KalPa ei kurkota kuuseen eikä Kuopiossa kapsahdeta siksi myöskään katajaan
KalPa on alkavalla kaudella Samuel Savolaisen mukaan itsensä näköinen: vaaraa sarjan pohjalle valumisesta ei ole, mutta kärkeen on yhtä pitkä matka. Onko se tasapaksuutta vai kuopiolaista realismia.
KalPa ei kuulu Liigan heikoimpiin seuroihin, mutta Kuopiossa ei ole päästy koskaan nostamaan myöskään mestaruuspokaalia toisin kuin selvästi pienemmissä Hämeenlinnassa ja Raumalla, eikä Jyväskylänkään kaksista mestaruusjuhlista kovin pitkä aika ole. Samuel, miksi mestaruus on kiertänyt Kuopion?
KalPa on ollut käytyään vuosituhannen vaihteessa jopa Suomi-sarjassa ja noustuaan takaisin Liigaan keväällä 2005 kieltämättä varsin tasapaksu seura, josta ovat puuttuneet menestyksen suhteen ääri-ilmiöt.
Toki KalPa oli 2010-luvulla kerran runkosarjassa viimeinen, mutta yleensä se on ollut turvallisesti keskikastissa ja mennyt viime vuosina kohtalaisen hyvällä osumatarkkuudella säälipleijareihin ja jopa pudotuspeleihin.
Toisaalta myös mitalijuhlat ovat olleet harvinaisia. Niitä on päästy viettämään 2000-luvulla vain niillä kahdella eri kerralla, kun Pekka Virta valmensi KalPaa.
Six matches today in the Liiga. Check the and play now at Stake.com!
Varmasti Kuopiossa halutaan menestyä, mutta menestystä ei aiempien vuosikymmenten kalliiden opetusten jälkeen haeta suurilla riskillä. Kuopiossa luotetaan pikemminkin siihen, että tehdään asiat hyvin, kasvatetaan hyviä junioreita, pidetään jalat maassa ja tyydytään siihen, mihin se riittää.
KalPan hyvästä tekemisestä yksi esimerkki on se, että sillä on tunnistettava pelillinen identiteetti. KalPa ei kasvata eikä joukkueeseen juurikaan hankita kivitalomaisia rymistelijöitä, vaan mieluummin pienikokoisia ja liukkaita taitopelaajia. Myöskään pelaaminen ei ole mitään päästä päähän koheltamista, vaan KalPan pelaamisessa näkyy selkeästi pyrkimys pelata kiekkokontrollijääkiekkoa.
Myös valmentajavalinnat tehdään kalpalaisen identiteetin mukaisesti. Hyvä esimerkki oli se, että kun KalPan viime kaudella välierien porteilla luotsannut Tommi Miettinen lähti TPS:n päävalmentajaksi, hänen paikalleen nostettiin seuran juniorijoukkueissa kohtuullisen hyvää työtä tehnyt Petri Karjalainen.
Varmasti Karjalainen tuo omat mausteensa KalPan pelaamiseen, mutta isossa kuvassa kaikki jatkuu Kuopiossa entisellään.
Tällainen jatkuvuus on KalPan vahvuus, mutta toisaalta voi kysyä, pitäisikö veden joskus vaihtua hieman reippaammin. Pekka Virta nousi aikoinaan KalPan päävalmentajaksi seuran A-nuorten päävalmentajan paikalta, mutta Virran murre kertoo, että hän on lähtöisin ihan muualta kuin savolaiselta kielialueelta.
Voisiko tästä päätellä, että KalPa on myös tulevalla kaudella sarjan keskikastin joukkue, jolla ei ole asiaa ylemmäksi mutta ei myöskään vaaraa vajota alemmaksi?
KalPan kauden voi aika hyvin pelkistää noin. Itse uskon, että KalPa menee säälipleijareihin eli sijoittuu runkosarjassa sijoille 7-10. Pääsy suoraan pudotuspeleihin olisi positiivinen yllätys ja putoaminen säälipleijareista vastaavasti negatiivinen yllätys.
Vaikeimmin ennakoitava muuttuja KalPan kaudessa on päävalmentajakysymys. Vaikka Karjalainen tuleekin KalPan sisältä ja vaikka mikään ei oleellisesti muutu pelillisessä kuvassa, Liiga-joukkueen valmentaminen on aina oma haasteensa. Haastavinta on se, että jos asiat eivät menekään suunnitellulla tavalla, löytyykö päävalmentajan työkalupakista silloin pelillisesti ja johtamismielessä sellaisia työkaluja, joilla asiat saadaan korjattua.
Kesän harjoitusottelut lupaavat toki hyvää, sillä KalPa on voittanut seitsemästä harjoitusottelustaan peräti viisi ja päänahkojen joukossa on muun muassa Ilves. Harjoitusottelut ovat kuitenkin harjoitusotteluita ja kausi on joka tapauksessa niin pitkä, että tuuli ehtii kääntyä kauden aikana monta kertaa.
Miten vahva KalPan materiaali on?
KalPa ei ole kovin dramaattisesti muuttunut erinomaisen viime kauden jälkeen, enkä näe, että se olisi myöskään heikentynyt oleellisesti.
Suurimmat menetykset olivat Pelicansiin siirtynyt Kasper Puutio ja Ilvekseen siirtynyt Juuso Könönen. Puutio on hyvä, kehityskelpoinen kiekollinen puolustaja ja Könönen niin ikään hyvä ja kehityskelpoinen laituri.
Oleellista on kuitenkin, että KalPa sai pidettyä hyökkääjistä parhaat pistemiehensä, Jaakko Rissasen, Aapeli Räsäsen ja Juuso Mäenpään, sekä joukkueen johtavat puolustajat Lasse Lappalaisen ja Colby Sissonsin, joista Lappalainen oli viime kaudella KalPan kolmanneksi tehokkain pelaaja ja Sissons viidenneksi tehokkain pelaaja.
Tässä mielessä KalPan hyökkäyskalusto on KalPan kokoiseksi seuraksi hyvä. Lisää plussaa tulee siitä, että joukkueessa on kolme hyvää sentteriä, Rissanen, Räsänen ja Oliver Kapanen, kun monet muut joukkueet kärsivät sentteripulasta. Keskikaista on Kuopiossa kunnossa.
KalPalla on myös muutama mielenkiintoinen nuori hyökkääjä. Kapasen klaanin jälkikasvun lisäksi erityisen mielenkiintoinen seurattava on nuorten MM-kisoissa hyviä otteita esittänyt Los Angeles Kingsin varaus Kasper Simontaival. Simontaival on 21-vuotias, joten nyt odotuksia pitäisi alkaa lunastaa myös miesten tasolla.
Puolustajista Lappalainen ja Sissons ovat molemmat vahvoja kiekollisia pakkeja ja erinomaisia ylivoimapelaajia. Esimerkiksi Lappalainen teki viime kaudella 36 tehopistettä, joista peräti 17 syntyi yv-pelissä.
Kolmas mielenkiintoinen puolustaja on ranskalaisesta Rouenista Liigaan palaava Aleksi Elorinne. Elorinne oli parhaimmillaan EHT-tason puolustaja, mutta on mielenkiintoista nähdä, millainen Elorinne Ranskasta palaa.
Maalivahdeista Juha Jatkola oli yksi viime kevään sankareista ja hänen loukkaantuminen kesken Pelicans-sarjan oli KalPalle iso takaisku. Jatkola on vasta 21-vuotias ja toinen loistokausi ensimmäisen perään nostaisi kyllä nuoren miehen osakkeet kattoon.
Vaikka KalPan materiaalissa on paljon hyvää, KalPa ei ole kuitenkaan suurseura. Siksi suurin ero kärkijoukkueisiin tulee materiaalin leveydessä. Särkymisvara on rajallinen, kuten viime keväänä esimerkiksi Jatkolan kohdalla nähtiin.
