Veikkausliigan putoamistaisteluissa eletään kriittisiä hetkiä, kun alempaa loppusarjaa on jäljellä enää neljä täyttä kierrosta.

Tässä mielessä perjantainen FC Lahden ja KTP:n yhteenotto oli yksi loppukauden suurista ratkaisuotteluista.

FC Lahti otti uuden päävalmentajan Toni Lindbergin toisessa ottelussa Lahden päävalmentajana toisen voittonsa viemällä pisteet maalein 2-1. Näiden kahden voiton ja niissä tulleiden kuuden pisteen myötä Lahti on saanut ainakin toisensa jalkansa kuivalle maalle. Uskon, että yksi voitto jäljellä olevissa neljässä ottelussa riittäisi Lahden suoraan säilymiseen.

KTP:n tilanne on sen sijaan aidosti haastava. Jussi Leppälahden paikalle palkattu Juha Malinen on ollut puikoissa kolmessa ottelussa, jotka kaikki KTP on hävinnyt. Se on nyt sarjassa karsijan paikalla toiseksi viimeisenä.

Ero Lahteen venyi perjantaisen tappion myötä jo viiteen pisteeseen. Näin KTP:n vahvin kortti karsintojen välttämiseksi on pisteen edellä oleva Ilves. KTP kohtaa Ilveksen ensi perjantaina Kotkassa. Siinä ottelussa Kotkalla on pakkovoiton paikka, jos se haluaa välttää karsinnat ja jopa suoran putoamisen.

Suora putoaminenkaan ei ole vielä täysin poissa laskuista, vaikka lauantaina AC Oululle 2-3-tappion kärsinyt IFK Mariehamn onkin kotkalaisten perässä viisi pistettä. Tilanne voi muuttua kuitenkin nopeasti, jos IFK voittaa yhden ottelun, sillä joukkueet kohtaavat päätöskierroksella toisensa Kotkassa. Viiden pisteen ero kiinni ottaminen ei ole näin mitenkään mahdotonta – varsinkin, jos KTP ei voita Ilvestä ensi perjantaina Kotkassa.

***

Malisen nimittäminen Leppälahden paikalle on nostattanut värikkään keskustelun, mutta rehellisyyden nimissä Malisen puolustukseksi on sanottava, ettei tilanne ole helppo.

Esimerkiksi Lahti vahvistui siirtoikkunan aikana tuntuvasti, mutta KTP sen sijaan heikkeni. Kaiken lisäksi joukkueella on edelleen loukkaantumishuolia ja Willian Pozo-Venta oli Lahti-ottelusta sivussa Kuuban maajoukkuekiireiden vuoksi.

Tässä aikaikkunassa on vaikea tehdä mitään merkittäviä pelillisiä uudistuksia, vaikka maajoukkuetauko antoi Kotkalle, kuten myös FC Lahdelle, aikaa keskittyä harjoitteluun.

Perjantaisen ottelun perusteella ei kannata tehdä vielä jyrkkiä ennustuksia loppukauden suhteen, mutta toisaalta kylmä totuus oli, että Lahti oli pelillisesti parempi joukkue ja pelasi taktisesti paremmin organisoitua jalkapalloa kuin KTP. Toki KTP otti otteen pallonhallinnasta toisella jaksolla, mutta tilannetta vääristi se, että FC Lahti keskittyi suojaamaan ja puolustamaan ensimmäisellä jaksolla hankkimaansa 2-1-johtoa.

Ottelu oli tyypillinen putoamistaisteluottelussa. Oli paljon nopeaa tilanteenvaihtopelaamista, oli pitkiä palloja, taisteluita kakkospalloista, kaksinkamppailuja, pelaamista laidoille ja keskityksiä sieltä.

Lahti pelasi 4-2-3-1-muodossa. Hyökkäysvaiheen aikana käytettiin laitoja ja leveyttä, mutta puolustusvaiheen aikana ryhmitystä kavennettiin ja tiivistettiin. Tämä antoi Lahdelle numeraalisen edun keskustassa ja välikaistoilla, sillä KTP:n neljän miehen keskikenttämiehityksessä keskustassa oli vain kaksi pelaaja kahden pelaajan pelatessa laidoilla.

Lahden ylivoima keskustassa johti siihen, että Lahti poimi suurimman osan kakkospalloista ja se oli vahvempi myös keskialueen kaksinkamppailutilanteissa.

Tällaisesta ylivoimasta ja sen vaarallisuudesta saatiin esimakua heti ottelun alussa. KTP:n linja selvitti pitkän keskityspallon, mutta FC Lahti voitti kakkospallon, joka pelattiin laidalle, josta pallo keskitettiin takatolpalle. Oli pienestä kiinni, ettei Leon Kreković vienyt Lahtea saman tien johtoon.

***

Lahden pelimuoto toi sille taktisen edun, joka oli pohjakorttina sen voitolla, mutta KTP:n pelaajat eivät saa puhtaita papereita omasta asenteestaan. Montaa tilannetta – esimerkiksi tuota Krekovićin huippupaikkaa – seurattiin lähinnä vain suorin polvin ja katseella. Putoamiskurimuksessa olevalla joukkueella ei ole vara näin löysään pelaamiseen.

KTP:n tekemistä paistoi läpi myös malttamattomuus. Toisaalta se oli ymmärrettävää varsinkin siinä tilanteessa, jossa KTP haki tasoitusta ja ottelun kääntämistä.

Tämän malttamattomuuden seurauksena KTP hukkasi monta potentiaalista paikkaa, kun pelaajat – varsinkin Mika ja Willis Furtado – hakivat liian vaikeita ratkaisuja ja läpisyöttöjä, kun niissä tilanteissa olisi ollut järkevämpää purkaa laidan kautta tai hakea toista aaltoa takaviistosta.

KTP:llä olisi ollut tiloja satuttaa Lahtea ja mahdollisuus murtautua selustaan, sillä Lahti peilasi aggressiivisesti prässäämällä pois KTP:n pelinavaamista luomalla 3 vastaan 3 -tilanteiden kautta painetta KTP:n kolmen miehen puolustuslinjalle ja nostamalla myös wing-backit prässäämään korkealta.

KTP:n pelaaminen oli kuitenkin liian epämääräisesti organisoitu, jotta KTP olisi pystynyt iskemään Lahden heikkoihin kohtiin. Furtado ja Mika olivat KTP:n sisällä eräänlainen vapaa yksikkönsä, joka haki omia ratkaisuja ilman, että keskikentältä tai laitapakeilta ollut tullut juurikaan tukea. Siksi KTP menetti tarpeettomasti paljon palloja.

Tässä mielessä FC Lahti oli askeleen edellä KTP:tä molempiin suuntiin pelaamisessa.

***

FC Lahti voi katsoa loppukauteen luottavaisin mielien. Perjantainen voitto antoi vapauttavaa happea ja siirtoikkunassa hankitut Kreković, Anouar Ahmed El Moukhantir ja Luka Šimunović ovat selkeitä vahvistuksia. Kreković on vahva laitapelaaja, El Moukhantir on tehnyt jo kolme maalia ja Šimunović on korjannut Lahden toppariosastolla olleet ongelmat.

KTP:llä ja Malisella on sen sijaan edessä raastava viikot. Lopullisia sijoituksia on turha vielä jakaa, mutta KTP:n olisi voitettava viimeisestä neljästä ottelustaan vähintään kaksi tai mieluummin jopa kolme, jotta se välttäisi karsinnat. Tämänhetkisessä näkymässä siinä on tekemistä – varsinkin, kun suora putoaminenkin on edelleen täysin mahdollinen skenaario.