Kouvola otti ensimmäisen kiinnityksen loppuottelupaikkaan kaatamalla Sotkamon kotonaan 1-0 (2-0, 1-1). Pekka, melkoista ulkopelin juhlaa?

Oli. Molemmat joukkueet pelaisivat loistavaa ulkopeliä, mutta tässä on pakko nostaa tapin nokkaan se kysymys, onko näin matala linja syötöissä enää lajin etu?

En kyseenalaista niinkään sitä, etteivätkö syöttötuomarit toimisi sääntöjen mukaan, vaan puhun yleisemmällä tasolla, pitäisikö matalan syötön alarajaa ruuvata ylöspäin jo säännöissäkin.

Tänään nähtiin, mihin näin matala linja johtaa. Kun vastakkain oli kaksi erinomaista ulkopelijoukkuetta, niin ottelussa pelattiin useampia sellaisia vuoroparia, joissa jo kakkospesälle pääseminen oli vaikeaa.

Toki tässä pitää antaa iso tunnustus molempien joukkueiden ulkopelille ja varsinkin lukkareille. Kun syöttötuomari salli äärimatalan linjan eikä Kouvolan kaari uskaltanut muutaman oikeaksi tuomitun syötön jälkeen enää juurikaan huutaa syöttöjä vääriksi, Aapo Komulainen käytti matalaa linjaa härskisti hyväkseen ja suorastaan nautti siitä, että pystyi leikkimään matalallaan.

Elias Pitkänen pelasi myös loisto-ottelun, mutta hän ei käyttänyt niin härskisti hyväkseen matalaa linjaa, vaan Pitkäsen erinomaisuus perustui matalan lisäksi myös muiden Pitkäselle tyypillisten aseiden käyttämiseen.

Mihin tämä ottelu ratkesi?

Otteluhan oli siinä mielessä erikoinen, että Kouvolan ykköskärjen peli yski pahoin ja vaikka kakkoskärki paikkasikin sen mitä paikattavissa oli, Kouvolalla oli vähemmän kolmostilanteita kuin Sotkamolla. Ero ei toki ollut suuri, 8-11, mutta Kouvolan kotiutusyritykset olivat voitosta huolimatta kortilla.

Vaikka tilastoja vääristääkin se, ettei Kouvolan yrityksissä näy Juha Korhosen laittomilla lyönneille tulleet palot, niin Kouvolan tilastoissa kotiutusyrityksiä on vain kahdella pelaajalla – viisi Patrik Wahlstenilla ja yksi Valtteri Luomalla.

Kouvolan vahvuus oli, että Wahlsten löi kolme juoksua eli kaikki Kouvolan juoksut – ensimmäisen pitkällä pompulla keskikentälle, toisen kakkossauman puhkaisulla ja toisen jakson ratkaisseen kolmannen juoksunsa lyömällä tolpasta kolmosrajaan.

Sotkamon ykköskärjessä Iivari Vihanto ja Jere Vikström pelasivat käytännössä 100-prosenttisen, minkä lisäksi viitosena pelannut Kalle Kuosmanen pelasi jälleen erinomaisen ottelun. Jos Hannes Pekkiselle ei olisi sattunut sysimusta ilta, Sotkamo olisi saanut vieläkin enemmän tilanteita.

Nyt se pääsi yrittämään kotiutusta 11 kertaa, joista seitsemän yritystä tuli Roope Korhoselle. Vaikka Roope löi vain yhden juoksun, suurin osa hänen yrityksistään olivat todella todella hyviä lyöntejä ja juoksujen syntyminen oli pienestä kiinni – ja se pieni asia olivat Kouvolan pelaajien loistavat ulkopelisuoritukset.

Marginaalit olivat tänään todella pieniä.

Olet kehunut Kouvolan ulkopeliä viimeiset viikot. Miksi se on niin hyvää?

Se on kolmen asian summa.

Pitkänen on tuonut selvän parannuksen lukkaripeliin palattuaan loukkaantumisensa jälkeen takaisin kehiin. Ilman nykyaikaista huippulukkaria mestaruuden voittaminen käy vuosi vuodelta vaikeammaksi, ellei jopa mahdottomaksi.

Sen lisäksi Kouvolan etukenttä on ehdotonta Superin aatelia ja kaiken kruunaa Kouvolan polttolinja, jossa kaikki pelaajat ovat huippuluokkaa. Kysymys ei ole vain taktisesta ryhmityksestä, vaan pelaajien yksilötason taidot ovat ääriluokkaa.

Paras esimerkki näistä yksilötaidoista tänään oli Valtteri Luoman maaginen sivuttaissuuntainen syöksykoppi ja siitä vielä palon tekeminen Roopen erinomaisesta lyönnistä.

Tällaisista tekijöiden vuoksi Kouvolaa vastaan on vaikea tehdä takatilanteita – ja kun takatilanteita ei tule, vastustajat pääse juurikaan herkästi testaamaan ulkopelin haavoittuvinta osaa, takakenttää.

Miten näet tämän sarjan jatkuvan?

Se on selvää, että ottelupari on äärimmäisen tasainen ja loppuotteluun voi mennä kumpi joukkue tahansa.

Kouvolan on jatkossa pystyttävä tekemään enemmän tilanteita, koska tällaisilla tilannemäärillä se ei jokaista ottelua voita. Tähän iltaan verrattuna se tarkoittaa, että ykköskärjen ja siinä varsinkin tänään mailassa epäonnistuneiden Tommi Mäentaustan ja Pitkäsen on nostettava tasoaan.

Sotkamon kohdalla on puhuttu Jymyn riippuvuudesta Roopesta, mutta Kouvolalla alkaa olla kohta samanlainen ongelma, jos Wahlstenille ei saada apuja. Teemu Nikkanen on edelleen vaarallinen kotiuttaja, mutta eihän hänelle tullut tänään yhtään kotiutusta purettavakseen.

Vaikka Sotkamo hävisi tänään, syytä mihinkään huoleen ei ole. Ehkä ainoa isompi kysymys on loistovireessä olevan Kuosmasen paikka sisäpelissä. Menneitä on turha jossitella, mutta kyllähän jokainen osaa laskea, mitä olisi tapahtunut, jos Vihannon ja Vikströmin jälkeen olisikin tullut Kuosmanen ja Pekkinen olisi pelannut pykälän taaempana.

Nämä ovat sellaisia kysymyksiä, joita pelinjohtajat joutuvat miettimään tällaisten sarjojen aikana – eikä miettimisaikaa ole tällaisessa ottelurytmissä ole nimeksikään.

Torstaina Sotkamossa on uusi peli ja sen voittajan ennakointi on jälleen kerran mahdoton asia.