Kankaanpään Maila on surullinen kertomus suunnasta, jota ei ole
Kankaanpään Maila on hajosi viime kauden päätteeksi päreiksi. Pelaavasta kokoonpanosta jäi jäljelle vain neljä pelaajaa.
Kankaanpään Maila oli viime kauden suurimpia pettymyksiä miesten Superissa. Joukkueen olisi pitänyt materiaalinsa puolesta taistella pääsystä kahdeksan parhaan joukkoon, mutta todellisuus oli toinen. KaMa oli lopulta sarjassa toiseksi viimeinen. Se voitti 24 ottelustaan vain kuusi ja sai kolme pistettä jumboksi jäänyttä Siilinjärveä enemmän.
Surkea kausi huipentui surkeaan syksyyn. Viime kauden miehistöstä KaMan jätti peräti kahdeksan pelaajaa. Hyvä mittari joukkueen viime kauden tasosta oli, että lähtijöistä Arttu Ruuska ja Valtteri Hämäläinen siirtyivät Kouvolaan, ja Topias Lilja Manse PP:hen, jonne siirtyi myös Mikko Pauna. Kokenut Jouni Itävalo lopetti, Superin lupaavimpiin lukkareihin lukeutuva Joona Lehtinen siirtyi Seinäjoelle, lyöjäjokeri Petteri Kortelainen Koskenkorvalle ja Niko J. Korhonen Ouluun.
Joukkueen hajottua Kankaanpäällä paketoitiin lopullisesti kolmen vuoden projekti, joka ei käytännössä johtanut mihinkään muuhun kuin kalliimpaan joukkueeseen. Muutenkin Kankaanpään Mailan vaelluksesta on 2010-luvulla puuttunut punainen lanka ja suunta, minne ollaan menossa. Siitä jatkuva junnaaminen pudotuspeli- ja putoamisviivan välillä kertoo.
Kankaanpää nousi takaisin Superiin 2011. Heti avauskaudella se sijoittui kuudenneksi, muttei ole päässyt sen jälkeen kertaakaan pudotuspeleihin.
Miksi ei?
Se onkin hyvä kysymys. Kankaanpää on mielenkiintoinen 11 000 asukkaan pikkukaupunki. Paikkakunnalla on pitkät pesäpalloperinteet, mutta ne ovat osittain kääntyneet myös KaMaa vastaan. Kun peli ei kulje, kotiyleisö kääntyy herkästi omiaan vastaan ja alkaa muistella Seppo Uusi-Oukarin ja Jorma Pajusen aikoja.
Lisäksi KaMan ympärillä on erikoisia jännitteitä, jotka kärjistyvät helposti keskinäisiksi riidoiksi.
KaMan naiset piipahtivat kaudella 2015 Superpesiksessä, mutta eriytyivät sarjasta pudottuaan Mailajunoreiksi, ja pelaavat nyt naisten Ykköspesistä Majuttarien nimen alla.
Näin perinteisellä Kankaanpään Mailalla on enää vain miesjoukkue ja poikajuniorit. KaMaa on pidetty vahvana juniorityötä tekevänä seurana, mutta juniorimenestystä ei ole saatu siirrettyä miesten puolelle – ei omassa seurassa, eikä siten, että muissa huippuseuroissa pelaisi vuosi toisensa jälkeen KaMassa kasvatettuja pelaajia.
Ongelmana on ollut perusfilosofinen lähestymistapa juniorvalmennukseen: on satsattu joukkuetason menestykseen sen kustannuksella, että yksilövalmennus olisi ollut huippuluokkaa.
Parasta ennen
Kankaanpään Maila lähtee alkavaan kauteen yhtenä putoajaehdokkaana. Se on materiaaliltaan selvästi kolmen heikoimman joukkueen joukossa Siilinjärven ja Haminan kanssa.
Kankaanpään tämän kauden joukkue on harottu kasaan erikoisella strategialla. Joukkueeseen on ostettu useita kokeneita sotaratsuja, joiden parasta ennen -päivämäärä on mennyt. Kaiken lisäksi mukana on myös loukkaantumishistorialtaan riskialttiita pelaajia.
Uusien pelaajien lista on pitkä. Uudeksi lukkariksi palasi KaMan oma kasvatti Henri Itävalo. Hyvinkäältä haaviin tarttui kokenut Lauri Vierimaa, Vimpelistä kaksi lupaavaa nuorta, Antti Kortteenperä ja Perttu Olli, ja Imatralta Arttu Vilander. Viime kaudella välivuotta pitäneet Henri Pulkkinen ja Ville Posti löydettiin telakalta.
KaMa on selvästi heikentynyt viime kaudesta niin sisällä kuin ulkona.
Vierimaa, Posti, Kortteenperä ja Pulkkinen muodostavat paperilla kelvollisen kärjen, mutta ongelmana on Postin pelikunto. Posti voisi olla parhaimmillaan KaMan sisäpelin tärkein pelaaja, mutta hänen loukkaantumishistoriansa ei hyvää lupaa. Jos Posti pysty pelaamaan, silloin kärkeen nostetaan todennäköisesti Teemu Utunen, joko Postin paikalle kakkoseksi tai siten, että Utunen ja Vierimaa vaihtavat paikkojaan.
Toinen iso ongelma on kotiuttaminen. Mörssärimäisellä lyöjäjokeri Miikka Riikosella on kova lyönti, ja hän löi viime kaudella 36 juoksua. Kotiuttaminen lepää kuitenkin niin täysin Riikosen varassa, että hänen olisi lyötävä miestä kotiin lähes samoilla prosenteilla kuin Jukka-Pekka Vainionpään. Se tarkoittaisi 3–4 juoksua ottelua kohden, mikä on Riikoselle raju haaste.
Kakkoskärjestä ei KaMan kohdalla kannata puhua, vaikka sitäkin he varmasti kokeilevat.
Repalainen ulkokenttä
Myös ulkokenttä on repaleinen. Lukkari Henri Itävalo oli vielä 5–6 vuotta sitten Superin ehdotonta lukkarieliittiä, mutta on tullut sieltä loukkaantumisensa jälkeen ryminällä alaspäin. Itävalo on isossa roolissa kesällä, jos hän saisi edes osan vanhasta loistostaan takaisin. Itävalosta tekee hankalan lukkarin hänen nopea syöttörytminsä. Sen kanssa ongelmissa eivät ole olleet vain vastustajat, vaan usein myös omat ulkopelaajat.
Etukenttä on kohtalainen. Kari Kellokoski ja Manu Haukkala ovat harvoja pelaajia viime kauden joukkueesta. Heihin KaMa ei kaadu, vaikka Jouni Itävalon lähtö tekeekin ison loven.
Linjaan on tungosta, mutta laatu on epätasaisempaa. Optimaalisessa mallissa linjan muodostaisivat Vierimaa, Toni Pomell, Kortteenperä ja Olli tai Utunen. Olli on joutunut pelaamaan jo nyt takana, sillä koppareiksi kaavaillut Vilander ja Posti kuuluvat KaMan loukkaantumisherkimpään siipeen. Posti oli parhaimmillaan Itä–Länsi-pelaaja – tosin sisäpelinsä ansiosta –, mutta ne päivät ovat ollutta ja mennyttä. Vilanderissa olisi paljon potentiaalia, mutta hän ovat vaivanneet sitkeät selkävaivat.
Paperille Vilander kolmoskopparina ja Posti varmistavana kopparina olisi toimiva pari, mutta paperilta on pelottavan pitkä matka kentälle. Olli on pelannut harjoituspeleissä kolmoskopparina, mutta se ei ole hänen paras pelipaikkansa, sillä Olli on linjan pelaaja. Jos Postikaan ei pysty pelaamaan, silloin kakkoskoppariksi joudutaan heittämään jälleen uusi mies. Vaihtoehtoina ovat ensisijaisesti Joona Anttila tai Pomell.
Yksi ongelma KaMan joukkueessa on samanlaisen johtavan pelaajan puuttuminen, jollainen Itävalo oli. Vierimaa voisi iloisena velikultana ottaa johtavan pelaajan roolin, samoin Pulkkinen.
Kenelle isot kellot soivat?
Pelinjohtaja Mika Kulmala on mielenkiintoinen tapaus. Hän nosti toissa kaudella Manse PP:n Superiin, mitä hän ansaitsee krediitiiä, vaikka jäikin kauden jälkeen vanhan pelitoverinsa, Manse PP:n puheenjohtajan Matti Helimön jyrän alle.
Kulmala saa varmasti joukkueeseen hyvän tunnelman, mutta hän saa olla melkoinen velho nostaakseen Kankaanpään 12 parhaan joukkoon, jolloin KaMa välttäisi karsinnat. Toki kaikki on urheilussa mahdollista, varsinkin Kankaanpään hankalalla kotikentällä, mutta kylmät faktat ovat kylmiä faktoja, ja ne sanovat, että KaMa joutuu taistelemaan kynsin hampain putoamista vastaan.
Uhkana on, että KaMa joutuu pelaamaan kaksi kuolemanottelua – ensin suorasta putoamisesta toisen Superin jumbojoukkueen kanssa, ja jos se sen luodin väistää, seuraavaksi Ykköspesiksen karsintojen parasta joukkuetta vastaan. Ei helppo nakki, vaikka Superin rutiinista onkin hyötyä.
