Kempele antoi sellaisen myrskyvaroituksen, että toinen finaalijoukkue voi vaihtua
Kempele selätti Sotkamon sellaisella pelillä, että Pekka Arffmanin mukaan Sotkamon ja Kempeleen välieräsarjassa voi tapahtua mitä tahansa.
Kempele järjesti heti välierien avauksessa jättipaukun hakemalla Hiukasta 2-0 (7-3, 2-1) -voiton Sotkamosta. Pekka, miten iso voitto tämä oli Kempeleelle?
Olihan tämä valtava voitto ja myrskyvaroitus siitä, että tässä otteluparissa voi tapahtua oikeasti mitä tahansa. Jos sarjan voittamiseen tarvittaisiin neljä voittoa, kuten puolivälierissä, Sotkamolla olisi vielä siimaa eri tavalla, mutta kolmen voiton mallissa kallion reunat ovat paljon jyrkempiä.
Tärkein asia tänään oli kuitenkin se, ettei Kempeleen voitto ollut mikään sattuma. Se oli selvästi parempi joukkue ja ansaitsi voittonsa – ja tämä on se varsinainen uhkatekijän Sotkamon kannalta. Jos Kempele pystyy pitämään tämän tasonsa ja jopa parantamaan sitä, me saatamme saada todellisen yllätysfinaalin.
Mutta ei mennä vielä asioiden edelle. Tilanne voi palautua lähtöpisteeseen jo perjantaina Kempeleessä, mutta taivas varjelkoon Kainuuta, jos Kempele ottaisi perjantaina sarjassa jo toisen voittonsa. Silloin Sotkamon kuuluisaa kanttia testattaisiin toden teolla.
Mikä ratkaisi Kempeleen voiton Hiukassa?
Kempeleen erittäin hyvä sisäpeli ja erittäin hyvä ulkopeli.
Kempeleen ykköskärki kulki todella hyvin ja Korhosten veljeksillä oli mailassa likimain vastustamaton päivä.
Markus Keski-Petäjästä on kypsynyt kesän aikana hyvä kärkimies ja nämä Kempeleen vanhat jermut, Tuomas Jussila, Sami Haapakoski ja Onni Määttä. näyttivät, millaisissa peleissä he syttyvät. Kun sen päälle Antti ja Matti Korhonen pudottelivat sellaisia kumuroita, ettei niistä pystyneet polttamaan edes Jymyn kovakätiset kopparit, niin kyllähän se väkisin näkyi tulostaululla.
Myös Kempeleen ulkopeli oli tänään tarkkaa ja elintärkeässä lukkareiden väännössä Jani Lassila otti selkeän voiton Aapo Komulaisesta.
Muutenkin Sotkamon ulkopeli oli tänään haavoittuvaa. Komulainen ei ollut parhaimmillaan. Hän vaihtoi kesken ottelun jopa syöttörytmiään, mutta sekään ei auttanut. Komulainen ei saanut kiinni Kempeleen pomppuja eikä hän saanut sotkettua Kempeleen vaihtotilannepelaamista.
Kempele oli tehnyt myös kotiläksynsä ja ottanut pommituksen kohteeksi Juho Keinäsen. Kempele löi Keinäsen tontilta neljä juoksua, joista ainakin kolme palloa olisi ollut torjuttavissa.
Sisäpelissä Sotkamon ykköskärjellä ei ollut paras päivänsä, mutta kyllähän varsinainen ongelmana oli taas kotiutusosaston kapeus. Kun Roope Korhoselle sattui vaisumpi päivä, apuja ei juurikaan löytynyt.
Jymy pelasi runkosarjassa tällaisia samanlaisia nihkeitä otteluita, mutta pystyi ne valtaosin voittamaan. Nyt vastus oli kuitenkin sitä luokkaa, ettei tällainen peli riittänyt.
Sotkamon haasteena on, että kotiutusongelmaan ei ole juuri muuta ratkaisua kuin luottaa siihen, että Roopella kulkee. Toinen vaihtoehto on miettiä, pitäisikö Aleksanteri Huotari nostaa kokoonpanoon joko jokeriksi tai myös ulkopelirooliin.
Mutta kuten sanoin, ei tämä sarja vielä ole ohi. Odotetaan perjantain peli ja katsotaan sitten, missä asennossa Kempeleen tähdet ovat. Kempele on kuitenkin varoittanut, mistä päin pohjoisessa tuulee ja jos kelit pysyvät kovina ja pomppu nousee, tässä ottelusarjassa voi tapahtua mitä tahansa.
Entä toinen välieräpari Vimpeli-Manse, jossa Vimpeli otti kotikentällään vakuuttavan 2-0 (5-2, 10-2) -voiton?
Ottelu meni pitkälle ennakkokäsikirjoituksen mukaan. Vimpeli näytti hurjan sisäpelivoimansa ja ennen kaikkea hurjan läpilyöntivoimansa, eikä Manse löytänyt minkäänlaisia aseita Vimpelin sisäpelimyllyn pysäyttämiseksi.
Manse perusti pelinsä mestaruusvuotenaan jäätävään ulkopeliin, mutta nyt ulkopeli ja ennen kaikkea sen polttolinja on kalpea versio siitä, millainen Mansen polttolinja silloin oli.
Vimpelin ylivoimasta kertoo se, että se voitti kolmostilanteet 26-9, enkä usko, että tämä asetelma tästä juurikaan muuttuisi. Kaupissa on myös tilaa läpilyönneille ja on vaikea nähdä, että Manse pystyisi kuromaan eroa niin paljon kiinni, että sillä olisi mitään jakoa pysäyttää Vimpeliä myöskään Kaupissa.
Mansella oli alkukaudella ongelmia ykköskärjen kanssa. Jani Komulainen löysi ongelmaan toimivan ratkaisun, mutta tänään ykköskärki ei onnistunut. Perttu Ruuska ja seiskaksi siirretty Henri Puputti tekivät voitavansa, mutta vahinko oli jo tapahtunut.
Jos ykköskärki parantaisi esitystään seuraavassa ottelussa, ottelusta tulisi tasaisempi, mutta on vaikea nähdä, että Manse pystyisi kunnolla edes hidastamaan Vimpelin matkaa finaaliin.
