Manchester City murskasi Mestarien liigan toisessa välieräottelussa Real Madridin sensaatiomaisesti 4-0. Näin City on edelleen kiinni himoitussa triplassa eli Valioliigan, Mestarien liigan ja FA Cupin voittamisessa. Jukka, voidaanko puhua kaikkien aikojen Manchester Citysta?

En ollut katsomassa kaudella 1936-37 mestaruuden voittanutta Citya ja kauden 1967-68 mestarijoukkueesta olen nähnyt vain muutaman nuhruisen videoklipin, mutta uskallan silti sanoa, että tämä ryhmä on kaikkien aikojen Manchester City.

Eikä vain kaikkien aikojen City. Puhutaan yhdestä kaikkien aikojen parhaasta englantilaisjoukkueesta. Tekisi mieleni sanoa, että jopa parhaasta, mutta koska todellisuudessa eri vuosikertajoukkueiden vertaaminen on mahdotonta, jätän sanomatta.

Eivätkö pisteet ja saavutukset kerro, mikä joukkue on paras ja mikä toiseksi?

Ne kertovat yhden totuuden asioista. Esimerkiksi pistemäärässä pitää huomioida se, kuinka tasokas sarja kyseisellä kaudella on. Joku kausi 92 pisteen kuokkiminen maasta voi olla paljon kovempi saavutus kuin 100 pisteen kuokkiminen toisella kaudella.

Sama juttu mestaruuksissa ja Mestarien liigan voitoissa. Jos Arsenal ei olisi roikkunut Cityn vauhdissa mukana huhtikuun lopulle saakka, Cityn loistokkuutta perusteltaisiin nyt sillä, kuinka ylivoimainen joukkue se on ollut tällä kaudella Valioliigassa. Nyt tätä ylivoimaisuuden käsitettä ei pienennä City, vaan Arsenal.

On myös nähtävä, mitä kauden aikana tapahtuu. Joukkueet voivat kehittää pelaamistaan kauden aikana ja olla kauden lopussa selvästi vahvempia ja parempia kuin kauden alussa. Cityn pelaaminen on selvästi kehittynyt kauden alkuun verrattuna. Katsommeko siis sitä, miten hyvä City on nyt eli parhaimmillaan vai katsommeko koko kauden keskiarvoa?

Valioliiga voitetaan koko kauden kuvalla, mutta Mestarien liigassa kauden tärkeimmät pelit ovat vasta kevään viimeisillä metreillä pelattavat ottelut.

Mikä tämän kauden Cityn loistokkuuden selittää?

Se on monen asian summa.

Pohjalla on ensimmäisenä Cityn taloudellinen lihaksisto. En takerru nyt taloudellisen reilun pelin säännöksiin enkä niiden kanssa kikkailuun. Fakta kuitenkin on, että Citylla on ollut viimeisen 15 vuoden aikana ylivoimaisesti suurimmat resurssit rakentaa joukkueitaan koko maailmassa.

Sen nykyinen joukkue on maksanut siirtosummilla mitattuna 980 miljoonaa euroa, mikä on lähes 400 miljoonaa euroa enemmän, mitä esimerkiksi Real Madrid on käyttänyt nykyisen joukkueensa rakentamiseen.

Tämäkin on vain osa totuutta. Otin 15 vuoden perspektiivin siksi, että Cityn ei ole tarvinnut joka vuosi remontoida joukkuetta jättimäisillä summilla. He ovat voineet jo pitkän aikaa tehdä yksittäisiä täsmäostoja ja maksaa sormia napsauttamalla pelaajasta 115 miljoonaa euroa ilman, että City olisi ollut vielä siirtoikkunan suurimpien kuluttajien listan kärjessä.

Toinen keskeinen tekijä on osaaminen. Jokainen ymmärtää Pep Guardiolan ja hänen nyt jo seitsemän kautta kestäneen pitkäjänteisen prosessin merkityksen, mutta kysymys on paljon laajemmasta jalkapalloilullisesta osaamista.

Se alkaa Guardiolasta ja Cityn jalkapallojohtajasta Txiki Begiristainista ja kattaa kaikki mahdolliset valmennukseen, analytiikkaan, scoutingiin ja muuhun nykyjalkapalloon liittyvät tunnetut ja vähemmän tunnetut osatekijät.

Olkoon yhtenä esimerkkinä vaikkapa se, millä tavalla City käyttää hyväkseen lääketieteellistä analyysiä, kun se pohtii kolmenkympin kahta puolta oleville pelaajille tarjottavan jatkosopimuksen keston pituutta.

Osaaminen näkyy myös siinä, ettei Citylla ole palkkakuormassaan samalla tavalla ylimääräistä läskiä kuin esimerkiksi Manchester Unitedilla ja Chelsealla. Chelsealla on palkkalistoilla pyöreästi ottaen 35 kansainvälisen huipputason pelaajaa, minkä seurauksena niiden palkkakulut ovat vuositasolla Citya suuremmat. Manchester United on taas joutunut seurajohdon osaamattomuuden seurauksena maksamaan ylisuuria palkkoja, jotta he ovat saaneet houkuteltua tai pidettyä ykköstähtensä tai kuvitellut ykköstähtensä Old Traffordilla.

Toki Cityn tämänhetkisen palkkakulut – 210 miljoonaa euroa vuodessa – ovat kaksi kertaa suuremmat kuin esimerkiksi Arsenalin palkkakulut, mutta City maksaa joka tapauksessa todella vähän turhasta. Toki senkin kuormaan mahtuu João Cancelon tai Kalvin Phillipsin kaltaisia tapauksia, mutta kysymys on poikkeuksista.

Kolmas merkittävä tekijä on Manchester Cityn status. Tiedetään, että Manchester Cityssa pelaajat saavat ison tilipussin lisäksi kohtalaisen varman takuun menestyksestä. Kysymys ei ole vain siitä, että päästään pelaamaan Mestarien liigassa. Citylla on joka vuosi realistinen mahdollisuus myös voittaa Mestarien liiga ja sen päälle Valioliiga.

Statukseen kuuluu tällä hetkellä myös Guardiolan johtama laadukas valmennus. Pelaaja tietää, että Cityssa hänen kehittymisessään kaikki on kiinni itsestään – kunhan vain omat taidot siihen riittävät.

Näetkö, että jotkin tekijät voisivat uhata Cityn asemaa ja tulevaisuutta?

Suurimmat riskit liittyvät kentän ulkopuolisiin asioihin. Valioliiga syytti helmikuussa Cityn rikkoneen kausien 2008-09 ja 2017-18 välisenä aikana lukuisia Valioliigan taloudellisia säännöksiä ja ilmoittaneen muun muussa vääristeltyjä kirjanpitotietoja Valioliigalle.

Syytökset ovat varsin rankkoja ja jos City ei pysty kiemurtelemaan niistä ulos, kuten vuonna 2020 UEFA:n määräämästä kahden vuoden europannasta, silloin City on kauniisti sanottuna kusessa. Rangaistuksena voi pahimmillaan olla jopa Valioliigasta pudottaminen. Myös Guardiola on sanonut lähtevänsä heti, jos ilmenee, että seura on valehdellut hänelle, ettei mitään väärinkäytöksiä ole tapahtunut.

Pidän tätä uhkaa Cityn historian vakavimpana uhkakuvana, mutta karhua ei kannata nylkeä ennen kuin se on kaadettu. Siksi Citya on ennenaikaista vielä tuomita.

Urheilullisesti uhkakuvat ovat pienempiä. Niistä suurin on ilman muuta Guardiolan aikakauden päättyminen, mutta en dramatisoisi sitäkään liikaa. Cityn seurajohto on osoittanut, että he osaavat palkata keskeisille paikoille eli urheilullisen puolen johtoon ja managereiksi oikeanlaiset osaajat. Toki pientä heilahtelua voi tapahtua, mutta tuskin mitään dramaattista ja etenkään pysyvää.

En myöskään olisi kovin huolissaan tiedoista, joiden mukaan Euroopan tämän hetken tavoitelluin nuori pelaaja Jude Bellingham olisi hylännyt Manchester Cityn siksi, että hän pitää Citya muoviseurana. Ottamatta kantaa, onko väite Bellinghamista edes totta, kysymys on joka tapauksessa yksittäistapauksista, ei mistään pelaajien vappumarssista.

Joel Perovuo oli keskiviikon ottelun analyysissään kohtalaisen varma, että City vie Mestarien liigan finaaliin Interiä vastaan. Oletko samaa mieltä?

Joel jätti kuitenkin oven raolleen, että jalkapallossa kaikki on mahdollista. Meitä rakoteoriamiehiä on kaksi. City on totta kai valtava suosikki, mutta yhden ottelun marginaalit ja satunnaistekijät voivat keikauttaa veneen myös ympäri.