP palkkasi Leppälahden seuraajaksi Juha Malisen. Kun pohdin keskiviikkoiltana Leppälahden seuraajakysymystä, heitin vitsillä, että varmaankin Kotka palkkaa Leppälahden seuraajaksi Malisen.
Aamulla vitsi osoittautui todeksi.
En voi mitenkään ymmärtää, miten KTP voi tehdä valmennuslinjassaan sellaisen kulttuurinmuutoksen, että se vaihtaa Leppälahden Maliseen. Kysymys ei ole vain yhden valmentajan vaihtumisesta toiseen, vaan kellojen siirtämisestä nykyajasta vuosikausia taaksepäin menneen maailman aikaan.
Enää painajaisunesta ei puutu kuin se, että Malisen ja aiemmin HJK:hon Toni Koskelan tilalle palkatun Toni Korkeakunnaksen seuraksi Veikkausliigaan naarataan jostain vielä Jari Pyykölä ja Esa Pekonen.
***
Leppälahden potkujen yllätyksellisyyttä korostaa se, että KTP teki hänen kanssaan vain kuukausi sitten jatkosopimuksen ja seurajohto kehui vuolaasti, kuinka tyytyväisiä Kotkassa oltiin Leppälahden tekemään työhön. Toki sen jälkeen KTP:n tuloskunto on notkahtanut, mutta on muistettava, että kysymyksessä on nousijajoukkue.
Muutenkin tällaiset notkahdukset kuuluvat jalkapalloon. Esimerkiksi viime kaudella Manchester Cityn peli oli alkusyksystä Cityn standardeihin nähden ongelmissa, mutta Manchesterissa ymmärrettiin, miten jalkapallossa prosessit toimivat.
Kotkassa tätä ei sen sijaan ymmärretty, minkä todisti paitsi Leppälahden potkut, myös Malisen palkkaaminen hänen tilalleen.
Leppälahti käynnisti Kotkaan tultuaan valmennuksellisesti ja pelillisesti erittäin kunnianhimoisen ja raikkaan prosessin. Prosessi eteni viime viikkojen tuloksellisesta notkahduksesta huolimatta koko ajan oikeaan suuntaan – kunnes KTP itse vihelsi lupaavasti edenneen prosessin päättyneeksi.
Leppälahden potkuille ei ole olemassa pelillisiä perusteita – ellei sellaiseksi lasketa mutkan kautta seurajohdon ymmärtämättömyyttä. Siksi onkin kysyttävä, miksi Leppälahti oikeasti erotettiin?
***
Leppälahti tiedetään vaatimustasoltaan vaativaksi, kunniahimoiseksi ja usein myös ehdottomaksi valmentajaksi. Hänen vaatimustasonsa on helposti liikaa sellaisille puuhastelijoille, jotka eivät ole itse valmiita lyömään kaikkeaan peliin urheilussa sen enempää urheilijana kuin urheilujohtajana.
En olisi yllättänyt, jos Leppälahden tinkimätön asenne olisi tulkittu KTP:n sisällä siten, että Leppälahti on valmentajana raskas ja hankala, eivätkä kaikki olisi jaksaneet elää sellaisessa arjessa Leppälahden kanssa.
Veikkausliigasta löytyy toinen vastaavanlainen esimerkki – Ricardo Duarte AC Oulussa. Leppälahden tavoin myös hän tietää, mitä kehittyminen sanan kansainvälisessä merkityksessä jalkapallossa tänä päivänä tarkoittaa ja vaatii. Kun nämä vaatimukset pannaan käytäntöön, kaikki eivät sitä suomalaisessa jalkapallokulttuurissa kestä.
En olisi yllättänyt myöskään toisesta asiasta Leppälahden potkujen yhteydessä.
Malisen omasta roolista näytelmän käsikirjoittajana.
Malisen on tiedetty ennenkin juonitelleen itselleen valmentajanpaikkoja kaivamalla maata muiden valmentajien jalkojen alta. Klassisimpana tapauksena palloilupiireissä on pidetty sitä, miten Malisesta tuli aikoinaan FC Lahden päävalmentaja kesken kauden 2013. Millaisia neuvoja hän antoi ja kenelle hän niitä antoi – ja millaisen palkinnon hän vilpittömistä ja hyvistä neuvoista lopulta sai.
Leppälahden ja Malisen suhteessa on nostettava esille myös kysymys Leppälahden menneisyydestä Urheilulehden ja Elmon jalkapalloanalyytikkona. Leppälahti kritisoi – täysin aiheellisesti – Malista ja monia muita vanhanliiton valmentajia kovin sanoin ja sai tästä hyvästä joidenkin valmentajien vihat niskaansa.
Myös Malisen.
Malinen ei varmasti koskaan myönnä asiaa julkisesti, mutta on helppo kuvitella, miten hyvälle hänen ”kostonsa” maistui, kun Leppälahti erotettiin ja hänet palkattiin tämän seuraajaksi.
***
Leppälahden potkuissa on kysymys Leppälahden potkuista, mutta asialla on laajempikin merkitys suomalaisen jalkapallon kannalta.
Kysymys on siitä, millaista valmentaminen Veikkausliigassa ja muissa suomalaisissa sarjoissa on tänä päivänä arjen jokapäiväisellä tasolla: miten peliä opetetaan, millaista peliä opetetaan ja millaisella asenteella ja vaatimustasolla asioita tehdään.
Suomessa tilanne on valitettavasti edelleen se, että monet valmentajat valmentavat peliä pelkästään adjektiiveilla ja mielipiteillä systemaattisen, dataan ja analyysiin perustuvan valmentamisen sijasta.
Leppälahti on yksi uuden aallon moderneja valmentajia, jotka perustavat jalkapallonsa samanlaisiin pallonhallinnallisiin ja muihin moderneihin oppeihin kuin maailman johtavat valmentajat. Samaan koulukuntaan kuuluvat Suomi-futiksessa myös muun muassa Ricardo Duarte, Vesa Vasara, Simo Valakari ja Mika Lehkosuo.
Malinen ei tähän koulukuntaan kuulu. Hän kuuluu Toni Korkeakunnaksen kanssa koulukuntaan, jossa palloa roiskitaan linjan taakse tai taivaalle, ja pelejä yritetään voittaa jollakin sählinkipallolla ja Malisen mainostamalla viikinkiasenteella.
Minulla ei ole henkilökohtaisesti Malista tai muita vanhan koulukunnan valmentajia vastaan mitään. Heillä on omat vahvuutensa ja on oletettavaa, että KTP tulee naaraamaan Malisen johdolla pisteitä ja välttää putoamisen Veikkausliigasta.
Kysymys on suomalaisen jalkapallon pitkän tähtäimen edusta. Kumpi suomalaista jalkapalloa kehittää ja vie enemmän eteenpäin – leppälahtelainen tapa opettaa ja valmentaa modernia peliä leppälahtelaisella vaatimustasolla vai viikinkiasenteella pelattava selviytymisjalkapallo?
***
Olen kuullut suomalaisessa jalkapallossa usein sanottavan, että tärkeintä on yrittää parhaansa ja puhaltaa samaan hiileen.
Kunpa se olisikin näin helppoa. Valitettavasti todellisuus on toinen. Tekemisen asenne on ensimmäinen vaatimus, mutta se on vasta perusvaatimus. Jos emme ymmärrä tämän päivän jalkapallon sisällöllisiä ja laadullisia vaatimuksia, me putoamme entistä kauemmaksi jalkapallon nykykehityksestä.
Tästä on myös KTP:n valinnassa kysymys. On makuasia, kumpi oli suomalaisen jalkapallon kannalta huonompi päätös – Korkeakunnaksen palkkaaminen HJK:n valmentajaksi vai Malisen palkkaaminen KTP:n valmentajaksi.
Minusta ne molemmat olivat yhtälailla huonoja päätöksiä.
