Kouvolan Pallonlyöjät lähti tähän kauteen tavoitteenaan palauttaa pesäpallon Suomen mestaruus Kouvolaan 44 vuoden tauon jälkeen. Kun Kouvola on pelannut 24 runkosarjan ottelussa 13, se on edelleen sillä kurssilla, joka vie sitä kohti mitaliotteluita ja jopa loppuottelua.

Kouvolan lopullinen menestys ei ole kuitenkaan samalla tavalla kiveen hakattu kuin sarjan suurimmalla mestarisuosikilla, Joensuulla. Kouvola voi maksimitasollaan olla loppuottelussa ja taistella jopa mestaruudesta, mutta kuten Kiteen tiistainen voitto Kouvolasta osoitti, Kopla on hyvällä pelillä myös voitettavissa, varsinkin vieraskentällä – ja sen voi kaataa jopa Kiteen kaltainen keskitason joukkue samanlaisella huippupelillä, jolla Kitee voitti Kouvolan Rantakentällä.

Dahlström on vastannut huutoon

Kouvola on viime vuodet elänyt vahvan sisäpelinsä turvin, ja sisäpeli on sen ase myös tällä kaudella.

Tommi Mäentausta tiedettiin jo ennen kauden alkua loistokärjeksi ja hänen esityksensä ovat olleet alkukauden aikana erinomaisia. Mäentausta menee hyvin kentällä ja on nopea ja hyvä etenijä. Lisäksi hänen nopeuskestävyytensä on erinomaista luokkaa.

Yksi alkukauden yllättäjistä Koplassa on ollut Matti Saukko. Pelasipa Saukko kakkosena tai etenijäjokerina, hän tulee käytännössä aina Mäentausta jälkeen lyömään ja purkamaan ykkösvaihtoa. Myös Saukko on ollut erinomaisessa vireessä niin mailassa kuin etenijä, ja Mäentaustan tavoin hänenkin nopeuskestävyytensä riittää läpi ottelun.

Jos sisäpeli rullaa lasketulla tavalla, Mäentaustan ja Saukon jälkeen joku kokeneista sotahevosista käy tekemässä takatilanteen, jota tulee purkamaan Imatralta lyöjäjokeriksi hankittu Jere Dahlström. Dahlström oli Imatralla viime kaudella eräänlainen Mr Jekyll & Hyde, joka teki paljon hyvää, mutta huonona päivänään myös paljon paloja.

Tällä kaudella Dahlström on ollut lähes pitelemättömässä vireessä. Pelinjohtaja Iiro Haimi on antanut hänelle paljon vastuuta, ja Dahlström on vastannut tuohon huutoon hurjalla tavalla. Hän on lyönyt 13 ottelussa 47 juoksua ja on vain neljän lyödyn päässä lyöjätilastoa johtavasta Koskenkorvan Patrik Wahlsenista.

Dahlströmin lyötyjen määrää ja ylipäätään hänen rooliaan on korostanut se, etteo hän ole tehnyt komeita juoksumääriään läpilyönneillä, vaan taitavilla, yleensä yhden juoksun tuoneilla sivalluksillaan. Dahlström on kunnostautunut myös elintärkeiden jaksojen avausjuoksujen lyöjänä.

Tatiikka ei tästään muutu

Kun kaudesta on pelattu yli puolet, on selvää, että Kouvola pelaa samalla Dahlström-vetoisella taktiikalla koko kauden. Näin Dahlström on paljon vartijana syksyllä, kun vastaan asettuvat sarjan kovimmat ulkopelijoukkueet.

Matti Latvalan, Toni Kohosen ja Juho Hacklinin kaltaiset kokeneet kotiuttajat saattavat sisimmässään jupista omien rooliensa kaventumista, mutta syksyn ratkaisupeleissä pelataan voitoista eikä henkilökohtaisesta kunniasta. Sitä paitsi Latvala, Kohonen ja Hacklin saavat sitä enemmän myös itse vastuuta kotiuttajina, mitä varmemmin Dahlström kotiuttaa. Ongelmat ja haasteet alkaisivat vasta sitten, jos Dahlströmillä lyönti ei kulkisi syksyllä samalla tavalla kuin tähän saakka.

Kouvolan sisäpelisapluuna elää hieman sen mukaan, missä järjestyksessä kokeneet sotahevoset pannaan lyöntijärjestykseen. Latvala, Kohonen, Hacklin ja Sasu Toikka voivat pelata useammassa roolissa ja useammalla numerolla, samoin Anssi Lammila, vaikka Lammila onkin pelannut pääasiassa kakkoskärjessä.

Suurin mielenkiinto Kouvolassa sisäpelissä kohdistuu pompun käyttöön. Haimin toinen keskeinen teesi Dahlströmiin ramaamisen lisäksi on ollut se, että Kouvolan pitäisi vähentää riippuvuuttaan pompusta. Kouvola on pelannut Haimin toivomalla tavalla, mutta tiukassa paikassa pomppu kaivetaan edelleen esille. Siksi on mielenkiintoista nähdä, missä roolissa pomppu on syksyn ratkaisupeleissä. Kouvolassa ja Sotkamossa pomppu nousee sateisillakin keleillä, mutta Vimpelissä ja varsinkin Joensuussa pompun kanssa on tekemistä.

Vaikka Kouvola on vähentänyt pomppuriippuvaisuuttaan, en olisi yllättänyt, että ratkaisupeleissä pomppu on jälleen kovassa käytössä varsinkin Kouvolan kotikentällä ja myös Sotkamossa, mikäli kaksikko kohtaa toisensa. Siksi kotikenttä on Kouvolan menestymisen kannalta suuressa roolissa – ja siksi kotiedun saaminen olisi sille tärkeämpi asia kuin esimerkiksi Joensuulle.

Ulkokenttä testaamatta

Ulkona Kouvolan pelitapa on myös vakiintunut. Paperilla ja tilastojen mukaan Kouvolan ulkopeli on kunnossa, mutta sen ulkokenttä on joutunut tällä kaudella vain muutaman kerran todelliseen testiin. Joensuu löi sen ulkokentästä joukkueiden ensimmäisessä yhteenotossa Mehtimäellä 11 juoksua ja Kitee tiistaina 12 juoksua. Ja juuri tässä on se kysymys, johon vastaus saadaan vasta syksyn ratkaisupeleissä: Miten kestävä Kouvolan ulkokenttä on kovimmissa mahdollisissa paikoissa?

Roolitus on selvä oikeastaan kahta liikkuvaa elementtiä lukuunottamatta. Valtteri Luoma on ilman muuta toinen etukenttämies ja vaikka Haimi onkin kokeillut edessä Lammilaa, toinen etukenttämies tulee jatkossakin olemaan Toikka. Lammila on ainoa vaihtoehto sieppariksi, mutta hänenkin optimaalinen pelipaikkansa on linjassa.

Muut varmat linjanpelaajat ovat Latvala ja Kohonen. Neljännelle ulkopelipaikalle on kolme ehdokasta, Iiro Nokkala, Saukko ja kentille palannut Toni Laakso, joka tuntuu olevan Hamille yksi joukkueen luottomiehistä.

Takakenttä herättää Kouvolassa aina tunteita, mutta Hacklin ja varsinkin Mäentausta täyttävät tonttinsa, eikä Kouvolalla ole juurikaan vaihtoehtoja taakse, vaikka esimerkiksi Lammila pystyy pelaamaan kopparina.

Haimi on pelinjohtajana perusvarman pesäpallon peluuttaja, ja häneltä on turha odottaa mitään hurjia yllätysottoja. Toisaalta niihin ei ole myöskään suurta tarvetta, sillä Kouvolan kokenut ja rutinoitunut joukkue toimii parhaimmillaan kuin junan vessa.

Kouvola on edelleen vahva ehdokas loppuotteluun ja kokemuksensa ja kotikenttänsä ansiosta se voi taistella jopa mestaruudesta. Toisaalta Kouvolalla ei ole vara lähteä takki auki puolivälieriin, sillä hyvillä lyönneillä Kouvolan ulkokentästä voidaan tehdä tilanteita ja myös juoksuja. Varsinkin kaksi pussinpohjista otettua juoksua olivat tiistaina raaka teko Kiteeltä – ja herätys Kouvolalle. Ulkokenttään voidaan ja pitääkin luottaa – mutta ei sokeasti.