Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkue aloitti EM-karsinnat karvaalla 1-2-kotitappiolle Sveitsiä vastaan Turun Kupittaalla tiistaina.

Ottelu oli U21-maajoukkueen uuden päävalmentajan Mika Lehkosuon ja apuvalmentaja Gert Remmelin ensimmäinen kilpailullinen tulikaste Pikkuhuuhkajissa. Odotukset olivat siksi korkealla, mutta Pikkuhuuhkajien nuhainen esitys osoitti kouriintuntuvalla tavalla, millainen urakka Lehkosuolla ja Remmelillä on edessään.

Lehkosuo korvasi Juha Malisen U21-maajoukkueen päävalmentajana tämän vuoden alussa. Aiemmin vuoden aikana pelatuissa harjoitusmaaotteluissa Pikkuhuuhkaijen pelaamisessa näkyi Malisen aikaan verrattuna heti hyviä ja järkeviä parannuksia. Ottelu Sveitsiä vastaan oli kuitenkin herätys Lehkosuolle, Remmelille ja koko joukkueelle, että prosessi on vasta käynnistymässä.

***

Suomen pelaamista leimasi hermostuneisuus ja eräänlainen ylimiettiminen. Pelaajat eivät olleet vielä kaikilta osin sisäistäneet, mitä oli sovittu ja miten eri tilanteissa olisi pitänyt pelata. Lehkosuo joutui koko ajan herättelemään ja piiskaamaan pelaajia pelaamaan ja prässäämään aktiivisemmin.

Kun prässääminen toimi sovitulla ja suunnitelulla tavalla, Suomi sai hyviä riistoja. Tällaiset onnistuneet prässit olivat kuitenkin harvassa. Kun prässääminen oli uneliasta ja välillä lähes välinpitämätöntä, Sveitsi pääsi avaamaan ja pyörittämään peliä helposti.

Hyvä ja kuvaava esimerkki tällaisesta uneliaasta prässipelistä oli Sveitsin vapaapotku sen oman boksin ulkopuolelta. Agon Sadiku odotti selkeästi pitkää avausta, mutta Sveitsi avasikin lyhyellä Sadikun hölkätessä alaspäin selkä palloon päin.

Ilta ei ollut muutenkaan klassinen ilta vaikeaa kautta pelaavalle Sadikulle ja Italiassa pelaavalle Niklas Pyyhtiälle. He eivät tehneet riittävästi töitä puolustettaessa. Kun prässäämisen synkronointi muutenkin petti, oltiin jatkuvasti ongelmissa.

Myöskään pelin avaaminen ei toiminut odotetulla tasolla. Ville Koski ja Tony Miettinen saisivat ottaa oppia Huuhkajien johtavalta topparilta Robert Ivanovilta, miten peliä avataan ja miten vastustajia huijataan tekemään vääriä liikkeitä ennen avaavaa syöttöä. Nyt Koski ja Miettinen heittivät kuuluisia ”kaverisyöttöjä”, joihin Sveitsin pelaajien oli helppo iskeä.

Suomen syöttöpeli ei muutenkaan toiminut. Joskus jopa yksinkertaiset ja lyhyet syötöt menivät metrin harhaan. Tämäkin kuvaa sitä, miten hermostunutta Suomen pelaaminen oli.

***

Suomi olisi voinut saada paljon anteeksi, jos vastassa olisi heikompi joukkue, mutta Sveitsi on laadukas joukkue. Tällaisella esityksellä Sveitsin tasoisen joukkueen ei voida olettaa kaatuvan edes kotikentällä.

Ilta ei ollut kuitenkaan täysin musta. Vaikka Suomi pelasi heikosti, se pystyi silti luomaan toisen jakson alussa kaksi laadukasta maalipaikkaa. Tällä tasolla niistä kummastakin olisi voinut tai jopa pitänyt pistää pallo sisälle. Jos edes toinen paikka olisi saatu muutettua maaliksi, Suomi olisi johtanut ottelua siinä vaiheessa 2-0 ja illan käsikirjoitus olisi ollut toisenlainen.

Mutta jossittelut ovat turhia. Paljon tärkeämpää on ottaa tästä illasta opiksi. En epäile yhtään, etteikö prosessi kehittyisi, mutta sen on myös kehityttävä. Se on kylmä fakta ja vaatimus Lehkosuolle, Remmelille ja koko joukkueelle.