Leijonat teki päätöserässä hurjan nousun ja nousi varsinaisella peliajalla tasoihin – ja jatkoajalla voittoon. Samuel, melkoinen ottelu, mitä sanot Leijonien noususta? 

Leijonat esitti kahdenlaiset kasvot ottelussa. Kaksi ensimmäistä erää meni oikeastaan kaikin tavoin vastoin Leijonien käsikirjoitusta kuin voi vain olla. Suomi oli sanalla sanoen surkea.

Mutta päätöserässä kolmen maalin takaa-ajoasemassa Suomi ei lamaantunut, vaan maali kerrallaan kuroi johdon kiinni ja meni väkisin jatkoajalla ohi pitämällä pelivälinettä hallussaan.

Se kertoo myös siitä, miksi Leijonista on puhuttu turnauksen kenties parhaiten valmistautuneesta ryhmästä. Alla on vahva pohja. On selkänoja, pelitapa, johon nojata vaikealla hetkellä. Pelin kuva muuttui täysin päätöserään ja se kertoo myös kaikesta tehdystä työstä vuosien varrella. Niin yön ja päivän kaltainen ero on mahdollista, kun taustalla on selkärangassa kokemuksia siitä, että pelitapa voi tarjota mahdollisuuden kääntää kurssi – kunhan sitä toteutetaan, eikä vedetä vähän sinne päin. Tämä saattoi olla tärkeä oppi jatkon kannalta. Kolmas erä oli Leijonien paras erä koko turnauksessa. Siinä tasossa olisi jatkossa pysyttävä.

Silti ottelusta jää myös paljon mietittävää ja opittavaa tulevaan. Ei tässä voi siksi pelkästään lakkia ilmaan heittää. Silti tämä oli varmasti turnauksen tulevia pelejä varten äärimmäisen arvokas kokemus psykologisesti ja valmennusjohto sai materiaalia näyttää pelaajille, miten ei pidä pelata. Samoja virheitä ei enää voi toistaa, ei Leijonat niin ylivoimainen joukkue ole, että näin pitkiä pätkiä voi antaa valua sormien läpi.

Kolmannessa erässä jäähyt alkoivat mennä hieman suosiollisemmin Leijonille, mikä antoi sauman nousta. Ja sen sauman Suomi käytti.

Ensimmäiset kaksi erää olivat kuitenkin erittäin vaikeita, erityisesti toinen erä? Mitä ihmettä oikein tapahtui? 

Kaksi ensimmäistä erää Suomi ei kyllä juuri maalipaikoilla juhlinut. Se oli aika huolestuttavaakin, minkä hienon nousun ei saa antaa sokaista. Pelissä on paljon tarkasteltavaa ratkaisupeleihin edetessä.

Toisessa erässä ammuttiin vielä molempiin jalkoihin jäähyilemällä typerästi – vaikka mukana oli hups-jäähyjäkin. Itse asiassa toinen erä oli ehkä kurittomin erä Jukka Jalosen arvokisahistoriassa. Kun tiedetään, miten korostunut arvo jäähyttömyys Jalosen pelikirjassa on, niin hämmentävältä tuo tuntui. Hermokontrolli ei ollut parhaalla tasolla ja peli alkoi lipsua jo ohipelin puolelle. Ruotsilla on taitavia pelaajia, he heittivät poikittaissyöttöjä, niistä one-timereita ja maaleja.

Ruotsi heitti viisikkopelissä kiekkoa päätyyn ja kiekonhallinta jäi vaisuksi. Ei siinä olisi pitänyt olla Leijonille mitään yllättävää, mutta yllättäviäkin vaikeuksia hyökkäyspelissä ja sen käynnistämisessä silti oli. Ruotsi oli ylivoimilla tyly ja pyssytti niistä kolme maalia – ja esimerkiksi hyvänä alivoimapelaajana pidetty Petteri Lindbohm katsoi niitä kaikkia aika lähietäisyydeltä. Jäähyily aiheutti rytmin katoamista, osa pelaajista oli penkillä kylmänä. Se hyvä puoli tässä on, että jäähyttömyydestä pidetään varmasti kiinni jatkossa paremmin ja tunnetila saadaan hallitummaksi.

Nousu oli tärkeää myös siksi, että Suomi välttää yhden ottelun ja pääsee suoraan puolivälieriin lohkovoittajana. Millaiset lähtökohdat tästä on puolivälierään, joka ratkaisee sen päättyykö turnaus mitalipeleihin vai valtavaan pettymykseen? 

Ottelun käsikirjoitus oli mikä oli. Se oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, että vaikka olympiakultasaumaa on pidetty tässä yllä oikeastaan joka tuutissa, eikä syyttä, ei tällaiseen hölmöilyyn kertakaikkiaan ole varaa. Sitä käydään varmasti joukkueen kesken läpi, vaikka se on pelaajillekin sanomatta selvää. Ihan syvimmässä ytimessä joukkue ei tätä päätöserää lukuunottamatta tässä turnauksessa ole ollut.

Myös viisikkopelillisesti on paljon mietittävää. Oli epätyypillistä kuskailuja, laaduttomia pitkiä syöttöjä ja antikiekkokontrollitekoja. Hyvin epätyypillistä Jalosen Leijonilta, ehkä pelin kulkemattomuudellakin oli oma merkityksensä turhautumisen kautta kurittomuudelle. Kolmannessa erässä ei saatu siis vain psykologisesti hyvää vaan myös pelillisesti oppia siitä, miten pitää pelata, että ei jouduta enää tilanteeseen, että tällaisia nousuja joudutaan jatkossa tekemään. Nyt Leijonat tarvitsi vähän sattumaakin ja sen varaan ei voi matkaa finaaleihin rakentaa.