Mikko Rantanen saapui kevään MM-kisoihin Leijonien suurimmaksi sateentekijäksi. Hän oli kisoissa odotetusti Suomen tehokkain pelaaja ja voitti Leijonien sisäisen pistepörssin yhdeksällä tehopisteellä.

Rantanen pelasi kisat yli yhden pisteen keskiarvolla. Se näyttää tilastotieteessä hyvältä, mutta todellisuus tilaston takana oli toinen.

Rantasen pelaaminen jäi kisojen alusta lähtien vajaaksi ja se, ettei 55 maalia NHL:n runkosarjassa tällä kaudella Coloradossa tehnyt pelaaja tehnyt MM-kisojen kahdeksassa ottelussa yhtään maalia, oli monessa mielessä käsittämätön asia.

Rantasta vaivasi maalinteon tehottomuus heti kisojen avausottelusta alkaen. Hänellä oli läpi kisojen suuria vaikeuksia saada laadukkaita laukauksia maalille asti ja hän yritti usein laukoa huonosta rytmistä suoraan syötöstä. Kun maaleja ei tullut, Rantasen maalintekoyritykset muuttuivat entistä tuskaisemmaksi ja välillä näytti, ettei hän edes halunnut käyttää kuuluisaa laukaustaan. Kaiken lisäksi hänelle sattui monta kertaa tilanteita, joissa kiekko pyörähti hänen lapansa päältä.

***

Rantanen ei pelannut MM-kisoissa huonosti, mutta hänen tasoista pelaajaa ei pidä punnita normaalipainoisten miesten vaa’alla. Rantanen on yksi maailman tämän hetken parhaista jääkiekkoilijoista ja monien mielestä maailman paras laitahyökkääjä. Ja jos joku on eri mieltä sanasta paras, TOP3-laituri Rantanen on joka tapauksessa.

Monet odottivat, että Rantanen olisi ottanut joukkueen johtavalle pelaajalle sopivan roolin kisojen tärkeimmässä ottelussa Kanadaa vastaan. Yksi roskaajalla kuitattu syöttöpiste oli kuitenkin onneton kalansaalis Rantasen tasoiselle pelaajalle ottelussa, jossa ratkaistiin Leijonien MM-kisojen kohtalo.

Rantanen on edelleen poikkeuksellinen jääkiekkoilija. Häneltä nähtiin poikkeuksellisia asioita myös MM-jäällä. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, kuinka fyysisesti vahva ja kuinka taitava ja herkkäkätinen pelaaja Rantanen on ja kuinka paljon hänen pelaamisessaan on luonnetta.

Mutta fakta on, ettei hän tehnyt MM-kisoissa yhden yhtä maalia.

***

Miksi ei?

Se on hyvä kysymys, jonka takana olevassa vastauksessa on suurempikin totuus Leijonien vaisuista esityksistä MM-kisoissa.

Rantasen pelaamisesta näkyi heti kisojen avausottelusta lähtien se, että hän pelasi erilaista jääkiekkoa muun joukkueen kanssa. Asian voisi hieman karrikoiden ilmaista siten, että Rantanen – kuten myös Kaapo Kakko ja Kasperi Kapanen – pelasivat omaa jääkiekkoaan ja muu joukkue Jukka Jalosen jääkiekkoa.

Se johti Jalosen ajalle epätyypilliseen sekasotkuiseen pelaamiseen.

Rantanen ei pystynyt sopeuttamaan missään vaiheessa omaa pelaamistaan ketjukavereidensa Sakari Mannisen ja Teemu Hartikaisen pelaamiseen. Varsinkin Rantanen ja Hartikainen söivät toistensa vahvuuksia ja kisojen edetessä Rantanen näytti jättäytyvän jopa tietoisesti pois laitamöyrimisestään, kun Hartikainen otti päätypeliä haltuunsa.

Rantanen väläytteli 5 vastaan 5 -pelissä valtavaa lahjakkuuttaan, mutta hänen ollessaan jäällä kokonaisuus ei missään vaiheessa klikannut.

Vastuukysymykset peluuttamisesta ja roolittamisesta ovat monisyisiä, mutta uskallan silti sanoa, että Leijonat hukkui näissä kisoissa nimenomaan tärkeimpään miekkaansa.

Se miekka oli joukkueen johtavana pelaajana Mikko Rantanen.