Koronavirus iskee Suomessa oikein urakalla nyt toista kertaa, eikä urheiluväki meinaa vieläkään nähdä isoa kuvaa. On alkanut uhriutuminen, syyttely ja ihmettely.

Eletäänkö jo nähdyn näytelmän uusinnan uusintaa?

Jääkiekon SM-liiga on esimerkiksi joutumassa melkolailla säppiin, sillä usea maakunta on siirtynyt koronavirusepidemiassa leviämisvaiheeseen. Rajoitukset ovat koskeneet ensitilassa muun muassa yleisötapahtumia.

Jos ja kun pelejä ei ole järkevä pelata tyhjille katsomoille, on edessä tauon paikka. Sen verran hankalaksi yhtälö on käymässä. Eikä suunta ole parempaan menossa ihan heti.

SM-liigaseura KooKoon toimitusjohtaja Sakari Välimaa avasi Ylen  haastattelussa voimakkaasti näkökantaansa tilanteeseen:

”Se on tullut tässä pikkuhiljaa selväksi, että Suomen valtio ei arvostaa p*skan vertaa urheilua, liikuntaa ja kulttuuria muuta kuin veronmaksajana.”

Voi tietysti olla mahdollista, että valtiovalta ei arvosta tippaakaan urheilua ja liikuntaa, mutta se on tässä tilanteessa oikeastaan merkityksetöntä.

Kyse ei ole siitä, mitä valtiovalta arvostaa tai ei arvosta. Välimaan möläytys oli nolo ja paljasti paljon.

Iso kuva on se, että Suomessa on koronavirusepidemia, joka on kiihtynyt viime viikkoina. Sairaaloissa on liki 200 potilasta. Suomi on jo siinä mitattuna lähellä sitä tilannetta, joka oli käsillä viime keväänä.

Ja jo silloin käytiin rajoilla mitä tulee esimerkiksi terveydenhuollon kapasiteettiin.

Ainakin Liigassa eletään paikoin yhä samassa tutussa oravanpyörässä. Rakennetaan joukkuetta. Rekrytoidaan pelaajia, vielä kauden aikanakin. Vedetään harjoituksia. On peli. Katsotaan videota.

Kesä meni toiveajattelussa. Syksy meni toiveajattelussa. Kyllä se korona siitä.

No, nyt se löi ällikällä uudestaan.

Urheilu liipaisimella

Urheilu ja urheilutapahtumat perustuvat siihen, että ihmiset tapaavat toisiaan. Kentällä, katsomossa.

Urheilu on tärkeää, mutta kun kyseessä väestön terveyttä uhkaava tilanne, urheilu on mitätön asia isossa kuvassa. Niin on moni muukin.

Virus leviää, kun ihmiset liikkuvat ja tapaavat toisiaan. Ihmiset levittävät virusta.

Jotta viruksen leviäminen saadaan hidastumaan ja tukahtumaan, ihmisten on vähennettävä liikkumista ja kontakteja. Koska riittävän moni ihminen ei tekisi sitä omasta tahdostaan, on asetettava rajoituksia.

Tätä isoa kuvaa ei urheiluväki eri tasoilla oikein hahmota. Urheiluväen tulisi tässä tilanteessa nähdä se oma mitättömyytensä. Hyväksyä tilanne, miettiä miten tästä noustaan vahvempana ylös. Sen sijaan on valitettu ja jaksettu ylikorostaa omaa tärkeyttä.

On tietenkin sääli niin Liiga-seurojen, monen muun palloilusarjan sekä harrastustoiminnan näkökulmasta, että homma laitetaan seis. Tulee taloudellista vahinkoa, seuroja voi tuhoutua, ihmisiä lomautetaan. Sellaista se on.

Jos se toiminta on aidosti tarpeeksi tärkeää, kyllä sieltä noustaan uudelleen ylös. Ei välttämättä heti, mutta jollain aikavälillä.

Ykkösjuttu tällä hetkellä yhteiskunnassa on se, että on vähennettävä ihmisten välisiä kontakteja eli pitkälti ihmisten liikkumista paikasta toiseen. Ohjattava ihmisiä pysymään mahdollisimman paljon kotona.

Siinä yhtenä, täysin kriittisenä osana on laajojen yleisötapahtumien kieltäminen. Samaan kategoriaan menevät myös urheiluharrastukset.

Etenemisjärjestys on toki juridinen mutta myös looginen. Urheilutapahtumat tai urheiluharrastukset eivät ole yhteiskunnan perustoimintojen kannalta kovin merkittäviä asioita.

Siksi ne joutuvat, monen muun ohella, liipaisimelle.