Kuva-aarteen takana on hieno tarina HJK:n matkasta Manchester Unitedin vieraaksi
HJK pelasi historialliset ottelut Manchester Unitedia vastaan syksyllä 1965. Valokuvaaja Helge Heinonen ikuisti ikimuistoisen matkan Manchesteriin.
@JukkaRonka
Museoviraston valokuvakokoelmista löytyy harvinainen aarre – valokuvaaja Helge Heinosen lokakuussa 1965 ottama kuvasarja HJK:n matkasta Manchester Unitedin vieraaksi Euroopan cupin karsintakierroksella.
HJK oli ravistellut jalkapallomaailmaa ensimmäisessä osaottelussa syyskuussa Olympiastadionilla häviämällä Manchester Unitedin maailmantähdille vain 2–3. Kahta viikkoa myöhemmin HJK matkusti Manchesteriin mukanaan Apu-lehden legendaarinen valokuvaaja Helge Heinonen.
Heinosen kamera vangitsi ottelutapahtumien lisäksi kuvia myös matkalta ja ottelun jälkeen pidetystä banketista, johon osallistui Manchester Unitedin pelaajien lisäksi seuran johtokunnan jäseniä aina puheenjohtaja Louis Edwardsia myöten.
Manchester United voitti toisen osaottelun 6–0 ja meni jatkoon yhteismaalein 9–2.
Ikimuistoinen matka
Molemmissa otteluissa pelannut Markku ”Peltsi” Peltoniemi pitää otteluita Manchester Unitedia vastaan ja matkaa Manchesteriin ikimuistoisena.
Peltoniemi oli suuressa roolissa ensimmäisessä ottelussa Olympiastadionilla, sillä hän viimeisteli HJK:n 2–3-kavennuksen. Peltoniemi muistaa edelleen elävästi, miten maali syntyi.
”Meillä oli kulman vanhan tulostaulun puoleisessa päädyssä oikealta. Pallo leijaili maalin edessä olleiden pelaajien yli ja pääsin vetämään takaviistosta suoraan vastapalloon. Olihan siinä maalin edessä paljon pelaajia, mutta jostain reiästä se pallo meni matalana vetona takanurkkaan.”
”Se oli uskomaton hetki 17-vuotiaalle koululaiselle, kun vielä Pahlmanin Kaitsu tuli maalin jälkeen halaamaan minua. Siihen asti Kaitsua piti melkein teititellä, mutta niin vain suuri mestarikin tuli onnittelemaan.”
”Maalissa oli myös hauska taikauskoon liittyvä yksityiskohta. Me asuimme siihen aikaan Mannerheimintie 71:ssä ja maali syntyi 71 minuutin kohdalla. 71 on ollut siitä lähtien onnennumeroni. Harmi vain, ettei se ei ole Lotossa numerona”, Peltsi nauraa.
Sumuista menoa
Huiman 2–3-tuloksen jälkeen toiveet olivat HJK-leirissä korkealla – samoin kuin koko Suomessa. Yleisradio innostui lähettämään itsensä Anssi Kukkosen selostamaan ottelua suorana radioon. Se oli ensimmäinen kerta, kun Suomeen selostettiin suomalaisen seurajoukkueen eurocup-ottelu suorana.
”Kyllähän mekin olimme varpaillaan ja kuvittelimme sen ensimmäisen osaottelun jälkeen, että meillä olisi mahdollisuus. Mutta ei ollut. Totuus valkeni nopeasti ja lopulta hävittiin 0–6. Ero oli toki selvä, mutta oli meillä epäonneakin. Heinosen Paavo loukkasi jalkansa ensimmäisellä jaksolla, eikä pystynyt sen jälkeen enää juoksemaan. Siihen aikaan ei ollut vaihtomiehiä, joten oli pelattava joko ilman maalivahtia tai siten, että Paavo seisoi maalilla”, Peltsi muistelee.
”Omat tilanteemme olivat vähissä. Muutaman kerran päästiin hyökkäämään ja yrittämään. Paras tilanteemme oli, kun Kaitsu pääsi vetämään, mutta pallo osui Lindahlin Jaren selkään. Kaitsua se harmitti, sillä hänen mukaansa pallo olisi muuten mennyt maaliin – mutta totuuden nimessä, se oli vain Kaitsun näkemys.”
”Suurin ero Manchester Unitediin verrattuna tuli liikkeessä. Esimerkiksi Kaitsu oli tosi taitava, mutta eihän se mikään liikkuja ollut. Kun Bobby Charltonin ja Denis Law’n kaltaiset pelaajat saivat pallon, he menivät saman tien meistä ohi. Yksi vastaan yksi -pelaamisessa oltiin paljon jäljessä, mutta eihän se toisaalta mikään ihme ollut. Me olimme Suomen mestareita, mutta Unitedin joukkueessa oli kolme seuraavan kesän maailmanmestaria ja George Bestin ja Denis Law’n kaltaisia huippupelaajia muista maajoukkueista.”
”Ottelun aikana Manchesterissa oli tosi sankka sumu ja esimerkiksi maalipotkua antaessa ei nähnyt keskiviivaa. Mutta ei se mitään ratkaissut, olosuhteet olivat samat molemmille joukkueille.”
Mennyt maailma
Ottelut ja niihin valmistautuminen poikkesivat radikaalisti siitä, millaista meno on tänä päivänä Mestarien liigassa ja muissa eurocupeissa.
”Ennen ensimmäistä matsia olin päivällä koulussa kahteen asti ja kävelin sitten Mannerheimintietä pitkin kotiin päiväunille. Päiväunien jälkeen menin Stadikalle, vaihdoin pelivaatteet ylle ja sitten kentälle. Siihen aikaan Stadikalla noustiin kentälle sieltä maan alta tulevasta aukosta toisesta päädystä. Oli mahtava tunne, kun Stadika oli iltavaloissa ja molemmat puolet katsomosta olivat täynnä”, Peltsi muistelee.
”Samoin Manchesterissa peliin valmistautuminen poikkesi siitä, miten ottelupäivinä nyt toimitaan. Meillä oli mukana matkalla kaikkien tuntema jalkapallomies Erkki Poroila, joka päivällä pyysi muutamaa meistä pelaajista mukaansa auttamaan häntä. Poroila oli luvannut tuoda tyttärelleen Manchesterista Beatlesin levyn ja me autoimme häntä löytämään sen. Olihan se myös vähän niin kuin turistimatka, mutta toisaalta siihen aikaan ei juurikaan matkustettu Ruotsia pidemmälle ja minullekin se reissu oli ensimmäisiä kertoja lentokoneessa.”
Ikimuistoinen ottelupäivä Manchesterissa päättyi yhteiseen bankettiin. Siellä myös HJK pääsi loistamaan.
”Me sanottiin, että hävittiin kentällä, mutta voitettiin banketissa. Tilaisuus Midland Hotellissa alkoi Britannian kansallislaululla ja meillähän oli Kaitsun ja Heinosen Paavon johdolla erinomaisia lauluja. Kaitsu soitti illan aikana pianoa ja pojat lauloi suomalaisia lauluja – ja isännät olivat aivan haltioissaan.”
”Ja oltiinhan me sillä matkalla muutenkin tyylikkäitä kundeja. Pukeva oli vaatettanut kaikki pelaajat samanlaisilla puvuilla ja mikä myös hauska sattumaa: saimme sille matkalle Adidakselle valkeat kassit ja siitä matkasta lähtien Adidas on ollut HJK:n varustetoimittaja.”