Miesten Superpesis on kaartumassa runkosarjan viimeiselle suoralle selkeistä asetelmista.

Sotkamo ja Kouvola menevät sarjan kärjessä menojaan, Vimpeli, Joensuu ja Manse ratkaisevat sijat 3-5 ja Kitee ja Kempele sijat 6-7. Hyvinkää on herännyt uudenlaiseen menoon vaihdettuaan pelinjohtajaa, mutta Kempeleen ja Kiteen tavoittaminen ei enää onnistu.

Näin selvillä on käytännössä vasta yksi puolivälieräpari. Kouvola on matkalla runkosarjan voittoon ja kohtaa  Hyvinkää.

Sen jälkeen ollaankin kiehtovien kysymysten äärellä. Mitkä kaksi seuraa kolmikosta Vimpeli, Joensuu ja Manse kohtaavat toisensa puolivälierissä ja mikä kolmikosta jää odottamaan Kiteen ja Kempeleen keskinäistä vääntöä?

Kiteen ja Kempeleen vääntö kiinnostaa myös Sotkamoa, jonka puolivälierävastustaja on kaksikosta jompikumpi.

Kouvolan tiistaina komeasti kaatanut Sotkamo voi sanoa, ettei se pelkää pudotuspeleissä ketään, mutta yksi asia on jo nyt selvää: tämän syksyn mörköjoukkue pudotuspeleissä on Kempele.

Kempele on näyttänyt vaarallisuutensa jo kahtena edellisinä syksynä. Kaksi vuotta sitten se oli hiuskarvan päässä pudottaa mestaruuden lopulta voittaneen Sotkamon jo välierissä ja mennä loppuotteluun. Vuosi sitten se syötti häjyä myrkkyä Vimpelille ikimuistoisessa viidennessä puolivälieräkohtaamisessa Saarikentällä.

***

Kempele heikkeni viime syksynä. Joukkueen kulmahampaista lähtivät Antti Korhonen ja Onni Määttä eikä kokeneen Sami Haapakosken päästy enää yhteisymmärrykseen jatkosopimuksesta.

Kempele hankki lähteiden pelaajien tilalle Olli Heikkalan, Tuukka Sarkkisen, Arttu Ruuskan, Tino Alaspään ja kirsikkana kakun päälle talvella lukkari Ville Väliahon.

Joukkueen avauskokoonpanossa vaihtui neljä pelaajaa, ja kun Markus Keski-Petäjä on ollut loukkaantumisen vuoksi sivussa, hänen paikallaan polttolinjassa on pelannut viides uusi pelaaja, Alaspää.

On selvää, että muutokset ovat näkyneet Kempeleen pelaamisessa. Se on juuttunut taistelemaan viimeisistä pudotuspelipaikoista ja saattanut hävitä yllättävissäkin paikoissa. Esimerkiksi toissa viikolla se haki Haminan ja Imatran matkaltaan vain kaksi pistettä, vaikka sille oli katettu pöytään täydet kuusi sarjapistettä.

***

Kempeleen kohdalla voidaan ihmetellä sen yllättäviä tappioita ja pistemenetyksiä, mutta paljon oleellisempaa on katsoa, mitä se on tehnyt otteluissa kärkijoukkueita vastaan.

Kempele voitti maanantaina kovassa vireessä olleen Mansen vieraissa 1-0. Sitä ennen se voitti reilun kuukauden sisällä Kouvolan kotona ja vieraissa, Vimpelin vieraissa ja Mansen myös kotonaan.

Toukokuun lopussa se aiheutti voitosta voittoon marssineelle Sotkamolle sen kauden ensimmäisen tappion – vieläpä Hiukassa.

Ja juuri näissä voitoissa on se viesti, jota muissa kärkiseuroissa luetaan pelonsekaisin tuntein. Kempele voi olla runkosarjassa tällä hetkellä vasta seitsemäs, mutta se on kentällä paljon vaarallisempi vastustaja kuin mitä sarjataulukko sanoo.

***

Vaikka Kempeleelle on tullut matkan varrella yllättäviäkin tappiota ja vaikka sen ulkokenttä on päästänyt kahdeksasta kärkiseurasta ylivoimaisesti eniten juoksuja, Kempeleen pelaaminen on kehittynyt kesän aikana oikeaan suuntaan.

Teemu Hollanti, Perttu Olli ja Olli Heikkala muodostavat vahvan kärjen, jota täydentää Haapakosken paikalle saranaksi siirretty Tuomas Jussila. Jussila ei ole ollut vielä mailassa parhaimmillaan, mutta on varmaa, että mitä kovemmaksi panokset nousevat, sitä kovemmaksi muuttuu myös Jussila.

Kempelee saa myös käyttökelpoisen kakkoskärjen, jotta pelinjohtaja Mikko Korhonen myös peluuttaa pelottomasti.

51 juoksua lyönyt lyöjäjokeri Ossi Meriläinen on kantanut vaativan vastuunsa joukkueen pääkotiuttajana. Kauden positiivisin yllättäjä on ollut kuitenkin Tuukka Sarkkinen, joka on lyönyt 43 juoksua ja ratkaissut lyönneillään useita elintärkeitä otteluita, kuten Manse-ottelun maanantaina.

***

Ulkopeliä on johtanut odotetusti Ville Väliaho, joka on ottanut joukkueessa kiistattoman ykköslukkarin paikat. Väliaholla on omat puutteensa, mutta hänen syöttönsä ja koko syöttötyöskentelynsä niin hankalaa ja raastavaa, että Väli-Villestä voidaan huoletta puhua kolmen V:n Väliahona.

Kempeleellä uusiutui myös koko etukenttä, mutta Ruuska ja Heikkala ovat muodostaneet vahvan etukenttäkaksikon. Varsinkin Heikkalan otteista on paistanut näytönhalu niille vimpeliläisille, jotka olivat viime vuonna sitä mieltä, että vanhemman Heikkalan parasta ennen päivä meni jo.

Jussila on johtanut tuttuun dominoivaan tyyliinsä polttolinjaa.

Kempele on tuonut ulkopeliinsä myös vastustajan kannalta hankalia elementtejä. Esimerkiksi takatilanteissa keskikaistalla pelaava Heikkala ja Jussila saattavat seistä peräkkäin ja liikkua vasta syöttöhetkellä tyhjiin tiloihin. Heidän ei tarvitse saada välttämättä edes palloa kiinni, sillä jo pelkkä liike vaikeuttaa lyöjän ja mailamiehen ratkaisuja.

Kempeleen takakenttä on edelleen kokematon ja sitä kautta arvoitus. On varmaa, että takakenttää tullaan syksyn aikana testaamaan, mutta takakentässä on myös paljon potentiaalia ja onnettomat pallot ja kylmenevät kelit syövät lyöntien tehoja.

***

Kempele on osoittanut olevansa henkisesti erittäin sitkeä joukkue eikä se hämäänny, vaikka avausjaksolla tulisikin kuokkaan kunnolla. Kempele pystyy roikkumaan voitossa kiinni vaikeissakin paikoissa ja siltä löytyy tarvittaessa myös pudotuspeleihin sopivaa härskiyttä – niin sanallisesti kuin myös taktisesti.

Kaikki muistavat viime syksyn viidennen puolivälieräottelun Vimpelissä, jossa Kempele jätti toisella jaksolla kaksi viimeistä sisävuoroa pelaamatta häviten jakson 1-11 ja tyrmäsi sitten supervuoron avaavalla Vimpelin 5-0. Ja kaiken tämän se teki, vaikka joukkueen tärkein pelaaja Tuomas Jussila ontui kentällä raajarikkona.

Nämä samat henkiset, taidolliset ja taktiset hampaat Kempeleellä on tänäkin syksynä ja siksi se on puolivälierien todellinen jokerikortti. Edes Sotkamo ei voi olla varma välieräpaikasta, jos Manageri tuo remuporukkansa puolivälierissä sitä vastaan – Vimpelistä, Joensuusta ja Mansesta puhumattakaan.