Jussittaret huipensi pesäpallosyksyn kaatamalla Mansen naisten viidennessä finaalissa supervuoron jälkeen 1-0 (1-1, 0-0, 1-0) ja voittamalla ensimmäisen mestaruutensa 49 vuoteen. Pekka, mikä teki Jussittarista tämän vuoden Suomen mestarin?

Tässä viidennessä finaalissa marginaalit olivat todella pienet, sillä juoksut olivat tiukassa, kuten numerotkin kertovat. Varsinaisella peliajalla juoksuja lyötiin vain kaksi ja ne kummatkin tulivat heti ottelun avausvuoroparissa. Sen jälkeen seuraava juoksu oli Anni Laakson mestaruuden ratkaissut juoksu supervuorossa.

Myös kolmostilanteet ja jopa kentälle pääseminen oli vaikeaa. Jussittaret teki koko ottelussa kolme kolmostilannetta, Manse viisi.

Vaikea sanoa, vaikuttiko yksistään sade näin paljon, ettei nyt nähty samanlaista iloista ilotulitusta kuin neljässä ensimmäisessä finaaliottelussa, joissa lyötiin yhteensä 44 juoksua.

Toki myös ulkokentille on annettava tunnustus. Molempien ulkokentät pelasivat todella vahvan finaalin ja kaiken kruununa oli lukkareiden, Jussittarien Matilda Niskakankaan ja Mansen Venla Tanhua upea taistelu lautasen valtikasta.

Vaikka tässä viidennessä finaalissa juoksut olivat kortilla, se millään tavalla vähentänyt finaalin arvoa. Oli uskomatonta, että vaikka Seinäjoella satoi, ottelussa tehtiin jälleen uusi naisten Superpesiksen ja samalla koko kauden katsojaennätys, 4221 katsojaa.

Jos kuvaa isonnetaan ja katsotaan koko finaalisarjaa, niin eihän näiden joukkueiden välillä juurikaan eroa ollut. Molemmat hallitsivat ja voittivat kotiottelunsa 2-0. Tänään oli Seinäjoella tiukempaa, mutta tässäkin ottelussa vaaka kallistui lopulta kotijoukkueen eduksi.

Jos kuvaa isonnetaan entisestään, silloin keskiöön nousee se, miten määrätietoisesti ja taitavasti Jussittaria on viime vuosina rakennettu ja johdettu.

Menemättä sen syvällisemmin miespesäpallon käänteisiin, Seinäjoelle tehtiin kova linjaus, kun JymyJussit heitettiin ulos miesten Superpesiksestä. Naispesäpallon eteen oli tehty jo sitä ennen pitkään ansiokasta työtä Seinäjoen Maila-Jusseissa, mutta tässä rytinässä päätettiin satsata voimat naisten pesäpalloon Seinäjoen Maila-Jussien sisällä. JymyJussit katosi taivaan tuuliin ja Maila-Jussien miesten edustusjoukkue jätettiin hieman karrikoidusti sanottuna oman onnensa nojaan.

Ratkaisu oli kova, mutta nyt nähdään, mihin se päätös johti. Totta kai tässä on nostettava esille joukkueen lisäksi Jussittarien taustavoimat – niin seuratasolla kuin joukkuetasolla.

Esimerkiksi tässä mestarijoukkueessa pelinjohtaja Erno Tuomaisen takana oli apuna ja tukena iso valmennusryhmä, johon kuuluivat muun muassa pitkän peliuran tehnyt Ville Viita, Jyväskylän Kirittärien vuoden 2022 mestarijoukkueen pelinjohtaja Mattias Kitola ja Sotkamon Jymyn miesten joukkueen valmennusryhmään aikoinaan kuulunut Lapuan Virkiän entinen pelinjohtaja Niina Sippola.

Jussittaret on ollut esimerkki siitä, mihin hyvin rakennettu ja johdettu projekti voi johtaa – ja mikä parasta, vauhti voi kiihtyä entisestään tulevina vuosina.

Millainen Jussittarien joukkue on?

Jussittarille ja Mansella oli selvästi vahvimmat joukkueet ja siinä mielessä nämä kaksi joukkuetta oli loogista nostaa jo ennen kautta sarjan suurimmiksi mestarisuosikeiksi.

Manse on osoittanut oman tasonsa voittamalla kaksi edellisestä mestaruutta ja viemällä nytkin ratkaisun viidenteen finaaliin, mutta sanoisin silti, että Jussittaret oli juuri sen verran parempi joukkue, että se aidosti ansaitsi mestaruuden.

Mestaruuden arvoa nostaa entisestään se, että yksi joukkueen ehdottomista avainpelaajista, Silja Syrjälä, ei pystynyt pelaamaan kauden aikana yhtään ottelua, mutta Jussittaret voitti silti runkosarjan ja kruunattiin lopulta mestariksi.

Joukkueessa oli onnistujia ja sankareita koko joukkueen mitalla, mutta nostan silti esille kolme pelaajaa:

Lyöjäjokeri Aino-Kaisa Mantere voitti ylivoimaisesti pudotuspelin lyöjätilaston ja sijoittui runkosarjan lyöjätilastossa toiseksi. Hänen roolinsa kauden menestyksessä oli keskeinen.

Toinen elintärkeä pelaaja oli Riikka Polso. Hän pelasi erinomaisen kauden paikatessaan Syrjälää numero kakkosena, mutta hänen suurin merkityksensä tuli sitä kautta, että hän oli kakkospolttajana Jussittarien ulkokentän johtava pelaaja.

Kolmas ohittamaton pelaaja oli 18-vuotias Matilda Niskakangas. Hänen potentiaalinsa tiedettiin, mutta osasiko kukaan odottaa hänen pelaavan tällaista debyyttikautta lukkarina? Venla Tanhua oli silkkaa terästä Mansen lukkarina, mutta Niskakangas venyi matalalla syötöllään samalla tavalla huippusarjaan kuin Tanhua. Niskakankaan roolia kuvaa se, että hänet valittiin pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi.

Jussittarien joukkueessa lämmitti nähdä myös Liinu Turpelan, Maiju Mäntylän ja Anna Honkalan kaltaisia toisen polven pesäpalloilijoita. Se kertoo hienolla tavalla, kuinka syvällä pesäpallon juuret ja perinteet ovat eteläpohjalaisessa maaperässä.

Manse suistettiin nyt vallasta. Näetkö, että sen asema yhtenä kärkiseurana on uhattu?

Manse tulee muuttumaan ensi kaudeksi ilmeisen paljon, mutta en usko, että Manse olisi uhka itselleen. Uhka tulee pikemmin sitä kautta, että kilpailu naisten Superissa kiristyy koko ajan kovemmaksi ja kovemmaksi.

Jussittaret voitti nyt mestaruuden ja jokainen on nähnyt, millä vauhdilla ja miten määrätietoisesti Joensuun Maila nostaa omaa naisjoukkuettaan kohti pesäpallon huippua.

Sen lisäksi Oulun Lippo tulee nousemaan aikaa myöten samalla tavalla vahvaksi voimaksi.

Vanhoista valtakeskittymistä Jyväskylän Kirittäret on jo pudonnut kärkiseurojen vauhdista ja Lapuan Virkiällä ja Porin Pesäkarhuilla on täysi työ pysyä uusien valtiaiden vauhdissa.

Tässä on vielä ennenaikaista alkaa ennustella tulevien vuosien mitalijoukkueita, mutta Jussittaret ja Manse säilyvät varmasti valtaseuroina ja JoMa puskee väkisin siihen ryhmään mukaan. Oulu, Pori ja Lapua ovat sitten seuraavan korin seuroja, joilla on mahdollisuus haastaa näiden kolmen seuran johtava asema.

Palataan vielä hetkeksi koko kauden kuvaan. Miten sen niputat?

Kyllähän tämä oli monessa mielessä historiallinen kausi naispesäpallossa eikä positiivinen kehitys rajoitu tähän kauteen. Peli ja pelaajat ovat kehittyneet koko ajan ja vaikka naispesäpalloon on ollut samanlaisia tarkan pelin elementtejä kuin miespesäpalloon, pelillinen kehitys on ollut kokonaisuudessaan erittäin positiivista.

Toinen iso asia on ollut tämän suuremman ilmiön kehittyminen. Naisten Superin kartalle ja sen kirkkaimmille lehdille on noussut useita suurten paikkakuntien seuroja. Vaikka paikkakunnan koko ei olekaan itsessään vielä mikään taikasana, isoissa kaupungeissa katsojapotentiaali on joka tapauksessa eri luokkaa kuin pikkuriikkisillä paikkakunnilla.

Esimerkiksi Seinäjoella asuu vajaat 70 000 asukasta ja Seinäjoen seutukunnalla yli 130 000 asukasta.

Kun tähän lisätään se, että Seinäjoki ja sen ympäristö ovat Etelä-Pohjanmaan syvintä ydintä, jossa pesäpallo on ollut iät ja ajat pyhää urheilua, niin tätä Jussittarien ympärille syntynyttä ilmiötä ei tarvitse ihmetellä.

Näiden Jussittarien upeiden katsojalukujen takana on totta kai se, että Jussittaret ovat hoitaneet oman ruutunsa erinomaisesti, mutta nämä yleisömäärät ja Jussittarien ympärillä oleva huuma kertovat myös siitä, kuinka syvässä pesäpallon perinteet ovat Etelä-Pohjanmaalla.

Eteläpohjalaisen pesäpallon suuruuden ajoista on miestenkin puolella jo nelisenkymmentä vuotta ja vaikka tässä välillä jouduttu kahlaamaan vaikeuksien keskellä, pesäpallon juuristo on aina ollut kunnossa ja on edelleen.

Mansen mestaruudet olivat totta kai hienoja asioita pesäpallon kannalta, mutta Tampereella ympäristö on toisenlainen kuin Seinäjoella. Tamperelainen urheilu on tehty tapparoista ja ilveksistä ja jääkiekosta ja jalkapallosta, mutta Seinäjoki ja Etelä-Pohjanmaa ovat edelleen pesäpallon valta-aluetta.

Siksi tämä Jussittaret-ilmiö sai sellaiset mittasuhteet – ja siksi tämä kausi oli suuri voitto koko pesäpallolle.