Suomi myllytti Ison-Britannian kumoon maalein 6-0. Pekka, miten analysoisit ottelun?

Suomi ei tee kompromissia kisojen aikana pelityyliin suhteen, vaikka vastassa on Ison-Britannian kaltainen näin paljon heikompi joukkue, sillä kaikkea ohjaa iso kuva. Prosessi etenee suunnitelmien mukaisesti eikä yksittäisessä pelissä ole lupa lähteä sooloilemaan, lipeämään pelityylistä tai sovituista säännöistä, koska peli itsessään antaa lopulta sen hyvän tuloksen ja pelaamalla samaa peliä, peliä myös kehittyy ja automatisoituu kohtia tärkeimpiä otteluita.

Tässäkin ottelussa nähtiin, että heikompi vastustaja murenee ennemmin tai myöhemmin jatkuvaan omaan puolustamiseen ja siihen, että ylivoimaisen vastustajan mukana roikkuminen on lopulta mahdotonta. Britit alkoivat odotetusti murentua toisessa erässä, jossa heidän vaihtomatkansa alkoivat pidentyä ja voimavarat hiipua.

LeoVegas: Win two tickets to the icehockey World Cup final!

Siksi ei pitäisi joka kisoissa kerta toisensa jälkeen ihmetellä, miksi Suomi toimii näin. Miksi kahdeksan pakkia tai miksi paljon isoja hyvin puolustavia joukkuepelaajia virtuositeetinkin kustannuksella? Kysymys on prosessista, joka on käyty läpi jokaisen joukkueen pelaajan kanssa ja joka on tuottanut tuloksia jo vuosia. Pelisäännöt on sovittu yhteisesti ennen valintoja ja kaikki tietävät nämä säännöt ja sen, mihin niillä pyritään.

Kasi-, ysi- ja kymppiottelut eli puolivälierät, välierät ja finaali pelataan neljän päivän sisällä ja on todennäköistä, että nämä ottelut ratkeavat pienillä maalieroilla ja pienillä maalimäärillä. Neljällä ketjulla ja kahdeksalla pakilla pelaaminen on suunniteltu juuri pitkän turnauksen huipennukseen ja näihin otteluihin, joissa homma ratkaistaan.

Sekin on hyvä nähdä, kuinka paljon puolustuksen kautta tehdään maaleja. Ruotsia vastaan pakit tekivät molemmat maalit ja tänäänkin viivalta tuli kolme maalia. Siinä varmasti vastaus myös siihen, miksi Leijona-valmennus luottaa vahvaan puolustamiseen ja siihen, että puolustajat tekevät myös maaleja.

Sellaiselle ajatellulle, voittaako joku pelaaja pistepörssin, saako joku erityiskohtelun tai saako joku mukavasti peliaikaa tai kivan roolin, ei ole Leijonissa sijaa näin lyhyessä turnauksessa – ja tämän jokainen pelaaja on ostanut jo ennen joukkueeseen liittymistä.

Isommat roolit tulevat erikoistilannepelaamisesta ja siitä, että esimerkiksi Mikael Granlund on laitahyökkääjänä kokonaisuudessa, jonka tulee tehdä niitä ratkaisevia maaleja. Ja kun me puhutaan ratkaisevista maaleista välierissä ja finaaleissa, me puhumme yleensä kahdesta-kolmesta maalista, koska Leijonien tiivis puolustuspelaaminen pitää maalimäärät pienenä.

Kaiken lisäksi Suomen vahva ja tiivis puolustuspelaaminen auttaa myös maalinteossa, sillä kun vastustaja alkaa turhautua Leijonien puolustusmuurin edessä, heille alkaa tulla virheitä, he alkavat turhautua, heidän hyökkäämispelaamisensa alkaa heikentyä ja kaiken lisäksi he alkavat sulaa niin henkisesti kuin fyysisesti.

Näin kävi esimerkiksi olympiafinaalissa, jossa Leijonien vahva puolustuspelaaminen söi Venäjän uskon pelata ja mahdollisesti lopulta Suomen hyökkäämisen neljällä raikkaalla kentällisellä, mikä ratkaisi koko finaalin.

On myös hyvä muistaa se, mitä Suomen valmennus painotti olympiavoiton saavutettuaan: Ensin kisoista laskettiin oman pään maalimäärät!

On ymmärrettävää, että jokainen sarja maailmassa tarvitsee tähtiä ja näitä 25-30 peliminuutin miehiä, pistepörssin voittajia ja monen moisia muitakin viihdyttäjiä jopa kaukalon ulkopuolella, jotta pitkä kausi ja tuote pysyvät mielenkiintoisina. Nyt kysymys on kuitenkin reilun kahden viikon mittaisen turnauksen voittamisesta. Ja tässä turnauksessa viihdyttää on tulos ja kaikki voittajat ovat torilla sankareita. Myöskään median ei tarvitse etsiä mielenkiintoista kirjoitettavaa moneen viikkoon. Tulos ja suuri yleisö pitävät siitä huolta.

Kaukalossa oli tänään joukkue maailman huipulta ja pienempi kiekkomaa. Mitä ottelu kertoi siitä, missä jääkiekko menee?

Kyllähän tämä peli kertoi sen, mitä tapahtuu, kun hienon pelin keksineiden nerojen työtä tulevat sorkkimaan jääkiekkopäättäjät, jotka eivät ymmärrä peliä. Päätöksiä pitää tehdä, kun ollaan päättävässä asemassa ja on pakko tulla huomatuksi, ettei huomattaisi tarpeettomaksi.

Tarkoitan tällä sitä, kuinka paljon hallaa muutamatkin sääntömuutokset ovat tehneet pelille. Tänään nähtiin, että sääntömuutokset ovat rohkaisseet joukkueita niin voimakkaasti träppi- ja maalinedustan puolustussumppuun, että jopa brititkin ovat sen löytäneet. Oli aika kuvaavaa, että aikalisällä koko Ison-Britannian joukkue katseli piirissä, miten valmentaja piirteli heille uudet paikat seistä jäällä ottamassa vastaan peliä.

Tämä valmentajashakki on varmasti valmentajista mieltä kohentavaa, mutta samalla aika aina luonnotonta itse pelille. Peli on parhaimmillaan liikkuvaa ja harmonista yhteispeliä, jossa taitavat pelaajat taidoillaan ja vuosia harjoitetuilla ominaisuuksilla pystyvät liikkuvaan yhteispeliin ja parhaat pelaajat voittavat lopulta hyvin valmennettuna juuri yhteispelin kautta.

Olisi mielenkiintoista kuulla, kuka kantaa vastuun ja minkä alan ihmiset olivat poistamassa punaviivaa pelistä!?! Ajatus oli saada lisää maalipaikkoja ja sitä kautta maaleja sekä vaikeuttaa träppipeliä. Seuraus on ollut jo vuosia se, että träpit roikkuvat vielä alempana tiiviinä pyrkimättä enää edes korkeampiin riistoihin. Sen seurauksena keskialueen murtopelit ja sitä kautta maalipaikat ovat vähentyneet. Siitä se sumppu valuu sitten maalin edustaan, johon puolustuspeli asettautuu.

Olivatko nämä samat kiekkoviisaat päättämässä lääkkeeksi tähän punaviivan poistoon siniviivan siirtoa kauemmaksi keskialueelle, jotta hyökkäyspäässä olisi hyökkäävällä isompi tila hyökätä ja yksilöillä mahdollisuus käyttää tilaa ja virtuositeettia 1-1-tilanteissa ja luoda maaleja ja maalipaikkoja lisää peliä viihdyttääkseen?

Tässäkin uudistuksessa seuraus on ollut päinvastainen. Kukaan ei uskalla iskeä sitäkään vähää enää omassa päässä, ettei jää pelin väärälle puolelle ja aiheuttaa maalin vastustajalle.

Siksi lopputulos on ollut, että maalin eteen simputetaan entistäkin vahvemmin. Maalimäärät eivät ole lisääntyneet, eivät myöskään virtuoosien 1-1 tilannemaalit hienoine harhautuksineen. Sen sijaan on lisääntynyt pakkien ”toimitukset” siniviivasta ja heidän osallistumisensa isolla tilalla viivan tuntumassa. 5-5-maalien tekeminen on edelleen vähentynyt ja erikoistilanteiden merkitys kasvanut, koska jatkuvasti isoimmilla ja kevyemmillä varusteilla operoivat maalivahdit peittävät ja torjuvat todella hyvin hiotulla tyyleillään ja liikkeillään näkemänsä kiekot.

Heikompikin joukkue pystyy puolustamaan maalia keskeltä, mutta heidän hyökkäyspelaamisensa perustuu vain vastaiskuihin, onnekkaisiin ylivoimiin ja muhin sattumiin.

Toivottavasti seuraavia sääntömuutoksia pohdittaessa otetaan pöytään myös pelin kokonaisuuden ymmärtäjiä. Onneksi pelaajien kehitys yksilöinä ja yksilöiden taitojen kehittämien ovat vastavoima tälle kaikelle ja siksi maailman parhaat pelaajat pystyvät edelleen haastamaan lajin vaateita ja maalejakin sentään vielä nähdään .