Arsenalin alkukautta on värittänyt väittely yhdestä pelaajasta – kesällä 60 miljoonalla punnalla Chelseasta ostetusta Kai Havertzista.

Osa Arsenalin kannattajista oli skeptisiä jo kesällä 24-vuotiaan Saksan maajoukkuetähden ostamisesta. Miten ihmeessä Arsenal maksoi 60 miljoonaa puntaa pelaajasta, joka Chelseassakin näytti jalkapalloilijalta vain väläyksittäin. Jopa Havertzin 1-0-voittomaalia Manchester Cityn verkkoon vuoden 2022 Mestarien liigan finaalissa pidettiin pelkkänä sattumana.

Alkukauden aikana Havertzin epäilijöiden määrä on kasvanut – räjähdysmäisesti. Ennen sunnuntaista Manchester United -ottelua suurin osa kannattajista vaati Havertzin pudottamista avauksesta.

Niin vaativat myös monet tunnetut entiset jalkapalloilijat.  Aston Villan entinen hyökkääjä Gabriel Agbonlahor tiivisti Havertzin ongelman toteamalla, että Havertz on kentällä eksyksissä ilman, että kukaan tietäisi, mikä hänen paras paikkansa ja roolinsa kentällä olisi.

Manchester United -ottelun jälkeen someen ilmestyi lukuisia videoita, jotka alleviivasivat Havertzin surkeutta: Kuinka hän potkaisi viiden metrin päässä ohi pallosta, kun kaikki muut pelaajat maailmassa olisivat tehneet siitä paikasta maalin. Tai kuinka Manchester Unitedin 1-0-johtomaali käynnistyi Havertzin harhasyötöstä.

Osa ilkkui jopa Havertzin kömpelölle kaatumiselle, josta alun perin tuomittiin rangaistuspotku, mutta joka peruttiin VAR-tarkastuksen jälkeen.

***

On totta, ettei Havertzin alku Arsenalissa ole ollut tähtiin kirjoitettu. Hän on selkeästi kamppaillut itseluottamuksensa kanssa, mikä on näkynyt siinä, että Havertzin on vältellyt rohkeutta vaatia ratkaisuja kentällä. Hän on mieluummin pelannut pallon alaspäin, vaikka hänellä olisi ollut hehtaaritolkulla tyhjää tilaa kääntyä ja jatkaa hyökkäystä eteenpäin. Hän on epäonnistunut myös lyhyissä, jopa vain muutaman metrin mittaisissa syötöissä.

Kaiken lisäksi Havertz näyttää kentältä laiskalta. Häntä verrattiin nuorempana pelityyliltään Mesut Öziliin siksi, että hän oli Özilin tavoin kiistatta lahjakas pallollisena, mutta liikkui kentällä laiskannäköisesti. Aivan kuin hän olisi pelannut puistossa sunnuntaifutista kavereidensa kanssa.

Vaikutelmaa laiskasta pelaamisesta korostaa se, että Havertz on 190-senttinen hontelo pavunvarsi. Hän kärsii samasta optisesta harhasta, josta monet muutkin isot ja hontelot pelaajat kärsivät. Kaksi tikkaavaa lyhyttä askelta näyttää helposti tehokkaammalta ja nopeammalta kuin yksi pidempi askel, vaikka todellisuudessa iso ja pikku mies juoksivat kellon mukaan yhtä nopeasti.

***

Havertzin alkukauden tarinassa ei ole oleellista, onko hän pelannut hyvin vai huonosti.

Oleellista on kysyä, miksi Arsenalin manageri Mikel Arteta peluuttaa häntä avauksessa, vaikka hänellä olisi kymmenen hyvää syytä pudottaa Havertz näillä esityksillä penkille?

Vastaus on helppo: Arteta ei katsota tietä – tässä tapauksessa yksittäisiä pelejä –, vaan sitä, minne tie johtaa.

Artetan silmissä Havertzin tie johtaa selkeästi johonkin suurempaan. Sinne, miksi hän halusi kesällä Havertzin joukkueeseensa ja miksi Arsenal maksoi  hänestä 60 miljoonaa puntaa.

Joku voi perustellusti kysyä, onko Arsenalilla ja Artetalla vara jäädä odottamaan, että virheitä tekevä laiska saksalainen puhkeaisi kukkaansa?

Historialla olisi tähän kysymykseen hyvä vastaus.

Thierry Henry teki ensimmäisen neljän kuukauden aikana Arsenalissa vain yhden liigamaalin ja brittimediassa irvailtiin, että Arsenal olisi ostanut maalintekijän, jolla oli vain yksi heikkous – hän ei osannut tehdä maaleja.

Myös Henryn itseluottamus oli alkukauden aikana alamaissa. Hän sai kerran pallon vasemmalla laidalla ja lähti juoksemaan pallon kanssa eteenpäin, mutta juoksi kenenkään pelaajan ahdistamatta vahingossa sivurajan väärälle puolelle!

Ja tätä miestä pidetään Arsenalin ja Valioliigan historian parhaana pelaajana!

Samalla tavalla Dennis Bergkampia ehdittiin pitää jo floppiostona, kunnes hollantilainen iski ensimmäiset liigamaalinsa Southamptonin verkkoon – syyskuun lopussa.

***

Havertzia on turha verrata Henryyn tai Bergkampiin, mutta on myös hyvä ymmärtää, mistä jalkapallovalmennuksen  taide on tehty.

Se on tehty juuri sellaisista asioista, joita me nyt todistamme Arsenalissa.

Jokaisella kannattajalla ja jokaisella pelin katsojalla on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta jos niitä mielipiteitä olisi kuunneltu ja alettu noudattaa, Henry olisi heitetty yli laidan syksyllä 1999, Bergkamp olisi pudotettu joukkueesta syksyllä 1995 – eikä Arsenalia ei valmentaisi tänä päivänä Mikel Arteta tai sen maalia vartioisi Aaron Ramsdale.

Ja jos samaa kannattajien ääntä kuunteli viime viikolla, se ääni huusi, että Eddie Nketiahin pitää pelata Gabriel Jesusin sijasta avauksessa Manchester Unitedia vastaan. Sunnuntaina se sama ääni piti Nketiahia Arsenalin huonoimpana pelaajana – ja Nketiahin tilalle 76. minuutila vaihdettua Jesusta Arsenalin parhaana pelaajana.

Jäämme siis odottamaan, mitä Havertzin tarinassa seuraavaksi tapahtuu. Uskommeko me Mikel Artetaa ja sitä, mitä hän on – kuten hän itse sanoo –  nähnyt Havertzin tekevän harjoituksissa ja mitä hän ylipäätään näkee saksalaisessa vai lähdemmekö marssimaan torille liput liehuen ja vaatimaan Havertzin pudottamista avauksesta?