Kenellekään ei ole enää uutinen, että Liiga-seurat ovat vakavan paikan edessä. Koronavirustartuntojen kurittaessa liigaseuroja ja tulevaisuuden jo yleisörajoitustenkin valossa ollessa hämärän peitossa, edessä on myrskyisä maisema. Kyseessä on Liiga-jääkiekon historian kaikkien aikojen pahin kriisi. On täysin ymmärrettävää, että huoli on suuri myös johtoportaassa.

Liigan laiva keinuu uhkaavasti – ja se tarvitsisi nyt taitavaa kapteenia enemmän kuin koskaan. Hyvältä ei kuitenkaan näytä.

On kuitenkin pelottavaa, että Liigan puheenjohtaja Heikki Hiltunen on viime aikojen ulostuloissaan osoittanut pikemminkin sen, että ruori ei näytä pysyvän vakaana kipparin käsissä.

Jo elokuun alussa mahdollisten yleisörajoitusten noustessa puheenaiheeksi, Hiltunen kommentoi Iltalehdelle, että ”pelaajat voisivat saada vain 15 prosenttia palkastaan.” Hän on vertaillut kömpelösti Sanna Marinin ja jääkiekkoilijoiden karanteeneista ja vaatinut johtajan asemassa seuroja ja pelaajia skarppaamaan.

Skarppaaminen on sikäli mielenkiintoinen vaatimus yhteisön johtajalta, sillä seuroissa pyritään noudattamaan kaikkia määräyksiä ja viranomaisohjeistuksia, jotta jääkiekon jatkuvuuteen saataisiin luotua edellytykset ja säilytettyä satojen ihmisten toimeentulo. Kentällä kukaan ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän puheenjohtajaa, joka puhuu vain talousasioiden kautta, eikä hänellä ole esittää visioita tai strategiaa miten tästä päästään oikeastaan jaloilleen Liigassa – jos pahimmat skenaariot toteutuu. Useiden taustakeskustelujen pohjalta, kauniisti sanottuna, kentällä aletaan menettää luottamusta puheenjohtajaan.

Nyt, tässä tilanteessa, Hiltunen esitti Ylen haastattelussa, että SM-liigan hallitus esittää seuroille hurjia poikkeustoimia koronakaudelle – eli käytännössä: sarjasta ei voisi pudota, vaikka talous ajaisi keskeyttämään pelit.

Kyseessä olisi täysin historiallinen asia.

”Joiltakin seuroilta voi jäädä kausi kesken. Eli ajautuu taloudellisesti niin vaikeaan paikkaan, ettei pysty viemään kautta läpi. Siinä tilanteessa olemme sitä mieltä, että emme tule rankaisemaan seuraa, vaan se tulee saamaan oikeuden osallistua liigaan seuraavalla kaudella”, Hiltunen sanoi.

Jokainen ymmärtää, että Liigakin haluaa tehdä voitavansa pelastaakseen mitä pelastettavissa on ja tehdä kaiken mahdollisen liigakiekon tulevaisuuden eteen.

Haastattelu jätti kuitenkin jälkeensä tukun valtavia kysymyksiä.

Minkä ihmeen vuoksi tullaan keskeneräisen asian kanssa ulos, sillä Hiltunen ilmaisi että asia on vasta tulossa osakaskokouksen päätettäväksi lähiaikoina?

Montako kausikorttia nyt myydään ja kuinka paljon tämä houkuttelee nyt yhteistyökumppaneita Liiga-seurojen tueksi?

Entä millainen viesti tämä on tässä vaiheessa seurojen palkkalistoilla oleville monelle sadalle ihmiselle – sillä nyt luotiin kuva epävarmasta työtilanteesta?

Onko Liigassa painettu paniikkinappula pohjaan? Esiintyykö Hiltunen tässä enemmän Liigan vai Vaasan Sportin puheenjohtajana, sillä hän on molempia? Jos seura joutuu pudottautumaan leikistä pois, riittääkö sekään pelastamaan näin toimivaa seuraa?

Ja kaikkien kysymysten jälkeen herää kaikista pelottavin kysymys: Onko Hiltunen tehtäviensä tasalla?

Suomeksi sanottuna Hiltusen esittämässä ajatuksessa on kuitenkin kaikessa karuudessaan kyse siitä, että Liigassa voisi luovuttaa ilman seurauksia vaikka kyse on huippu-urheilusta.

Silloin puolestaan herää kysymys siitä, että voiko sarjaa ja sen seuroja pelastaa sillä, että liigakiekkoa ajetaan alas?