Suomen EM-haaveet ottivat hieman takapakkia, kun Tanska kävi hakemassa Olympiastadionilta arvokkaan 1-0 (0-0) -voiton Huuhkajista.

EM-unelma ei kuitenkaan ole vielä murentunut, sillä Suomi on lohkossaan edelleen toisena ja kaikki on omissa käsissä. Kaksi lohkon parasta joukkuetta menee jatkoon ja Suomi voi hyvinkin olla toinen niistä joukkueista – todennäköisesti Tanskan ohella.

Suomen päävalmentaja Markku Kanerva veti illan otteluun todellisen taktisen kanin hatustaan. Olen arvostellut aiemmin useaan otteeseen Kanervan peluuttamista, mutta Huuhkajien uuden pelitavan myötä alkaa tuntua siltä, että maajoukkueessa silmät ovat avautuneet niille kaikille mahdollisuuksille, joita jalkapallo-ottelu sisältää.

***

Suomen taktiikka ensimmäisellä puoliajalla sisälsi kolme eri perusmuotoa – ja Huuhkajat pelasi parhaimmillaan hienoa peliä.

Kanervan puolustussuunnitelma perustui yllättäen 5-2-3-muotoon, jossa Glen Kamara pelasi vasemmalla laidalla.

Matalassa blokissa muoto muuttui 5-4-1:een. Puolustuspelaaminen toimi pääasiassa hyvin. Suomi sai myös ikuisuusongelmaansakin parannusta wing-backien noustua monta kertaa ylös puolustuslinjasta auttamaan keskikenttäpelaajia.

Haasteena oli ajoittain puolustuslinjan edustan suojaaminen keskellä. Kaan Kairisen on hyvä oppia tekemään parempaa yhteistyötä Rasmus Schüllerin kanssa. Nyt Kairisen jäi liian usein katselemaan palloa ja reagoi vasta syötön jo vilahtaessa hänen ohitseen. Nostaakseen pelaamisensa seuraavalle tasolle, on Kairisen saatava terävyyttä myös puolustamiseensa vahvan ja aktiivisen pallollisen pelaamisensa päälle.

Hyökätessä Huuhkajat pelasi 3-4-3-muodossa, mikä loi monia mahdollisuuksia pallolliseen peliin.

Tanska vaikutti yllättyneen Suomen taktisista valinnoista ja varsinkin Tanskan tasapaino heidän menettäessä pallon oli selkeä iskunpaikka, josta Suomen olisi pitänyt Tanskaa rankaista.

Huuhkajien ylin kolmikko pääsi pelaamaan jopa 3 vastaan 2 -tilanteissa ja näistä nopeista tilanteenvaihdoista tuli Suomen vaarallisimmat hyökkäykset. Näitä samoja mahdollisuuksia olisi ollut tarjolla nähtyäkin enemmän.

***

Pelaajavalinnoista voidaan käydä loputonta keskustelua, mutta aina voi miettiä, mikä olisi ollut lopputulos, jos hiukan puolikuntoisen Kamaran tilalla olisi viilettänyt hyvässä vireessä oleva Oliver Antman?

Nyt Kamaran tekeminen ratkaisevissa paikoissa jäi vajaaksi. Tässä voi tietysti ajatella, että Kanerva halusi säästellä Antmania toiselle jaksolle, jotta Suomella olisi mahdollisuus saa lisää vauhtia penkiltä.

Yhtä lailla Teemu Pukki varmasti heräilee öisin vielä pitkään miettiessään ratkaisujaan Tanskan boksissa. Erityisesti ensimmäisen puoliajan puolittaisessa läpiajossa, jossa Andreas Christensen petasi Pukille lähes varman maalipaikan vetäytymällä todella lähelle omaa maalia ja jopa polvistumalla laukauksen hetkellä.

Näissä tilanteissa näkyi myös ottelun kova panos, vaikka Pukilla on pitkä kokemus vastaavanlaisista tilanteista seurajoukkueessa. Joka tapauksessa tämä oli varmasti yksi kovimpia otteluita henkisesti koko Huuhkaja-joukkueelle.

On helppo sanoa jälkeen päin, että Huuhkajien olisi pitänyt saada pallo maaliin ainakin kertaalleen ensimmäisellä jaksolla nähdyistä tilanteista. Jos tällaiset paikat hukataan, kovissa otteluissa on lähes mahdotonta pelata voitosta.

Kritiikistä huolimatta kyseessä on silti positiivinen ongelma. Suomi oli paikoilla ja Tanska suurissa vaikeuksissa yrittäessään kontrolloida Kamaran, Pukin ja Benjamin Källmanin kolmikkoa.

***

Toisella jaksolla Suomi pyrki toteuttamaan samaa pelisuunnitelmaa kuin ensimmäisellä jaksolla. Myös toisella jaksolla Suomi pääsi karkaamaan linjan taakse muutaman kerran. Näistä ei kuitenkaan toisellakaan jaksolla saatu luotua laadukkaita viimeistelypaikkoja.

Tanska pystyi odotetusti saamaan pallonhallinnan koko ajan vahvemmin otteeseensa toisella jaksolla. Schüllerin vaihtaminen pois aiheutti Huuhkajille jälleen samalla tavalla ongelmia kuin Kazakstanissa. Viimeiset puoli tuntia keskikentän keskustassa pelasi hyökkäysorientoituneet Kairinen ja Kamara.

Suomen topparikolmikko, Matti Peltola, Robert Ivanov ja Arttu Hoskonen, pelasi alaspäin loistavaa peliä ja iski jatkuvasti palloihin etupuolellaan. Kaksi alemmaksi jäänyt topparia varmistivat hyvin nousevaa topparia selustassa.

Tanska laukoi useamman laadukkaan kaukolaukauksen, jollaisesta se lopulta ratkaisi ottelun. Itse pureskelin kynsiä Schüllerin poistuttua kentältä ja siltä tontiltahan se Tanskan maali sitten tulikin.

Kairiselle ja Kamaralle tilanne on hyvää oppimateriaalia, miten tuolla pelipaikalla ei ole varaa kertaakaan kävellä tai käydä näyttämässä pikkuvarvasta kaksinkamppailuissa.

Maalitilanteessa Kamara seurasi toppareiden syliin Christian Erikseniä, eikä nostanut enää omalle paikalleen tai avustanyt Kairista laukaustilanteessa. Kairinen kyllä reagoi, mutta ei lopulta riittävällä terävyydellä maalintekijä Pierre-Emile Höjbjergin luomaan uhkaan.

Julma maali – varsinkin jos tätä peilaa sitä vasten, miten paljon mahdollisuuksia Suomi jätti käyttämättä ja sitten Tanska iski pallon maaliin paristakympistä.

***

Huuhkajien pelaajat ansaitsevat tappiosta huolimatta tunnustuksen esityksestään. Jokainen Huuhkajien pelaaja, joka oli valmis pelaamaan pallollista peliä, halusi palloa, piti katseen ylhäällä ja pyrki pelaamaan rakentavasti syöttämällä. Tällaisista hyvän ottelun pelanneista pelaajista olkoon esimerkkinä vaikka Matti Peltola.

Tällainen pelaaminen viestittää hyvin vahvasti myös sen puolesta, että ’’tulos edellä’’ pelaaminen sisältää myös laadukkaan pallollisen vaiheen, eikä vain puolustamista ja pallon vetämistä vastustajan päätyä kohti.

Huuhkajat on edelleen hyvissä asemissa lohkossaan illan tappiosta huolimatta. Nämä kaksi maaottelua antavat uskoa kisapaikan suhteen ja ennen kaikkea sen suhteen, että joukkueen pelillinen ilme on noussut 5-3-2-ajoista tasolle, jossa pystytään haastamaan lähtökohtaisesti kovemmat maajoukkueet.