Ranskan maajoukkueen ja PSG:n hyökkääjä Ousmane Dembélé voitti viime kauden maailman parhaalle jalkapalloilijalle myönnettävän Kultaisen pallon. Jukka, menikö palkinto oikealle pelaajalle?

Ennen vastaamista on hyvä muistaa valinnan perusteet ja se, miten valinta tapahtuu.

Valinnasta päätetään äänestyksessä, johon osallistuu 100 jalkapallotoimittajaa – yksi jokaisesta Fifa-rankingin 100:sta parhaasta maasta. Nämä toimittajat valitsevat 30 pelaajan esivalitulta listalta 10 pelaajaa, jotka saavat 1-15 pistettä sen mukaan, miten kukin toimittaja rankkaa heidät listallaan.

Valinnassa on kolme keskeistä kriteeriä – pelaajan omat esitykset, joukkueen saavutukset sekä pelaajan tyyli ja ”reilu peli”.

Siitä voidaan perustellusti keskustella, onko tämä France Football -lehden maaginen kilpailu oikea tapa valita ”maailman paras” pelaaja vai ei. Valintatapa suosii suurissa ja menestyvissä joukkueissa pelaavia pelaajia ja arvokisavuosina myös suurten jalkapallomaiden maajoukkueissa pelaavia pelaajia.

Lisäksi äänestys suosii ylikorostuneesti hyökkääjiä. Vuosi sitten jalkapallomaailmassa syntyi valtaisa kohu, kun Kultaisen pallon voitti keskikenttäpelaaja Rodri. Puolustajien valinnat ovat vielä harvinaisempia ja koko 69-vuotisen historian aikana Kultaisen pallon on voittanut vain yksi maalivahti, neuvostoliittolainen Lev Jašin 62 vuotta sitten. En nyt sano, että se on huutava vääryys, mutta vääryys kuitenkin.

Lisäksi se, että äänestykseen osallistuu 100 jalkapallotoimittajaa sadasta eri maasta, voidaan ainakin kyseenalaistaa. Onko siinä jalkapallomaailman terävimmät ja peliä syvällisimmin ymmärtävät aivot päättämässä valinnoista?

Esimerkiksi viime vuonna kolme äänestykseen osallistunutta toimittajaa jätti oman kymmenen parhaan listansa ulkopuolelle Vinícius Júniorin. Olin itsekin Rodrin valinnan kannalla, mutta Vini Júniorin jättäminen TOP10:n ulkopuolelle oli käsittämätöntä.

Suomesta äänestykseen osallistunut Juha Kanerva myönsi avoimesti, että hänelle sattui kuponkia täyttäessä virhe ja hän poisti vahingossa Vini Júniorin nimen omalta kymppilistaltaan. Virheet ovat toki inhimillisiä, vaikka ne sattuisivatkin paikassa, jossa niitä ei saisi sattua. Kanerva kantoi myös vastuunsa ja vetäytyi valintaraadista.

Näistä vääristymistä huolimatta Kultainen pallo on ansainnut paikkansa jalkapallon tähtigalleriassa.

Jos sitten palataan tähän päivään, Dembélén valinta Kultaisen pallon voittajaksi oli valintakriteerit huomioiden oikea ratkaisu.

Kukaan ei kiistä, etteikö äänestyksessä toiseksi tullut Lamine Yamal ole fantastinen pelaaja, mutta hänen hehkuttamisessaan on myös ilmaa.

Jalkapallo huutaa kuumeisesti uutta Lionel Messiä ja uutta Cristiano Ronaldoa, ja Yamalissa on ollut samanlaista taikapölyä siitä lähtien, kun hän debytoi juuri 16 vuotta täytettyään Barcelonan edustusjoukkueessa ja Espanjan maajoukkueessa. Siksi hän saa paljon ylimääräisiä sympatiaääniä nuoruutensa vuoksi ja siksi, että maailma rakastaa tähtikulttuuria.

Dembélé on Yamaliin verrattuna ruma ankanpoikanen. Hän on jo 27-vuotias ja hänen uransa on ollut vuoristoratamainen.

Hänen potentiaalinsa on ollut kiistaton, mutta Dembélé puhkesi täyteen loistoonsa vasta viime kaudella PSG:ssä, jolloin hän teki kaikki pelit mukaan lukien pariisilaisseuran riveissä 53:ssa ottelussa 35 maalia ja oli paras ja tärkein pelaaja PSG:n voittaessa Mestarien liigan, Ligue 1:n ja Ranskan cupin.

Entä naisten Kultainen pallo, jonka voitti kolmantena vuonna peräkkäin Barcelonan Aitana Bonmati?

Bonmatin valintaa on huono kenenkään kyseenalaistaa. Hän on maailman tämän hetken paras naisjalkapalloilija.

Oli myös hienoa, että naisten Kultaisen pallon valinnassa painoi enemmän pelaajan henkilökohtainen osaaminen. Mariona Caldentey voitti Arsenalissa Mestarien liigan, mutta hävisi silti äänestyksessä Bonmatille. Arsenalin Alessia Russo voitti Arsenalissa Caldenteyn tavoin Mestarien liigan ja sen lisäksi Euroopan mestaruuden, mutta sekään ei riittänyt Kultaisen pallon äänestyksessä kuin kolmanteen sijaan.

Myös miesten valinnoissa pelaajan henkilökohtaisen osaamisen painoarvon pitäisi olla suurempi – kuten se oli aikoinaan Messin ja Ronaldon kohdalla.

Miten muuttaisit Kultaisen pallon valintatapaa?

Mitään vesitiivistä mallia ei varmasti ole olemassa, mutta kokoaisin vanhoista ja meritoituneista valmentajista 5-6 hengen komitean, joka päättäisi valinnoista.

Miespelaajien valinnoista päättävässä komiteassa voisi olla esimerkiksi Sir Alex Fergusonin, Arsène Wengerin, Carlo Ancelottin, Louis van Gaalin ja Marcelo Bielsan kaltaisia valmentajia – ja naisten komiteassa Jill Ellisin, Martina Voss-Tecklenburgin ja Jorge Vildan kaltaisia naisjalkapallon asiantuntijoita.