Suomen romahdusta leimasivat paniikki, kurittomuus, pehmeys ja ykkösketjun pettäminen

Uncategorized

Suomen romahdusta leimasivat paniikki, kurittomuus, pehmeys ja ykkösketjun pettäminen

Kanada antoi Suomelle kyytiä alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Samuel Savolaisen mukaan ottelussa oli parasta se, ettei se ollut Suomen viimeinen ottelu.

Jukka Rönkä
TEKSTI Jukka Rönkä
@JukkaRonka
JULKAISTU 16.8.2022 | KUVAT Pasi Mennander, Suomen Jääkiekkoliitto

Kanada löylytti Nuoria Leijonia lukemin 6-3 ja voitti lohkon. Tätä ottelua pidettiin mittarina sen suhteen, että onko Suomi esimerkiksi mestarikunnossa vai ei. Samuel, millaisia vastauksia Kanada-ottelu antoi?

Synkeitä vastauksia. Suomi aloitti ottelun vahvasti ja Kanadan ensimmäinen laukaus tuli vasta yli kuuden minuutin pelin kohdalla, mutta siitäpä heilui heti häkki. Sitten alkoi Suomen pelissä aivan mystinen paniikki, jossa peli suli täysin alta. Katosi rytmit, kaksivaiheisuus, tiivis viisikko, kamppailukovuus, maalineduspelaaminen ja henkinen läsnäolo. Tilalla oli roiskimista, yksinyrittelyä ja puskemista. Ja on sekin melko heikkoa, että avausmaali sai Suomen murenemaan kuten se mureni. Siitä alkoi välittömästi Kanadan myllytys, jonka jälkeen Samuel Helenius otti tyhmän huitomisjäähyn ja jälleen soi verkko.

Puolustus oli aika pehmeää poikaa, kun Kanada vyöryi maalille. Välillä nostettiin jalalla keskialueelle ja heitettiin päätyyn, seisoskelevien laitureiden jäädessä vaille mahdollisuuksia hakea kiekkoja päädystä. Tämänkaltaisessa ottelussa olisi pitänyt olla selvää, että ainakaan Kanadaa ei pitäisi päästää ylivoimahyökkäyksiin tai läpiajoihin, mutta niitä tuli solkenaan. Samuel Helenius sentään avauserän lopussa paikkasi hönttiä jäähyään ja kavensi erän lopulla kolmeen yhteen. Siitä maalista voi antaa kiitokset myös Suomen kovaluisemman osaston Eetu Liukkaan ja Kalle Väisäsen pelaamiselle laitojen lähellä.

Toisessa erässä jälki oli kaikista ruminta. Jos Suomen piti siinä kasata rivinsä ja tulla mukaan niin, Kanada talutti Suomea todella tylysti narussa. Toisen erän alku kuvasi aika tylysti Suomen ottelua. Ensimmäisessä vaihdossa ykkösketjussa hyökkääjät karkasivat ja löperö syöttö valui pitkäksi. Hyökkäyspään aloituksessa pelaajat jäi merkkaamatta ja Kanada näytti maalineduspelaamisen mallia ja siitä 4-1. Sitten Ruben Rafkinilta kuriton jäähy, ja ylivoimasta 5-1 ja peli oli taputeltu.

Suomi nousi kolmannessa erässä kahden maalin päähän ja sai mielin määrin ylivoimaa. Mitä sanot ylivoimapelistä Kanadaa vastaan?

Ei kulkenut ylivoimakaan ja se sulatti viimeisenkin oljenkorren. Kanada otti ulosajonkin ja ylivoimaa tuli reippaasti 5-3 -ylivoimalla. Mutta kuvaavaa oli, että nyt kusi tässä turnauksessa aiemmin hyvin tehokkaasti esiintynyt ylivoimapeli. Alueellevienneissä oli hätäilyä ja monessa muussakin asiassa on mietittävää tälläkin osastolla. Kuten oikeastaan jokaisella muullakin. Joitain peluutusratkaisujakin voi kyseenalaistaa, kuten sen, että olisiko siinä 5-3 -ylivoimassa pitänyt hyödyntää enemmän Joakim Kemellin laukausta.

Millaisen arvosanan annat aiemmin kehumallesi ykkösketjulle?

Välttävän. Tässä turnauksessa tuli nyt ensi kerran esimakua siitä, mitä on pelitempo ja vauhti tällä tasolla tulevien ja nykyisten NHL-pelaajien osalta. Nyt sen kyydistä pudottiin täysin. Ykkösketju katosi aika lailla täysin kuvasta ja tämä syömähammas oli reikiä täynnä. Jos välillä puhuttiin, että tässä ketjussa on aineksia olla jopa turnauksen paras ketju, niin tässä pelissä kentällä oli vain lapasia. Eipä tästä pelistä voi Aatu Rätyä, Joakim Kemelliä tai Roni Hirvosta kehua, vaan pikemminkin tuli tunne, että kolmikolla on vielä todella pitkä matka esimerkiksi NHL-tasolle saati edes tämän pelin vaatimalle tasolle.

Kärki oli tänään todella tylsä ja tämän kolmikon esitys oli sanalla sanoen surkea. Välillä liu’uttiin selkä suorana ja ei oltu pelin vaatimustason mukaisella suorittamisella kyydissä mukana. Ottelun voi joskus hävitä, mutta sitä ei pitäisi ainakaan hävitä noin selvästi jopa työmäärässä. Sanoisin, että koko porukalla on itsetutkiskelun ja peiliin katsomisen paikka.

Mutta ykkösketjun lisäksi aika harva pelaaja johti esimerkillään. Moni pelaaja alisuoritti ja pakeni vastuuta. On hyvä miettiä, että missä ovat syyt? Siitä menee myös valmennuksenkin piikkiin. Onko se liika ketjumuutoksilla pelailu kuitenkin vienyt terää, vaikka moni päätös onkin ollut perusteltu? Oliko joukkue valmistettu huonosti? Miksi joukkue oli noin arka välillä kuin oli? Ja miten peli saattoi sulaa ajoittain niin pahasti kuin suli?

Entä mitä sanot maalivahtipelistä?

Sanon samaa kuin tähän asti. Leevi Meriläinen pelasi ajoittain erityisen hyvin toisessa erässä Suomen ollessa pahasti pesukoneessa ja teki hyviä torjuntoja, mutta ei tässä voi asiaa karkuun juosta. Maalivahtipeliä tässä turnauksessa ei voi toistaiseksi nostaa edes mukiinmenevään luokkaan.

Voittava joukkue tarvitsee myös etua maalivahtipelistä ja tänään sitä ei tullut. Juha Jatkolakaan ei kauniisti sanoen mitään superpeliä pelannut Slovakiaa vastaan. Nyt tarvitaan niitä huippupelejä tai case Joel Blomqvist nostaa vielä päätään jälkispekulaatioissa. Se nousee varmasti, jos maalivahtipelin taso ei nouse ja Suomi ei voita. Osasto ei ole vielä ollut Suomelle vahvuus, sen näkee jokainen.

Mitä hyvää sanoisit Nuorista Leijonista?

Tällaisen ottelun jälkeen lähinnä sen, että turnaus jatkuu ja tähän peliin ei vielä mitään ratkaisevasti menetetty. Vielä on käsissä suuri mahdollisuus, mutta se pitää nyt käyttää. Jokaisen pitää tällaisen ottelun jälkeen parantaa ja puolivälierä on viimeinen hetki sen tekemiseen. Tämä ottelu on käsiteltävä perinpohjin niin, että seuraavassa ottelussa kaikki ovat samalla sivulla ja kaikenlainen vapaamatkustaminen on lopetettu. Monesta asiasta jäätiin nyt vajaaksi ja syihin pitää nyt pureutua ja pitää huoli, ettei tällainen toistu enää. Nyt katsotaan, millaisen vastauksen joukkue seuraavaksi antaa. Se vastaus kertoo paljon tämän joukkueen todellisesta luonteesta, joka jätti tämän ottelun jälkeen paljon kysymysmerkkejä.