Lähtötilanne

Kouvolan Pallonlyöjät on pelannut neljän viimeisen kauden aikana kolmesti loppuottelussa, mutta tuloksena on ollut joka kerta hopeamitalit.

Tähän kauteen Kouvola lähtee entistäkin vahvemmalla ja laajemmalla joukkueella ja on yhdessä Mansen kanssa suurin mestarisuosikki. Kouvola on myös yksi niistä joukkueista, jotka pystyttävät kierrättämään pelaajia ja pitämään heidät sitä kautta tuoreella jalalla läpi kauden ja ennen kaikkea syksyn ratkaisupelejä ajatellen.

Muutokset

Kouvolan viime kauden pelaavasta kokoonpanosta on poissa vain Toni Kohonen, joka päättää pitkän ja komean uransa tänä kesänä Imatralla. KPL teki myös kaksi raskaansarjan hankintaa napatessaan pelijohtaja Iiro Haimin jalanjäljiltä Hyvinkään Tahkosta, Patrik Vartaman ja Teemu Nikkasen.

Kausi 2022

Kouvolalla on käytössään leveä, 14-15 pelaajan materiaali, jonka sisällä Iiro Haimi voi kierrättää pelaajia ja pyörittää sisä- ja ulkopeliä useammalla eri kombinaatiolla. Johtavana periaatteena on peluuttaa kaikkia pelaajia koko kauden ajan mahdollisimman paljon. Esimerkiksi ulkopeliin osallistuvat kaikki pelaajat paitsi jokeritehtäviin keskittyvät Ossi Meriläinen, Ville Pesu ja Juho Hacklin. Heistä Hacklin saa eniten vastuuta jokerina, mutta Meriläinen ja Pesu pelaaminen otteluissa riippuu siitä, miten ulkopeli rakennetaan.

Juho Hacklinin hymy tuskin hyytyy tälläkään kaudella.

Sisäpelissä Kouvolalla on kaksi tasavahvaa hyökkäystorpedoa. Toisen torpedon muodostavat ainakin kauden alussa Patrik Vartama, Arttu Ruuska ja Matti Latvala. Vartama on Joni Rytkösen kanssa Superin tämän hetken nopein etenijä ja Ruuska pelaa nyt uudella pelipaikalla kakkosena, johon hänen nopeutensa ja vaihtopelivoimansa riittävät heittämällä. Latvala on Superin parhaita kakkosvaihdon purkajia ja vahva kotiuttaja.

Toisen kärjen muodostavat viime kaudella ykköskärjessä pelanneet konemaisen kestävä Tommi Mäentausta ja Matti Saukko sekä Jasperi Luoma tai Iiro Nokkala riippuen siitä, kumpi heistä pelaa. Molempien kärkien tukena on vaihtajana Hacklin, jonka pääasetta, pomppua, tullaan hyödyntämään kenttien ja kelien salliessa.

Päävastuun kotiuttamista kantavat Latvala, Teemu Nikkanen, Janne Kivipelto, Meriläinen sekä tarvittaessa Valtteri Luoma ja Hacklin. Latvalan paikka on sementoitu ykköskärkeen, mutta muuten kotiuttajia voidaan peluuttaa usealla eri roolituksella riippuen siitä, pelaako Nikkanen ulkona vai pelkästään jokerina.

Sisällä Kouvolan vahvuutta on tarpeeton moneen kertaan perustella. Hyviä kakkoskärkiä on ollut ennenkin, mutta näin tasokasta kahta kärkeä pesäpallossa on harvoin nähty. Myös kotiutusvoima on monipuolinen ja tasokas, ja se jakautuu tasaisesti useammalle pelaajalla. Näin Kouvola ei ole riippuvain yhden tähtikotiuttajan kunnosta tai loukkaantumisesta.

Ulkona Haimilla on myös useita eri malleja, joilla hän voi pelata ulkopeliä. Kiveen hakattuja pelaajia ulkopelissä ovat vain Janne Kivipelto lukkarina, Valtteri Luoma ja Arttu Ruuska etukentällä, Patrik Vartama ja Matti Latvala linjassa sekä Valtteri Hämäläinen kopparina. Heitäkin varmasti lepuutetaan, mutta vähemmän kuin muita pelaajia.

Lukkaritilanne on mielenkiintoinen. Kivipelto on yhdessä Juha Puhtimäen kanssa Superin paras lukkari, mutta hänkään ei pelaa kaikkia otteluita, sillä Elias Pitkästä ajetaan jo ensi kautta silmällä pitäen sisään Superin miehistöön. Pitkäsen kotisatama on tällä kaudella KPL:n Ykköspesis-joukkue, mutta hän saa vastuuta myös Superissa.

Ruuskan ja Valtteri Luoma muodostavat yhden Superin parhaista etukentistä. Linja rakentuu vaihtotilanteissa siten, että Latvalan ja Vartaman paikat ovat selkeät ja kahdella muulla linjan paikalla pelaa Saukon, Jasperi Luoman ja Nokkalan muodostamasta kolmikosta kaksi. Takatilanteissa Valtteri Luoma siirtyy pelaamaan kolmospussia ja Vartama syvintä kakkospussia.

Myös Kouvolan linja kestää vertailun minkä tahansa joukkueen linjan kanssa – kuten kestää myös Kouvolan takakenttä, jossa Hämäläisen parina pelaa joko Nikkanen tai Mäentausta.

Haimi on tällä kaudella paljon vartijana. Hänellä on käsissään haluamansa kaltainen leveä ja laaja materiaali, jota hän voi peluuttaa useassa eri koostumuksessa ja usealla eri strategialla. Yleensä lyöntijärjestyksen katkeamiskohta on sisäpelissä kriittinen, mutta Kouvola on sisäpelin osalta kuin käärme, joka voi katketa melkein mistä kohtaa tahansa ilman, että meno siitä hyytyisi.

Pelaajien kierrättäminen ja kaikkien pitäminen tyytyväisenä on oma taiteenlajinsa, mutta Haimi on tiennyt tätä joukkuetta kootessaan, millaisten asioiden kanssa hän joutuu tekemisiin.

Pelinjohtajana Haimi on Superin kärkeä. Hänen aikakaudellaan Kouvola on selvästi monipuolistanut vaihtolyöntiarsenaalia ja vähentänyt pompun käyttöä.

Haimi edustaa ajattelutavaltaan nykypelinjohtajien sukupolvea, mutta monesta muusta modernista pelinjohtajasta poiketaan hän uskaltaa pelata järkevissä puitteissa myös rohkeaa ja yllättävää sisäpeliä. Esimerkiksi toissa syksyn välieräsarja Joensuuta vastaan oli suoranaista Haimin näytöstä.

Arvio

Kouvola on kiistatta yksi niistä joukkueista, jotka voivat voittaa runkosarjan ja Suomen mestaruuden. Joukkueessa ei ole juurikaan heikkoja lenkkejä ja huippuleveä materiaali mahdollistaa sisä- ja ulkopelin peluuttamisen monella eri tavalla. Kouvola on todennäköisesti runkosarjassa sijoilla 1–3 ja sen jälkeen Kouvolan tasoisella joukkueella voi olla vain yksi tavoite. Päättää 46 vuoden odotus keltamustista kultajuhlista.