Sotkamo repäisi tiistaina vakuuttavan voiton Joensuusta ja tilanne alkaa näyttää vahvasti siltä, että runkosarjan neljä kärkiseuraa ovat selvillä. Pekka, onko näin?

On ja on vielä selkeästi. Vimpelin vahvuus on kaikkien tiedossa ja Manse on odotusten mukaisesti noussut omalle tasolleen. Kouvolan pelaaminen on edelleen säätövaiheessa, mutta siitä ei ole kahta sanaa, etteikö Kouvola ole yksi runkosarjan neljästä kärkiseurasta.

Ja sitten on Sotkamo. Ennen kautta Sotkamossa oli useita kysymysmerkkejä, mutta kauden aikana Jymy on tehnyt taas kerran jymyt ja jos he saisivat vielä Roope Korhosen rinnalle toisen lyöjäjokerin Lauri Rönkön takaisin kentille ja täyteen pelikuntoon, Jymyn tilanne alkaisi näyttää varsin valoisalta.

Mikä selittää Sotkamon oletettua paremman kauden?

Suurin positiivinen yllätys on ollut ulkopeli ja varsinkin nämä tällä kaudella sisään ajetut nuoret pelaajat. Iivari Vihanto muodostaa yhdessä Jussi Korhosen kanssa Superin kovakätisimmän ja jopa parhaan kopparikaksikon ja Aleksanteri Huotari on tullut ryminällä Superiin. Kun Joni Rytkönen palasi nyt kehiin, Huotari piti paikkansa etukentällä, Rytkönen siirtyi linjaan ja Antti Kiiskinen jokeriksi.

From Kitee and Seinäjoki to Washington and Frisco! Pesäpallo and baseball! Play now at LeoVegas!

Jymyn ulkopelissä ei ole tällä hetkellä yhtään heikkoa kohtaa. Lukkari Aapo Komulainen on ottanut ison loikan ylöspäin kehityskaarellaan ja Huotari ja Juho Keinänen muodostavat hyvän etukentän. Linjassa Niko Korhonen on tuttuun tapaan kaikista kovimpien paikkojen luottosoturi, Kalle Kuosmanen parantaa otteitaan koko ajan  ja Ville Kotro on pelannut varman kauden. Rytköselle linjassa pelaaminen sopii varmasti paremmin kuin etukentällä pelaaminen ja hänen liikkuvuudestaan on Jymylle paljon hyötyä. Ja kuten sanoin, takakenttä on jopa Superin vahvin.

Tässä mielessä ei ole yllätys, että Jymyn ulkopeli on ollut tällä kaudella todella vahvaa. Jymy on antanut vajaat kolme juoksua ottelussa, mikä on sarjassa kaikista vähiten. On selvää, että jos vastustaja saa jaksossa keskimäärin 1-2 juoksua, Jymy taistelee silloin jokaisen jakson ja jokaisen ottelun voitosta.

Entä sitten Jymyn sisäpeli?

Se on se Jymyn kysymysmerkki. Roope Korhonen johtaa Superin lyöjätilastoa 59 lyödyllä juoksulla. Lukema on hurja jo muutenkin, mutta varsinkin siinä mielessä, että Jymy on lyönyt tällä kaudella 121 juoksua eli Roope on yksinään lyönyt käytännössä puolet Jymyn juoksuista. Kaikki kunnia Roopelle, mutta eihän tämä optimaalinen tilanne ole. Roope toki takoo juoksua, mutta mitä sitten tapahtuu, kun Roope ei jossain jaksossa onnistu avaamaan juoksutiliä tai jos ykköskärjen pelaajat eivät avaa jakson sisäpeliä esimerkiksi läpilyönnillä.

Kokonaisuudessaan Jymy on kuitenkin ilman muuta kova sana tällä kaudella. Jos sen ulkopeli kestää nykyisessä kuosissa ja Roope jaksaa hakata juoksuja, Sotkamo on paha vastus myös pudotuspeleissä mille tahansa joukkueelle.

Kautta on toki pelaamatta vielä kuukausi, mutta jos hieman katsotaan jo pudotuspelinäkymiä, miltä ne näyttävät tällä hetkellä?

Tämä kausi on siinä mielessä pesäpallon kannalta mielenkiintoinen, että puolivälierätkään eivät ole niin selvät kuin monena edellisenä kautena.

Joensuu on ollut toki pettymys ja se on pudonnut neljän kärkiseuran kelkasta, mutta tässä on vielä kuukausi aikaa ruuvata peliä parempaan kuosiin. JoMa on joutunut kokeilemaan sisäpelissä monia erilaisia koostumuksia, mutta suurin ongelma on edelleen kotiutusosaston kapeus, mitä alleviivaa vielä Patrik Wahlstenin käsivamma. Ehkä vielä yllättävämpää on ollut se, että myös JoMan ulkopeli on ollut tosi haavoittuvaa tällä kaudella. JoMa tunnettiin vuosikausia nimenomaan loistavasta ulkopelistään, mutta nyt sekään ei ole toiminut. Tässä mielessä Mikko Huotarilla riittää haasteita.

Hyvinkään ongelma on myös ulkopeli. Tahko on antanut jo 139 juoksua, mikä on karkeasti ottaen tuplasti enemmän mitä neljä kärkiseuraa ovat antaneet. Tahko on kuitenkin siinä mielessä vaarallinen vastustaja, että joukkueelta löytyy lyöntivoimaa varsinkin, jos Juha Korhonen saadaan herätettyä vielä unestaan. Tahko on muutenkin mielialajoukkue, joka voi hurmion päälle sattuessaan pelata myös loistavaa ulkopeliä, kuten Vimpelissä nähtiin ensimmäisellä jaksolla.

Yllätysherkin joukkue puolivälierissä näistä haastajista on kuitenkin Kempele. Kempele on jo nyt parhaimmillaan lähes kärkijoukkueiden tasoa, mutta se, missä ero tulee, on joukkueen suoritusvarmuus otteluissa muita kärkijoukkueita vastaan. Manseakin vastaan tiistaina jopa Sami Haapakosken ja Antti Korhosen kaltaisille kokeneille ketuille tuli yllättäviä virheitä ja vaikka jotkut virheet ovat pieniä virheitä, ne ovat kärkiseuroja vastaan helposti isoja virheitä. Myös Matti Korhosen poissaolo näkyi Mansea vastaan kotiutustehoissa välittömästi.

KeKin mahdollisuus on siinä, että joukkueesta löytyy Haapakosken johdolla myös kovien pelien kokemusta ja jos KeKi saa nostettua suoritusvarmuuttaan puolivälierissä, sen yli ei noin vain kävellä.

Kiteenkään potentiaali ei ole kadonnut minnekään, mutta jos ja kun Kitee on kahdeksas pudotuspelijoukkue, sen mahdollisuudet yllättää puolivälierissä on näistä haastajajoukkueista heikoin.

Välieristä on vielä turha sen enempää sanoa, mutta se on selvää, että taistelu mestaruudesta tulee olemaan äärimmäisen tasainen ja kiehtova, ja vaikka Sotkamolla ei ennen kautta pitänyt olla juurikaan jakoa mestaruustaistelussa, Jymyäkään ei kannata täysin vielä uloskirjoittaa mestaruuskapinoista.