Manchester United voitti sunnuntaina Liigacupin finaalissa Newcastlen 2–0 ja voittoa on juhlittu kannattajien keskuudessa jopa poikkeuksellisen voimakkaasti. Jukka, onko voiton merkityksen hehkutuksessa menty jopa överiksi?

Jalkapalloon kuuluu se, että jokaista voitettua kilpailua, sarjapaikan säilyttämistä, selviytymistä eurocupeihin sekä jokaista voitettua ottelua ja jokaista maalia tuletetaan ja juhlitaan antaumuksella. Ja hyvä niin. Tunteet kuuluvat urheiluun ja ymmärrän hyvin, että Manchester Unitedin kannattajat juhlivat tätä voittoa. Sunnuntainen pokaali on voitoista voittoihin aiemmin kulkeneelle Manchester Unitedille sen ensimmäinen kuuteen vuoteen ja muutenkin Unitedin viimeiset vuodet ovat olleet varsi turbulenttiset.

Vaikka tunne nyt palaakin korkealla liekillä ja puheet voiton merkityksestä ovat sen mukaiset, voiton perspektiivi ei muutu. Liigacup on tällä hetkellä vasta kolmannen korin kilpailu ja sen voittaminen ei oikeasti muuta mitään. Se ei muuta Erik ten Hagin asemaa, se ei muuta Manchester Unitedin näkymään, eikä se oikeasti lämmitä kannattajiakaan kuin pienen hetken.

Todelliset mittarit ten Hagille ja Manchester Unitedille ovat Valioliiga ja Mestarien liiga. Niissä ten Hag ja Manchester United oikeasti mitataan. Jos Liigacupin voitolle annettaan liian suuri painoarvo, sillä voi olla jopa negatiivisia vaikutuksia, koska se helposti asettaa riman sille, mihin seurassa tyydytään ja mihin ei.

Muistamme muutama vuoden takaisen Arsenalin, jossa Mestareiden liigaan selviytymistä juhlittiin kuin olisi voitettu liigamestaruus. Tottenhamissa tämän kauden kovin juttu on se, että Harry Kane rikkoo Jimmy Greavesin sata vuotta vanhan maalintekoennätyksen.

Jokaiselle seuralla ja jokaisella kannattajalla on oikeus määritellä se, mistä kickinsä ottaa ja mikä riittää. Riittääkö kaunis ja viihdyttävä jalkapalloa, riittääkö sarjapaikan säilyttäminen, pääsy Mestarien liigaan tai Liigacupin voitto – vai riittääkö vain liigamestaruus tai Mestarien liigan voitto.

En näe mitään väärää tai tuomittavaa siinä, jos jollekin riittää viihdyttävä peli, mutta siinä on vaarana, että kauniin pelin taakse mennään ikuisesti, kuten Tottenhamille on käynyt, ja sitten ihmetelläänkin vuosikymmen toisensa perään, miksi tämä hieno seura ei koskaan voita liigamestaruutta.

Mutta eikö Liigacupin voitto tuo ten Hagille kuitenkin suojaa ja työrauhaa?

Tämä on jalkapallon yksi ontoista kliseistä. Nytkin hoetaan, että Liigacupin voitto antaa Manchester Unitedin projektille ylimääräisen buustin ja tuo juuri työrauhaa ja suojaa ten Hagille, mutta todellisuudessa Liigacupin voitolla ei ole mitään muuta kuin sielunhoidollista merkitystä.

Arsenal ja Mikel Arteta ovat hyvä esimerkki. Arteta voitti avauskaudellaan Arsenalin managerina FA Cupin, mutta jo muutamaa kuukautta myöhemmin osa Arsenalin kannattajista vaati hänen erottamistaan heikon Valioliiga-menestyksen vuoksi ja vuotta myöhemmin valtaosa Arsenalin kannattajista  olisi erottanut Artetan, kun Arsenal oli hävinnyt kauden kolme ensimmäistä liigaotteluaan. Nyt Arsenal on Valioliigan piikkipaikalla ja Artetaa pidetään jumalana.

Toinen esimerkki Chelsea. Thomas Tuchel otti koomaan vaipumassa olleen Chelsean komentoonsa tammikuussa 2021 ja johti samana keväänä Chelsean Mestarien liigan voittoon. Ja mitä tapahtui 15 kuukautta myöhemmin? Tuchel monotettiin tylysti pihalle Chelseasta.

Jos joku kuvittelee, että ten Hagin ja Manchester Unitedin asema olisi Liigacupin voiton myötä jotenkin parantunut, hän uskoo silloin illuusioon. Ten Hag on tehnyt erinomaista työtä Manchester Unitedissa, mutta siinä työssä Liigacupin merkitys on täysin toissijainen verrattuna siihen, miten Manchester United on pelannut Valioliigassa.

Jos Manchester United olisi nyt – käytettyään kesällä yli 200 miljoonaa puntaa joukkueen vahvistamiseen – esimerkiksi samassa jamassa ja samassa pistemäärässä kuin Chelsea, julkaistaisiinko ten Hagista takasivun kokoisia kuvia taikurinhattu päässä vai pidettäisiinkö häntä Liigacupin voitosta huolimatta potkuja vastaan taistelevana ei-lentävänä hollantilaisena?

Olet kuitenkin ilmeisen vakuuttunut ten Hagista ja Manchester Unitedin tulevaisuuden näkymästä?

Ten Hag on ilman muuta onnistunut odotettua paremmin Manchester Unitedin managerina, joka ei ole maailman helpoin paikka managerin kannalta, kuten olemme Sir Alex Fergusonin aikakauden jälkeen nähneet.

Ten Hagilla ja Unitedilla on edelleen pitkä matka ennen kuin voidaan puhua oikeasta ja kestävästä menestyksestä, mutta signaalit ovat hyvät – mutta näiden signaalien takana ovat nimenomaan Unitedin erinomaiset esitykset Valioliigassa. Totta kai Barcelonan pudottaminen Eurooppa-liigassa ja Newcastlen voittaminen Liigacupin finaalissa vahvistavat entisestään punaista viivaa, mutta todellinen mittari Unitedille on ollut tällä kaudella ja tulevina kausina on Valioliiga.

Jürgen Klopp on saavuttanut Liverpoolissa jo sellaisen aseman, että hän kestää yhden tai jopa kaksikin heikompaa kautta, mutta jos United kompuroisi ensi kaudella Valioliigassa samalla tavalla kuin Chelsea tai Liverpool tällä kaudella, ten Hagin olisi turha mennä tanssimaan Liigacupin kannu sylissään johtokunnan eteen ja ilakoimaan, että olemme palauttaneet Unelmien Teatteriin voittamisen tunteen.

Toki ten Hag voi edelleen luotsata Manchester Unitedin vielä tällä kaudella Valioliigan mestariksi ja Eurooppa-liigan voittoon. Valioliigan mestaruuskannu voisi ja todennäköisesti pelastaisi hänet chelseamaisten ja liverpoolimaisten vaikeuksien keskellä ainakin kerran, mutta Liigacupin voittokannu ei kertaakaan.