Kempeleen Kiri

Lähtötilanne

Kempele suolasi viime syksynä pudotuspelejä pudottamalla ikimuistoisessa viiden ottelun trillerissä runkosarjassa neljänneksi sijoittuneen Vimpelin. Välierissä sen matka kuitenkin pysähtyi Mansen käsittelyssä.

Syksyn siirtomarkkinoilla Kempelettä rokotettiin surutta. Antti Korhonen lähti Manseen ja Onni Määttä Pattijoelle.

Sami Haapakosken yllä oli pitkään kysymysmerkki, mutta Ylivieskan Kuula ilmoitti aiemmin tässä kuussa tehneensä Haapakosken kanssa sopimuksen täksi kaudeksi. Tarkoittaako se sitä, että Haapakosken ura Kempeleessä on lopullisesti paketoitu vai voisiko paketin tarvittaessa vielä kerran avata kesken kauden.

Monet olivat yllättyneitä myös potentiaalisen etumiehen Aappo Savikosken päästämisestä lainalle koko kaudeksi Imatralle.

Kempele hankki lähtijöiden tilalle Olli Heikkalan Vimpelistä, Arttu Ruuskan Kouvolasta, Tuukka Sarkkisen Pattijoelta ja Ville Väliahon Joensuusta. Heistä Heikkalalle, Ruuskalle ja Väliaholle ei ollut tarjolla enää roolia entisissä seuroissaan.

Uusia kasvoja ovat myös Oulun Lippo -taustaiset Tino Alaspää ja Joona Haapanen. Heistä Alaspää voi saada vastuuta linjassa ja etenijäjokerina.

Joukkue

Kempele on kiistatta heikentynyt viime kaudesta. Se menetti syksyn siirtomarkkinoilla kakkosen, nelosen ja viitosen. Määttä oli valtakunnan parhaita ja varmimpia pomppuvaihtajia, Korhonen Henri Puputin kanssa Superin paras numerolla lyövä kotiuttaja ja Haapakoski kokenut ja takuuvarma luottomies niin mailassa kuin ulkona. Korhonen ei ole ollut enää etukentällä entisellään ja Määtänkin vahvuus on nimenomaan sisäpeli.

Kempeleen suurin haaste tulevalla kaudella on rakentaa toimiva ykköskärki ja ratkaista ennen kaikkea kotiuttamiseen liittyvät haasteet. Korhonen ja Haapakoski löivät viime kaudella 103 juoksua. Näille lyödyille pitäisi löytää korvaajat.

TalviSuperissa Tuomas Jussila pelasi jo nelosena ja Jussilan tietäen, hän voi taikoa ihmeitä myös kotiuttajana. Viitoseksi istutettava Sarkkinen löi viime kaudella Pattijoella vain 23 juoksua, joten lyöjäjokereille, Ossi Meriläiselle ja Matti Korhoselle, jää valtaisa ruutu hoidettavakseen. Viime kaudella Meriläinen löi pudotuspelit mukaan lukien 62 juoksua ja Korhonen 38 juoksua.

Kempeleellä on kärjen rakentamiseen useampia vaihtoehtoja ja on todennäköistä, että lyöntijärjestys elää ja hakee muotoaan kauden aikana.

Teemu Hollanti on vahvin ehdokas kärkimieheksi ja Perttu Olli kakkoseksi. Kolmoseksi ovat ehdolla Aatu Saastamoinen ja Ruuska. Myös Jussila voidaan kiskaista kauden aikana tarvittaessa kolmoseksi.

Kakkoskärkeen jäävät Markus Keski-Petäjä, Heikkala – joka toki voi pelata myös ykköskärjessä – sekä Ruuska tai Saastamoinen. Alaspää on ottamassa paikan etenijäjokerina.

Ulkopelikooste on selvemmin paketissa. Väliaho ja Jani Lassila ovat lukkareina tasavahvoja – ja molemmat ovat parhaimmillaan laatulukkareita. Heihin Kempeleen ulkopeli ei kaadu.

Heikkala ja Ruuska ovat kumpikin pelanneet urallaan etumiehinä, mutta eivät mahtuneet enää edellisissä joukkueissaan vaihtotilanteissa etukentälle. Kolmas vaihtoehto eteen on Juhani Ojala.

Linjassa Haapakosken lähtö on menetys. Jussila on edelleen Superin paras ulkopelaaja ja hoitaa myös tulevalla kaudella jättiläismäistä tonttia. Saastamoinen tai Alaspää tulee Jussilan vasemmaksi siipimieheksi kakkospuolelle ja Sarkkinen ja Keski-Petäjä hoitavat kolmospuolen. Takatilanteiden tappina pelaa Heikkala.

Koppariosasto on ollut pitkään Kempeleen heikoin kohta ulkopelissä. Ollista on kuitenkin kehittymässä kovalla vauhdilla laatuluokan koppari ja myös Hollanti täyttää oman ruutunsa. Sarkkinen on pelannut myös kopparina ja pystyy tarvittaessa tuuraamaan takakentällä.

Kempeleen kysymysmerkkien listalle kuuluu myös pelinjohtaja ja päävalmentaja Mikko Korhonen. Korhonen voitti aikoinaan Sotkamossa kaksi Suomen mestaruutta pelinjohtajana, mutta sen jälkeen hänen pörssikurssinsa on laskenut. Tietotaitoon ja pelin ymmärrykseen Korhonen ei kaadu, mutta valmentamisessa ja pelinjohtamisessa on kysymys paljon muustakin kuin tiedosta ja vahvoista näkemyksistä.

Korhosen potentiaali ei ole kadonnut mihinkään, mutta hänellä on alkavalla kaudella paljon todistettavaa.

Arvio

Kempele on yhdessä Hyvinkään kanssa kauden suurin arvoitus. Se on heikentynyt viime kaudesta ja kamppailee runkosarjassa sijoista 6-7. Matka ylöspäin on kasvanut ja alaspäin lyhentynyt. Jos kausi menee todella alavireisesti, Kempele voi kiristyneessä kisassa jäädä jopa pudotuspelien ulkopuolelle.

Toisaalta Kempeleen kohdalla ei voida unohtaa joukkueessa piilevää potentiaalia. Toissa kaudella se oli hiuskarvan päässä päästä loppuotteluun ja viime kaudella se pudotti huiman puolivälieräsarjan päätteeksi Vimpelin.

Myös tällä kaudella Kempeleelle pitää jättää varaus ja varoitus siitä, että jos Korhonen saa kaivettua irti kaiken potentiaalin ja säädettyä joukkueen parhaaseen iskuun pudotuspeleihin, Kempele voi pudottaa puolivälierissä kenet tahansa.

Isompi kuva

Kempele on ollut miesten Superpesiksen väriläiskä. Joukkue nousi Sami Salorannan johdolla porras portaalta ylemmäksi, mutta viime kaudella tuli jo takapakkia ja tällä kaudella haaveet loppuottelusta ja mitaleista ovat luisuneet kauemmaksi.

Kempeleen tulevaisuus Superissa ei ole lähivuosina uhattu, vaikkei se olekaan saanut juniorimyllyään toimimaan. Saloranta on pystynyt houkuttelemaan Sarkkirantaan Jussilasta alkaen liudan tähtipelaajia, joiden varaan Kempele on menestyksensä rakentanut.

Kilpailu on kuitenkin kiristynyt koko ajan ja vaikka Oulun Lippo ei ole uhka vielä pitkään aikaan, Kempeleen on entistä haastavampi pysyä kärkiseurojen vauhdissa mukana. Viime syksy ja etenkin Korhosen lähtö Tampereelle ja Määtän lähtö Pattijoelle olivat ensimmäisiä signaaleita siitä, mitä Kempeleen haasteet käytännössä tarkoittavat.

Avainkysymys on nyt se, miten hyvin Kempele saa pidettyä parhaat pelaajansa ja millaisia pelaajia se pystyy houkuttelemaan kiristyvässä ja kallistuvassa kilpailussa. Helpolla Manageri ei pääse tulevaisuudessakaan.