Manse PP otti vahvan otteen finaalipaikasta kaadettuaan Sotkamon Jymyn toistamiseen. Mansen voittonumerot Hiukassa olivat 2-1 (1-2, 4-0, 0-0, 4-2). Pekka, pitääkö meidän alkaa puhua sellaisesta sensaatiosta, että pesäpallokansan rakastama Manse PP nähdään finaalissa?

Pakkohan se on alkaa puhua. Eihän tämä voi tulla kenellekään yllätyksenä, että Manse taistelee Suomen mestaruudesta, kun katsoo heidän joukkueensa kokoonpanoa. Se, mikä on ollut Manselta kova temppu ja josta heitä pitää kunnioittaa, on, että he ovat pelanneet – toki sitä IPV-sarjaa lukuun ottamatta – sillä tasolla, millä tasolla tuolla joukkueella voidaan ja pitää pelata.

Tässä on turha toistaa enää näiden kokeneiden ja nimekkäimpien pelaajien merkitystä, mutta ovathan he pelanneet vahvan kauden – mutta niin ovat tehneet monet muutkin pelaajat. Tiistain suuri onnistuja oli kesken kautta Kannuksesta hankittu Severi Tikkakoski.

Tuossa ryhmässä tuollaisen Ykköspesiksestä tulleen keltanokan ei varmasti ole helppo pelata, varsinkin, kun Tikkakoskelle sattui tiistaina ensimmäisen jakson ratkaissut kiinniottovirhe Tuomas Jussilan heitossa.

Mutta mitä tapahtui toisella jaksolla: Tikkakoski ykköseksi keulaan ja Mansen sisäpeli aukesi. Tikkakoski meni joka kerta toisella jaksolla kentälle ja hänen koko ottelun saldo kärkilyönneissä oli 6/7. Loistava veto Matti Iivariselta ja loistava peli nuorelta Tikkakoskelta.

Niin, mihin tiistain ottelu ratkesi?

Ensimmäinen jakso oli rehellisyyden nimissä aika heikkoa pesäpalloa. Kaiken lisäksi siinä sattui se paljon puhuttanut tuomarivirhe, jossa läpilyönnin sipaissut ja ykköspesän ohittanut Riku Niemi olisi pitänyt polttaa, koska pallo palautettiin kotipesään kakkospesän kautta taittamalla. Mutta ei se jakso siihen ratkennut, sillä kysymys olisi ollut vasta toisesta palosta.

Toisella jaksolla Manse heräsi ja löi kolmessa vuoroparissa neljä juoksua ja se oli siinä. Ei sieltä neljän juoksun takaa noin hyvää ulkopelijoukkuetta vastaan tulla. Kova suoritus Manselta, kuten oli myös kotiutuslyöntikisakin. Neljä juoksua viidellä yrityksellä. Totta kai Jymyn ulkokenttä räpelsi kolmessa juoksussa, mutta virheet kuuluvat pesäpalloon.

Ja sitten ulkopeli – niin tämän ottelun kuin Tampereella pelatun ensimmäisenkin ottelun: Jymy on pelannut nyt Mansea vastaan kahdessa ottelussa supervuoroparit mukaan lukien 18 vuoroparia ja se on lyönyt niissä vain kaksi juoksua ja saanut yhden juoksun vapaalla. Se kertoo aika ison tarinan Mansen ulkopelistä.

Kertooko se jotain myös Sotkamon sisäpelistä?

Totta kai se kertoo siitäkin. Jo Joensuuta vastaan pelatussa puolivälieräsarjassa näkyi se, kuinka pelottavan riippuvain Sotkamo on Roope Korhosesta. Ja nyt nähtiin, mitä se tarkoittaa, kun Roope ei lyönyt tänään yhtään juoksua – kuten ei lyönyt toinenkaan lyöjäjokeri, Lauri Rönkkö. Roope on päässyt yrittämään kotiuttamista kahdessa ottelussa kymmenen kertaa ja lyönyt yhden juoksun.

Tietenkään Roopen tilannetta ei ole helpottanut se, että hän joutunut tulemaan lyömään kahden palon tilanteissa. Tässä mielessä kannattaa katsoa jälleen kerran pesäpallotilastojen taakse. Esimerkiksi Joni Rytkösen saldo tiistaina näytti hyvältä – yhdeksällä yrityksellä kahdeksan kärkilyöntiä, mutta missä on se tilasto, jonne olisi kirjattu Rytkösen palot kärjen takana, jotka vaikeuttivat kriittisellä tavalla Jymyn sisäpeliä.

Mutta kyllä ongelman ydin on siinä, että Jymy on lyömällä lyönyt kahdessa ottelussa kaksi juoksua 18 kolmostilanteesta.

Eli onko Jymy nyt kuollut ja kuopattu?

Jymyn kannattajat hokevat, että Sotkamon Jymy on Sotkamon Jymy, mutta nyt se hokema oikeasti mitataan. Jymy ei ole muuttunut huonoksi joukkueeksi yhdessä tai kahdessa viikossa, mutta kyllä heidän on pakko ryhdistäytyä. Ulkopelissä ei saa tullut helppoja räpylävirheitä ja sisäpeli pitää saada pyörimään siten, että Roope pääsee lyömään useammin palottomiin ajoihin.

En nyt kokonaan pistä Jymyn ovea kiinni, mutta olisihan tämä Manse toisaalta aikamoinen showryhmä, jos se nyt menettäisi kahden ottelun johtonsa ja pelaisi itsensä ulos finaalista. Joku voi sanoa, että nousihan Mansekin kahden ottelun tappioasemasta Imatraa vastaan, mutta Imatran ja Sotkamon tasoero on niin valtava, ettei näitä kahta tapausta voi verrata toisiinsa.

Kysyn jo nyt, olisiko Mansen finaalipaikka kauhukuva vai parasta mitä pesäpallolle on tapahtunut pitkään aikaan?

Sen saavat muut päättää. Jos Manse menee finaaliin, se on mennyt sinne pelaamalla – ja se riittää minulle. Silloin he ovat paikkansa ansainneet.