Kuninkaan paikka on kultatuolissa, mutta Kolme lammasta voi silti syyttää vain itseään
Argentiina eteni MM-finaaliin kaadettuaan Englannin 2-1. Jukka Rönkä ei voi ymmärtää Englantia ja etenkään päävalmentaja Thomas Tuchelia.
Argentiina nousi Enzo Fernándezin ja Lautaro Martínezin loppuhetkien osumilla 2-1-voittoon Englannista ja eteni MM-finaaliin Espanjaa vastaan. Jukka, menikö oikea joukkue finaaliin?
Meni. Argentiina oli toisella jaksolla toki selvästi parempi joukkue kuin Englanti, mutta tämä ottelu ratkesi siihen, miten surkeasti Englanti pelasi sen jälkeen, kun Antohony Gordon iski ottelun avausmaalin 55 minuutin pelin jälkeen.
Thomas Tuchelia on pidetty taktisena nerona, mutta tässä ottelussa Tuchelin nerous mureni tuhannen päreiksi. En tiedä, jäätyikö hän vai mikä kooma häneen iski, mutta Englanti antoi pelin täysin Argentiinan haltuun ja odotti kuin uhrilammas, milloin veitsi heilahtaa. Jopa niinä dramaattisina hetkinä lisäajalla, kun Englannin piti yrittää taikoa tasoitusmaali, Englannin pallollisessa pelaamisessa ei ollut järjen hiventä.
Emme tietenkään tiedä, miten ottelu olisi edennyt ja kehittynyt ilman Englannin johto-osumaa, mutta ennen Gordonin maalia ottelu oli molemmilta joukkueilta ääritarkkaa ja varovaista pelaamista, jossa ei otettu minkäänlaisia riskejä.
Kysymyksessä oli MM-välieräottelu, mutta kumpikaan joukkue ei saanut avausjaksolla yhden yhtä laukausta maalia kohti. Englannin maaliodottama oli tauolle lähdettäessä 0,05 ja Argentiinan 0,03 maalia.
Nykyjalkapallo on selkeästi muuttumassa tällaiseen suuntaan, jossa maalin estämisestä on tullut tärkeämpi arvo kuin maalin tekemisestä. Ymmärrän logiikan, sillä kysymys on tulosurheilusta, mutta eihän tämä silti jää kauaksi siitä, että tällainen puiseva kyyristely on rikos jalkapalloa kohtaan.
Kaikki muuttui vasta Englannin mentyä johtoon. Argentiinan oli pakko nostaa riskitasojaan ja lähteä hakemaan tasoitusta, mutta miksi ihmeessä Englanti ei edes yrittänyt pelata enää jalkapalloa eikä Tuchel tehnyt mitään, että Englannin pallollinen pelaaminen ja samalla pelin kuva olisivat muuttuneet toisenlaiseksi.
Kysymys ei ollut siitä, etteikö Englannin taitotaso olisi riittänyt siihen – tai, että Argentiina olisi ollut niin ylivoimaisen hyvä, että Englanti olisi jäänyt sen jyrän alle. Tuchel uskoi ilmeisesti siihen, että Englannilla on parempi mahdollisuus voittaa ottelu vetäytymällä johtomaalin jälkeen oman rangaistusalueen rajalle ja puolustamalla välillä jopa kuuden linjalla.
Kaikki kunnia Argentiinalle siitä, että se ei hätääntynyt ja panikoinut, vaan ja puski ja puski ja uskoi siihen, että kyllä tämä kääntyy. Monet pitivät onnekkaana Argentiinan nousua kahden maalin takaa viimeisen kympin aikana 3-2-voittoon Egyptistä, mutta se ei ollut onnea. Se oli osoitus joukkueen henkisestä vahvuudesta.
Englanti sai sen sijaan juuri sitä, mitä se tilasi. Eniten Englannin lamaannuksessa ihmetytti juuri se, ettei Tuchel tunnistanut tai reagoinut ennen Argentiinan maaleja olleisiin ilmiselviin vaaranmerkkeihin. Järkyttävä esitys Englannilta ja Tuchelilta.
Englannin maajoukkueen lempinimi on Kolme leijonaa, mutta tämän ottelun toisen jakson esityksen perusteella lempinimen voisi muuttaa Kolmeksi lampaaksi.
Mitä tämä tappio tarkoittaa Englannin maajoukkueen kannalta?
Ensimmäinen kysymys on, mitä Tuchelille tapahtuu. Hänen sopimuksensa ulottuu vuoden 2028 EM-kisoihin eikä jatkosta pitäisi olla paperilla mitään epäselvyyttä.
Maailma paperin takana on kuitenkin erilainen. Vaikka Tuchel vei Englannin MM-kisoihin puhtaalla pelillä, hän on lyhentänyt ratkaisuillaan ja kiistanalaisilla pelaajavalinnoillaan omaa sytytyslankaansa.
Sen lisäksi hän on saksalainen, mikä sekin heikentää Tuchelin suojaa. Hänen edeltäjänsä Gareth Southgate valittiin Englannin maajoukkueen päävalmentajaksi pitkälti siksi, että hän on entinen Englannin maajoukkuepelaaja.
Ongelma ei ole Tuchelin kohdalla se, että Englanti eteni MM-kisoissa välieriin, mutta tapa, jolla Englanti menetti johtoasemansa ja kädessään olleen MM-finaalipaikan, muuttaa radikaalisti tilannetta.
En sano vielä, että Tuchel saisi potkut, mutta ei sekään mikään mahdoton skenaario ole. Joka tapauksessa Englannin maajoukkueen kannalta kysymys on isosta ratkaisusta, jatkaako Tuchel ja jos ei jatka, kuka ottaa hänen paikkansa.
Jos Tuchel jatkaa, Englannin maajoukkueessa tuskin tapahtuu mitään radikaaleja muutoksia, mutta jos Englanti erottaisi Tuchelin ja palkkaisi hänen tilalleen esimerkiksi Pep Guardiolan, tilanne olisi täysin toinen.
Annetaan siis pölyn laskeutua ja seurataan ensin, mikä on Tuchelin kohtalo. Ennen sitä tässä on turha hirveästi tanssia.
Entä Argentiina – onko se MM-finaalipaikan arvoinen joukkue?
Tässä kohtaa pitäisi sanoa, että tulos ei valehtele – eikä tämän Englanti-ottelun tulos valehtelekaan.
Vaikka Espanja riisui tiistaina Ranskan aseista, pidän kuitenkin edelleen Ranskaa näiden kisojen vahvimpana joukkueena yhdessä Espanjan kanssa.
MM-lopputurnaus on kuitenkin cup-kisa, jossa kaavioilla ja näissä kisoissa kaiken lisäksi Espanjan ja Ranskan sekä Englannin ja Argentiinan sijoittamisella eri puolille kaaviota oli iso vaikutus siihen, mitkä joukkueet pelaavat finaalissa.
Argentiinalta on turha ottaa kuitenkaan mitään pois. Se on hallitseva maailmanmestari, joka osoitti tässä välieräottelussa teknisen ja taktisen tasonsa sekä henkisen vahvuutensa – jälleen kerran.
Kaiken kruununa on sitten tämä yksi herra. Jokainen meistä ymmärtää, ettei Lionel Messi ole enää huippuvuosiensa tasolla, mutta ei hänen pelillinen neroutensa ja tekniikkansa ole minnekään kadonneet. Messi johti tässäkin ottelussa mestarillisesti Argentiina peliä ja kruunasi taideteoksensa syöttämällä Argentiinan molemmat maalit. Se on kova temppu 39-vuotiaalta jalkapalloilijalta.
Tuon pienen suuren miehen edessä ei voi kuin kumartua ja kiittää elämää siitä, että olemme saaneet nauttia hänen taikuudestaan näinä ikimuistoisina vuosina.
Argentiinalla on toki muitakin maailmanluokan pelaajia, mutta Argentiinan ainoa mahdollisuus voittaa Espanja MM-finaalissa sunnuntaina on Messin taikuudessa.
