Chelsea on nimittänyt Liam Roseniorin seuran uudeksi päävalmentajaksi kuuden vuoden mittaisella sopimuksella. Jukka, millaisen päävalmentajan Chelsea saa?

Chelsea saa mielenkiintoisen, mutta samalla myös arvoituksellisen päävalmentajan.

41-vuotias Rosenior kuuluu englantilaisvalmentajien uuteen ja nousevaan sukupolveen ja hänen sädekehässään on paljon positiivisia piirteitä, mutta Rosenior on vielä huipputasolla kokematon valmentaja.

Hän oli ennen Strasbourgia toiminut miesten tasolla päävalmentajana vain kaksi kautta Hullissa, josta hän sai kauden 2023-2024 jälkeen potkut – ei tosin niinkään heikon menestyksen vuoksi vaan siksi, että seuran pääomistaja Acun Illicali oli eri mieltä pelifilosofisista kysymyksistä Roseniorin kanssa.

Kun puntariin pistetään Roseniorin vähäinen kokemus ja huipputasolta puuttuvat vahvat näytöt, Chelsea otti kovan riskin palkatessaan Roseniorin.

Toisaalta Chelsealle on nostettava hattua siitä, että he ovat uskaltaneet katsoa tulosten taakse. Sen, näkivätkö he oikein vai väärin, näyttää aika.

Rosenior oli helppo tapaus siinä mielessä, että hän valmensi Chelsean omistavan BlueCo:n omistamaa tytärseuraa, Strasbourgia. Kysymys ei ollut kuitenkaan yksinomaan Stasbourgista, sillä Rosenior ja Chelsean urheilujohtaja Paul Winstanley pelasivat aikoinaan yhdessä Brightonissa ja ovat tunteneet toisensa 15 vuotta.

Winstanley oli avaintekijä niin Roseniorin palkkaamisessa kuin ylipäätään Roseniorin urapolun rakentajana. Rosenior pistettiin toissa kesänä kehittymään ja kasvamaan korkoa Strasbourgiin ja nyt Chelsea niittää tuon istutustyön hedelmiä.

Tekikö Chelsea oikean vai väärän ratkaisun valitessaan Roseniorin?

Se riippuu siitä, mikä on Roseniorin rooli Chelsean päävalmentajana ja miten hän ja hänen roolinsa peilautuvat niihin syihin, jotka kaatoivat Enzo Marescan.

Marescan lähdön tärkein syy ei ollut tulokset, vaan se, mikä Marescan rooli ja asema olivat seuran hierarkiassa.

Maresca oli päävalmentaja, ei siis perinteinen manageri. Hänen roolinsa oli karrikoidusti sanottuna vain valmentaa. Joukkueen rakentamisesta ja pelaajakaupoista vastasi Chelsean jalkapallo-operaatioista vastaava osasto, jossa on kolme urheilujohtajaa sekä kolme muuta johtajaa. Englannissa on ironisesti arvioitu, että Maresca oli vasta kuudenneksi tai seitsemänneksi tärkein viskaali Chelsean jalkapallo-organisaatiossa.

Sen lisäksi seuran pääomistajat Todd Boehly ja Behdad Eghbali hengittivät koko ajan niskaan ja toivat esille omia näkemyksiään myös pelillisistä kysymyksistä.

Marescan kannalta räikeintä oli se, että seuran urheilujohtajat ja Boehly ja Eghbali halusivat puuttua jopa kokoonpanovalintoihin. Hyvä esimerkki oli se, että Marescaa painostettiin peluuttamaan Estêvãoa Pedro Neton sijasta, koska se palveli paremmin Chelsean tulevaisuutta ja pelaajien arvonnousua.

Kokoonpanovalinnoissa oli sanavaltaa myös seuran lääkintähenkilökunnalla. On ymmärrettävää, että he kantavat oman alansa ammattilaisina huolta pelaajien terveydestä, mutta kysymys on siitä, miten pitkälle heidän valtansa ulottuu. He voivat kertoa valmentajalle, millaista rasitusta pelaajat kestävät ja viisas valmentaja osaa kuunnella heitä, mutta jos otteluiden sisällä valmentajalta viedään päätösvalta pelaajavaihtojen tekemisestä, silloin ollaan vaarallisella pinnalla.

Maresca saattoi olla itsekin äkkijyrkkä ja joustamaton, mutta hän ei ole varmasti ainoa huippuvalmentaja, joka käyttäytyisi vastaavanlaisissa tilanteissa samalla tavalla.

On epätodennäköistä, että Roseniorin kohdalla roolitusta ja työnjakoa muutettaisiin. Pikemminkin tässä näyttäisi olevan kysymys palkata päävalmentaja, joka hyväksyy Chelsean nykyisen tavan toimia. Lähtökohtaisesti se onnistuu helpommin tällaisen kokemattoman valmentajan kanssa, jolle jo Chelseaan pääseminen on ainutlaatuinen mahdollisuus.

Tilanne on joka tapauksessa se, että Roseniorilta kysytään pelillisten kysymysten lisäksi myös sitä, miten hyvin hän tulee toimeen Chelsean organisaation kanssa. Tämä vaatii hyviä sosiaalisia ja psykologisia taitoja. On osattava luovia ja taiteilla rajapinnoilla, joissa ei ole selviä rajoja, ja pystyttävä pitämään kriittinen päätösvalta omissa käsissään.

Vaarana on, että Rosenior menee joustavuudessa liian pitkälle ja siirtää käytännön valtaa sellaisille ihmisille, joilla ei ole pelillistä kompetenssia. Se on helposti Bordello Grosson tie.

Millainen valmentaja Rosenior on taktikkona?

Hän on peluuttanut Strasbourgia pääosin kolmen linjalla ja wing-backeilla, mutta pelitavat eivät ole hänellä samalla tavalla kiveen hakattuja, kuten Rúben Amorimilla hänen 3-4-3:nsa oli Manchester Unitedissa.

Rosenior on korostanut, että pelisysteemin on joustettava sen mukaan, millainen materiaali valmentajalla on käytössään ja miten valmentaja näkee, miten joukkueesta kunakin hetkenä ja kutakin vastustajaa vastaan saadaan paras tulos aikaan. Siksi hän on pelannut myös neljän linjalla, yleensä joko 4-2-3-1- tai 4-3-3-muodoissa ja käyttänyt neljän linjaa 3-4-3-systeemissäkin puolustusvaiheen aikana.

Syvemmässä filosofisessa mielessä hän perustaa jalkapallonsa lyhytsyöttöpeliin, ylivoimien luomiseen hyökkäysvaiheen aikana ja aggressiiviseen prässipeliin. Pallo on voitettava takaisin omalle joukkueelle mahdollisimman pian.

Strasbourgissa Rosenior on peluuttanut wing-backeja ja kahta kymppiä. Wing-backit ovat pelanneet leveällä ja ylhäällä, ja heillä on ollut keskeinen rooli hyökkäysvaiheen aikana. Vaikka wing-backien rooli on ollut merkittävä, Strasbourg on hyökännyt paljon myös keskikaistaa pitkin.

On mielenkiintoista nähdä, miten Rosenior lähtee käyttämään Chelsean materiaalia ja miten hän roolittaa tietyt pelaajat:

Saako hän hieman alavireessä olleen Cole Palmerin uudelleen loistoon ja näkeekö hän Palmerin parhaaksi paikaksi kymppipaikan? Mikä on Enzon rooli – olisiko hän toinen kymppi vai pelaisiko hän alempana? Entä Marc Cucurella – istuisiko hän wing-backiksi, jos Rosenior käyttäisi wing-backeja? Saako hän taottua enemmän järkeä Alejandro Garnachon tekemiseen? Ja ketkä ovat hänen topparinsa siihen saakka, kunnes Levi Colwill palaa johtavaksi toppariksi?

Vielä yksi kysymys. Palaako Chelsea viimeinkin taistelemaan liigamestaruudesta Roseniorin ohjissa?

Roseniorista voi kehittyä vielä erinomainen valmentaja, mutta Chelsea on niin sekavasti johdettu ja sekavassa tilassa oleva seura, että ennuste on heikko.

Boehlyn ja Beghalin aikakaudella vajaassa neljässä vuodessa Chelsean kaaoksessa ovat kaatuneet vuoron perään Thomas Tuchel, Graham Potter, Mauricio Pochettino ja Maresca – ja vaikka Rosenior olisi kuinka notkea tahansa toimiessaan Chelsean organisaation kanssa, pelkään pahoin, että hän uppoaa samalle suolle kuin Tuchel, Potter, Pochettino ja Maresca.