Lähtötilanne

Kempeleen Kiri on hämmentänyt pesäpallon maailmanjärjestystä omintakeisella toiminnallaan ja noussut askel askeleelta vakavammin otettavaksi tekijäksi miesten Superissa. Viime kaudella se pääsi ensimmäisen kerran historiansa aikana maistamaan runkosarjan kuutosena pudotuspelien maailmaa, mutta Kouvola osoittautui vielä liian kovaksi vastustajaksi ja pudotti KeKin puolivälierissä otteluvoitoin 3-0.

Kempele on kuitenkin jatkanut joukkueensa vahvistamista ja nyt sillä on sellainen materiaali, että pudotuspelipaikan saavuttaminen ei voi olla enää tämän joukkueen tavoite. Nyt tavoitteena pitää olla kehittää peli kauden aikana sellaiseksi, että Kempele voi haastaa kenet tahansa pudotuspeleistä. Helpolla Kempele ei kuitenkaan pudotuspeleissä pääse, sillä vastassa on kaikissa skenaarioissa huippuluokan vastustaja.

Muutokset

Kempele menetti viime kauden joukkueesta yhden Superin parhaista koppareista, Sotkamoon palanneen Jussi Korhosen. Kokenut Marko Pelkonen siirtyi Ouluun ja Heikki Savikoski lopetti. KeKi lainasi myös ennen kauden alkua Sami-Jukka Korvolan koko kaudeksi Kankaanpäähän ja Valtteri Kleemolan Simon Kiriin.

Hankinnoista kovin oli yksi kaikkien aikojen pesäpalloilijoista, Sami Haapakoski. Sotkamosta Kempele naarasi syksyllä monipuolisen Aatu Saastamoisen ja Siilinjärven raunioilta Sebastian Lahden. Ja eihän KeKi olisi ollut Keki, ellei se olisi iskenyt vielä uudelleen siirtomarkkinoille tänä keväänä. Ensin haaviin tarttui kokenut Teemu Isoketo ja sitten lyöjäjokeri Tommi Piirainen. Piirainen siirtyi syksyllä Manseen Imatralta, mutta tuulen suunta Tampereella kääntyi talven aikana ja Piirainen pantiin lankulle.

Kausi 2022

Kempele lähtee haastamaan viittä suurta ja on materiaalinsa puolesta yhdessä Hyvinkään kanssa potentiaalisin niiden haastaja. Toki Kiteessäkin on potentiaalia, mutta Kiteen kaudessa on myös enemmän kysymysmerkkejä.

Kempelettä ei ole rakennettu kaikilta osin optimaalisesti. Varsinkin polttolinjaan on tungosta, mutta vastaavasti takakenttä on arvoitus, eikä Kempeleellä ole ollut vielä koskaan aivan huippuluokan lukkaria. Kokonaisuudessaan materiaali on kuitenkin niin kova, että pudotuspelipaikan pitäisi irrota heittämällä ja todellinen testi on edessä vasta syksyllä.

Materiaalin epätasaisuus näkyy etenkin ulkopelissä. Jani Lassila nopealiikkeinen ja ketterä lukkari, jonka väärät napsahtavat usein oikeisiin paikkoihin, mutta kokonaisuudessaan hän on Superissa keskitason lukkari. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten paljon Aatu Saastamoinen saa kesällä vastuuta lukkarina, vaikka hän on myös hyvä vahvistus polttolinjaan.

Etukenttä kestää vertailun jopa kärkiseuroihin, sillä Onni Määttä ja Antti Korhonen ovat kokeneita ja tasonsa osoittaneita etukenttäpelaajia. Linja on myös vahva. Sami Haapakoski ottaa kakkosvahdin paikan omakseen ja on edelleen pelipaikallaan huipputasoa. Topi Korhonen pelaa takalukijaa ja syvintä pussia. Markus Keski-Petäjä on monipuolinen linjan pelaaja. Hän pystyy pelaamaan kolmoskulmaa ja tarvittaessa etulukijaa. Takatilanteissa hän on kolmospolttaja. Linjan neljännellä paikalla vahvin vaihtoehto Aatu Saastamoinen.

Nuori ja hyvä etukenttäpelaaja Aappo Savikoski menisi heittämällä monissa seuroissa etukentälle, mutta Kempeleen etukentällä on kaksi isoa muuria ylitettävänä. Savikoski on myös vaihtoehto linjaan.

Mutta sitten tullaan ulkopelin ongelmakohtaan, takakenttään. Teemu Isoketo on yksi 2010-luvun parhaista koppareista ja pystyy nopeutensa turvin edelleenkin juoksumaan palloja kopiksi, mutta Isokedon käsi ei riitä enää polttamaan kakkoskopparin paikalta. Vastustajat tietävät tämän ja tulevat takatilanteissa testaamaan kesän aikana vielä moneen kertaan Isokedon kättä. Kolmoskoppari Tommi Koiviston ongelmana on epävarmuus. Hän uskaltaa hakea rohkeasti syöksykoppeja, mutta niissä on myös omat vaaransa. Juhani Ojala voi pelata useammalla pelipaikalla ulkona ja on yksi vaihtoehto taakse, jos koppariparin kesä ei mene kuin Strömsossa.

Sisällä Kempele saa koko Superin mittakaavassa vahvan kärjen. Isoketo on edelleen ykkösenä erinomainen ja varma kentällemenijä. Etenijänä hän on järkevä ja nopea, vaikka nopeuskestävyys ei olekaan entisensä. Määttä on huippuvarma kakkonen ja Keski-Petäjästä on kasvanut taitava kolmonen.

Antti Korhonen jalostui Sotkamossa yhdeksi Superin parhaista nelosista. Haapakosken rooli on mielenkiintoinen. Entinen kärki ja vaihtaja on nyt selkeästi kotiuttaja. Rooli ei ole täysin outo, mutta on mielenkiintoista nähdä, miten hyvin Haapakoski sopeutuu Kempeleessä kotiuttajaksi.

Kempeleessä on aina rakastettu ja arvostettu lyöjäjokereita. Nyt lyöjäjokereina ovat kokenut Matti Korhonen ja keväällä hankittu Tommi Piirainen. Korhonen löi viime kaudella 48 juoksua ja Piirainen Imatralla 50 juoksua. Korhonen on kumurapainotteinen jokeri, mutta Piiraiselta löytyy myös läpilyöntilyöntivoimaa. Korhonen on takuuvarmaa osastoa, mutta Piirainen on erikoisten siirtokuvioidensa jälkeen haastavassa paikassa. Oliko viime vuosi tähdenlento vai onko hänestä kasvamassa oikeasti raskaansarjan lyöjäjokeri?

Kempele saa myös varsin hyvä kakkoskärjen. Koivisto on hyvä ja nopea kakkoskärjen veturi. Hän jälkeensä tulevat vaihtolyöntivoimaiset Lassila, Saastamoinen ja Topi Korhonen.

Etenijäjokeriksi ykkösvaihtoehto on Sebastian Lahti.

Kempeleessä pelaa neljä pelaajaa, jotka ovat pelanneet urallaan Sotkamon Jymyssä – Määttä, Saastamoinen sekä Topi ja Antti Korhonen. Lisäksi Savikoski on käynyt hakemassa vauhtia Sotkamosta. Myös pelinjohto on tukevasti sotkamolaistaustaisissa käsissä. Pelinjohtaja Teemu Körkkö on kempeleläinen, mutta saanut pesäpallo-oppinsa Sotkamossa. Kakkospelinjohtaja Mikko Korhonen on entinen Jymyn pelaaja ja voittanut Sotkamossa kahdesti kultaa myös pelinjohtajana.

Körkkö on moderni pelinjohtaja, joka tietää kyllä kaiken pesäpallosta, mutta sortuu usein peluuttamaan varovaista ja kaavamaista sisäpeliä. Korhosen kokemus voi olla kesällä suureksi avuksi Körkölle, sillä vaikka Korhonen saikin kesken viime kauden potkut Joensuusta, hän on edelleen pelinjohtajana ja pelin ymmärtäjänä valtakunnan eliittiä.

Arvio

Kempele jyrää helposti pudotuspeleihin, mutta mitä kovemmiksi ottelut ja vastustajat tulevat, sitä suurempaan puntariin joutuvat Kempeleen kysymysmerkit – lukkaripeli ja varsinkin takakenttä. Kesä ja sen aikana tapahtuva pelillinen kehitys näyttävät, miten valmis Kempele on puolivälierissä haastamaan jonkun viidestä suuresta. Tämänhetkisessä valossa KeKi on yhdessä Hyvinkään viiden suuren vaarallisin haastaja.