Kiteen Pallo on omalla tavallaan erikoinen joukkue. Se on tällä hetkellä sarjassa seitsemäntenä kerättyään 12 ottelusta 16 pistettä.

Pisteiden ja sarjasijoituksen puolesta Kitee on jotakuinkin omalla paikallaan. Tasapisteissä oleva Manse on siitä vielä pykälän perässä, mutta tamperelaisilla on hyvä mahdollisuus vaihtaa sijoituksia Kiteen kanssa, kun se kohtaa maanantaina Alajärven Kitrolla.

Sarjataulukko ei kuitenkaan Kiteestä koko tarinaa. Se ei kerro, miten Kiteen esitykset heittelevät laidasta laitaan. Esimerkiksi Sotkamoa vastaan toukokuun lopussa Kitee oli niin onneton, että yhtä heikkoa Kiteen esitystä pitää hakea menneisyydestä.

Peliesitysten taso ei heittele vain otteluiden välillä, vaan yhtä lailla myös otteluiden sisällä. Sunnuntainen kotitappio Pattijoelle oli tästä hyvä esimerkki. Jotkut kiteeläiset saattavat harmitella Jiri Pippolan läpilyönnin osumista mainosaitoihin toisen jakson neljännessä vuoroparissa, kun Kitee näytti käynnistävän jälleen itselleen tavaramerkiksi tulleen viimehetkien takaa-ajon.

Todellisuudessa tulos kertoi kuitenkin ottelusta oleellisen: Pattijoki oli parempi joukkue ja ansaitsi voittonsa. Kitee pelasi vain kaksi hyvää sisävuoroa ja sen päälle yhden puolihyvän sisävuoron. Jos joukkue on enemmän tai vähemmän unessa valtaosan sisävuoroistaan, silloin pesäpallo-otteluja on vaikea voittaa.

***

Se, miksi Kiteen esitykset heittelevät laidasta laitaan, on hyvä kysymys.

Sisällä kärkimies Otto Kauppinen on yllättävän liukas pesien välillä ja hänellä on myös läpilyöntipotentiaalia. Aku Kettusesta on tullut joukkueen tärkein pelaaja ja hän hoitaa ruutunsa kakkosensa erinomaisesti, vaikka sunnuntainen esitys mailassa olikin Kettuselta synkkä. Paavo Pellolle etsittiin alkukaudella optimaalista pelipaikkaa, mutta nyt Pelto on ottanut kolmosen hihaansa ja pelannut pääpelintekijänä hyviä otteluita.

Kaksikosta Kettusen peli perustuu ennen muuta varmaan pomppupeliin, mutta myös Pelto osaa tarvittaessa pomppupelin.

Kärkikolmikon jälkeen tulee keskipalkki, jonka muodostavat Samu-Kalle Varonen, Samu Vainikainen ja Lassi Vasarainen. Kukaan heistä ei ole raskaansarjan kotiuttaja, mutta he kaikki ovat lyöneet 10 juoksua, mikä on kohtalainen määrä. Keskipalkin täydentää joukkueen ehdottomiin avainpelaajiin noussut lyöjäjokeri Jiri Pippola, joka on lyönyt jo 29 juoksua.

Ulkona Kitee on myös sarjan keskitasoa. Lehtinen on lukkarina parhaimmillaan nollassa ja takatilanteissa, mutta vaihtotilanteissa hänellä on haasteita varsinkin pesiltälähtöjen kanssa.

Ulkona vahvin osa on Kettusen ja Vainikaisen johdolla pelaava polttolinja. Ilahduttavaa linjassa on myös Kasperi Kaksosen nousu vakioavaukseen kakkosvahdiksi. Etukentällä Joni Lehikoinen on laatuluokkaa ja takakenttä on sarjan keskitasoa.

***

Kiteen materiaali on epätasainen, mutta vielä suurempi ongelma on, että peliesitysten taso heittelee myös yksittäisillä pelaajilla, minkä seurauksena myös koko joukkueen peli alkaa helposti horjua kuin korttitalo.

Tällä kaudella varsinkin vaihtajajokeri Juuso Lattu ja etenijäjokerina valtaosin pelannut Matias Litmanen ovat olleet useissa otteluissa tuuliajolla. Missähän varsinkin Latun ajatukset mahtavat jo olla? Hän oli viime kaudella Kiteen kannalta korvaamaton pelaaja, joka kruunasi kautensa pelaamalla toisen kerran urallaan Itä-Lännessä.

Pelinjohtaja Juho Kaikko on joukkueensa näköinen pelaaja. Hän tietää pesäpallosta paljon ja osaa myös juoksuttaa peliä taktisesti, mutta Kaikko ei ole pystynyt puristamaan joukkueesta sen täyttä potentiaalia irti.

Kiteen tilanne näytti vielä muutama viikko sitten uhkaavalta, mutta voitot Imatrasta, Mansesta, Seinäjoesta ja kahdesti Alajärvestä nostivat sen turvallisille vesille. Ottelut kertoivat paitsi Kiteen sitkeydestä otteluiden sisällä, myös siitä, että se pystyy hoitamaan itseään heikommat joukkueet.

Siksi Kiteelle on helppo ennustaa pääsyä säälipleijareihin. Matka Imtaran, Alajärven ja Seinäjoen muodostamaan kellariosastoon on pitkä, mutta niin se on myös ylöspäin.

***

Pattijoki on menossa myös säälipleijareihin ja sillä on yhtä pitkä matka ylöspäin kuin Kiteellä, mutta Pattijoessa on Kiteeseen verrattuna yksi oleellinen ero: sillä on joukkueessa kaksi sellaista raateluhammasta, jotka tekevät siitä vaarallisemman joukkueen.

Ensimmäisen erikoisaseen nimi on Mikael Mäkelä. Mäkelä on ollut tällä kaudella kärkenä ja pesien välillä sensaatiomaisessa vireessä. Hän on järjettömän nopea ja etenijänä röyhkeä ja härski. Mäkelän superlahjakkuuden hyödyntämisessä ei voida unohtaa kakkosena ja kolmosena loistokautta pelaavia Antti Kiiskistä ja Antti Karjaluotoa.

Kun joukkueessa on Mäkelän tasoinen kärki sisäpelin juoksuttaminen ja tilanteiden tekeminen helpottuvat dramaattisesti.

Toinen erikoisase on yhtä elintärkeä ulkopelin kannalta. Hänen nimensä on Topi Still. Still on noussut heittämällä uuden lukkarisukupolven kovimpaan mahdolliseen kärkikaartiin. Hän poikkeaa syöttötyyliltään useimmista nykylukkareista monipuolisemman syöttörytmin kautta. Stillin taktinen silmä ja fysiikka ovat jo nyt huippuluokkaa, minkä lisäksi nuorukaiselta löytyy oikeanlaista härskiyttä.

Kitee on materiaaliltaan Pattijokea tasaisempi, mutta siltä puuttuu Mäkelän ja Stillin kaltaiset ääri-ilmiöt. He ovat jo nyt nostaneet Pattijoen sarjan tyvestä keskitason seuraksi ja varmaksi menijäksi säälipleijareihin – ja joukkueeksi, joka saattaa kaataa parhaana päivänä mennen tullen Kiteen ja Kempeleen kaltaisia joukkueita, kuten Pattijoki on kahdessa edellisessä ottelussaan tehnyt.