EM-kisojen varjossa Manchester United on ollut jatkuvasti otsikoissa – ja tällä kertaa varsin positiivisessa valossa. Jukka, joko valtamerilaiva on kääntymässä?

Se on hyvä kysymys. Old Traffordilla on kieltämättä tehty paljon oikealta kuulostavia ratkaisuja ja jo se, että ratkaisuja tehdään jonkin loogisen ajattelutavan ja toimintakaavan mukaisesti, on Manchester Unitedin kohdalla iso kehityaaskel.

Tähän saakka Unitedin toiminta on ollut Sir Alex Fergusonin ja entisen toimitusjohtajan David Gillin lähtöjen jälkeen enemmän tai vähemmän kaoottista kohellusta. Nyt Old Traffordilla palaa oikeasti sellainen järjen valo, että valtamerilaiva voi todellakin olla kääntymässä.

Olet sanonut, että Manchester Unitedista siivun ostaneeseen Sir Jim Ratcliffeen liittyy omat kysymysmerkkinsä. Ovatko nämä kysymysmerkit ensimmäisten kuukausien aikana pienenneet vai suurentuneet?

Ne ovat selvästi pienentyneet. Sir Jim on superraskaanluokan yritysjohtaja, ja näiden ensimmäisten kuukausien aikana hän on esittänyt juuri oikeita kysymyksiä.

Sir Jim ei ole ainakaan julkisten puheiden perusteella lähtenyt millään tavalla hämmentämään pelillisiä asioita, koska siihen hänen ammattitaitonsa ja osaamisensa eivät riitä.

Sen sijaan hän on kysynyt, miksi Manchester United on käyttänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana nettona pelaajakauppoihin 1,1 miljardia puntaa, kun Real Madrid on käyttänyt samaan aikaan vain 200 000 puntaa?

Tai miksi Real Madridin nykyisessä miehistössä on 6-7 pelaajaa, joiden arvo on yli 100 miljoonaa puntaa, kun Manchester Unitedin nykyisessä joukkueessa ei ole yhtään sellaista pelaajaa?

Sir Jim on esikuntineen vastannut ensimmäisten kuukausien aikana juuri näihin kysymyksiin laittamalla organisaation kuntoon.

United on palkannut toimitusjohtajaksi Omar Berradan Manchester Citysta, urheilujohtajaksi Dan Ashworthin Newcastlesta ja jalkapallojohtajaksi Jason Wilcoxin Southamptonista ja nyt United on palkkaamassa rekrytointitiimin vetäjäksi RB-konsernissa erinomaista työtä tehneen Christopher Vivellin. He kaikki ovat arvostettuja huippuluokan osaajia, joilla on vahvat näytöt tekemisistään.

Tässä mielessä Sir Jim on lähtenyt rakentamaan taloa juuri oikein päin.

Oikeastaan ainoa kyseenalainen asia on ollut päätös antaa manageri Erik ten Hagin jatkaa tehtävässään ja tehdä hänen kanssaan jopa vuoteen 2027 ulottuva jatkosopimus.

Ten Hagin jatkamisessa on kaksi isoa kysymystä – miksi hänen annettiin jatkaa tehtävässään ja miten ratkaisuun päädyttiin?

Se tiedetään, että Manchester United haastatteli useita manageriehdokkaita Thomas Tuchelista, Thomas Frankista ja Roberto De Zerbistä alkaen ja roikotti ten Hagia julkisesti löysässä hirressä viikkokaupalla. Oliko tämä ammattimainen tapa hoitaa prosessi vai olisiko tässä kohtaa pitänyt ensin päättää, luotetaanko me ten Hagiin vai ei – ja jos ei luoteta, palkata sitten uusi manageri hänen tilalleen?

Nyt managerin valinnasta tehtiin julkinen näytelmä, mikä kieli siitä, ettei Unitedin uusi johto luota 100-prosenttisesti ten Hagiin eikä tätä säröä korjaa edes ten Hagin jatkosopimus.

Olisi myös mielenkiintoista tietää, miksi ten Hagin annettiin jatkaa tehtävässään. Eikö parempaa vaihtoehtoja yrityksistä huolimatta löytynyt vai löydettiinkö siinä kauden jälkeen tehdyssä analyysissä jotain sellaista, että Unitedissa tajuttiin, kuinka loistava manageri ten Hag on?

Itse uskon, että ten Hagiin päädyttiin, koska hän oli paras järkevillä ehdoilla saatavilla ollut vaihtoehto. Lisäksi plussana oli se, ettei hänelle tarvinnut maksaa ”tyhjästä” 9 miljoonaa puntaa eli hänen viimeisen alkuperäisen sopimisvuotensa palkkaa.

Miltä United tilanne näyttää ensi kautta ajatellen?

Yksi näiden Sir Jimin ensimmäisten kuukausien tärkeimmistä  asioista on ollut se, että hän on selkeästi halunnut laitaa ensin perustat kuntoon. Se viittaa siihen, että hän on valmis pidempään projektiin, jolloin oleellisin kysymys ei ole se, mitä ensi kaudella tapahtuu, vaan mitä tapahtuu tulevina vuosina.

Manchester United on ollut useana vuonna maailman rikkain jalkapalloseura ja jos se pystyy säilyttämään asemansa ja vahvistamaan sitä sekä samaan aikaan se löytää järjen urheilulliseen tekemiseensä, silloin Unitedilla on kaikki mahdollisuudet nousta myös kentällä pyramidin huipulle.

Se on sitten hienojakoisempaa ja haastavampaa matematiikkaa, voittaako United automaattisesti tulevina vuosina Valioliigan mestaruuksia tai Mestarien liigaa, mutta tähän asti tilanne on ollut se, ettei Unitedilla ole ollut Alex Fergusonin jälkeen käytännössä mitään mahdollisuuksia voittaa Valioliigaa tai Mestarien liigaa.

Alku näyttää ten Hag -kysymystä lukuun ottamalta erittäin lupaavalta. On tehty oikeita asioita kentän ulkopuolella ja ollaan tekemässä oikeansuuntaisia ratkaisuja myös joukkueen rakentamisen suhteen.

Yleensä tällaisen miljardööriomistajan tultua aletaan puhua maailman suurimmista tähdistä, mutta United on selkeästi laittamassa kuntoon ensimmäiseksi suurimman ongelmansa – puolustuksen. Matthijs de Ligtin siirto Bayern Münchenistä menee maaliin hetkenä minä hyvänsä ja seuraavaksi mankeliin otetaan uudelleen Jarrad Branthwaite siirto Evertonista.

Siinä olisi kaksi sellaista topparia, jotka voisivat olla useita vuosia Unitedin puolustuksen kulmakuvia.

Varmasti joukkuetta vahvistetaan ja remontoidaan muutenkin, mutta kaikki muut ongelmat puolustuksen ongelmien rinnalla ovat toissijaisia.

United palkkasi myös ten Hagin avuksi kaksi mielenkiintoista valmentajaa Hollannista, entisen United-legendan Ruud van Nistelrooyn ja René Haken. Molemmat ovat olleet jo Hollannin pääsarjajoukkueissa päävalmentajia ja antaneet vahvat näytöt osaamisestaan.

Tässä on turha mennä asioiden edelle, mutta jotenkin houkuttaisi uskoa, että tämä uusi regiimi on miettinyt asioita tässäkin kohtaa hieman pidemmällä perspektiivillä. Englantilaisen jalkapallon historia tuntee kaksi suurta imperiumia – Liverpoolin imperiumin 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla ja Manchester Unitedin imperiumin 1990- ja 2000-luvulla.

Unitedin imperiumin rakensi yksi mies, Alex Ferguson, mutta Liverpoolin imperiumin takana oli legendaarinen Boot Room -ideologia, jossa uusi manageri tuli aina seuran valmennusjohdon sisältä. Olisihan se aika nostalgista, jos Manchester United rakentaisi Old Traffordille oman Boot Roominsa. Ainakin paperilla van Nistelrooy ja Hake ovat potentiaalisia ten Hagin seuraajia – tapahtuipa vallanvaihto milloin tahansa.

Sano kuitenkin vielä joku sananen ensi kaudesta?

Lopullisen analyysin paikka on vasta sen jälkeen, kun nähdään, mitä United tekee kesän siirtoikkunassa. Saako se todellakin hankittua de Ligtin ja Branthwaiten tai hänen tasoisensa uuden topparin?

United on neuvotellut myös Bolognan hyökkäjän Joshua Zirkzeen hankkimisesta, mikä viittaa siihen, että United haluaa vahvistaa myös hyökkäyskalustoaan.

Oleellisin kysymys on kuitenkin tuo topparikysymys. Jos ja kun United onnistuu topparihankinnoissaan ja ten Hag osaa uuden valmennustiiminsä kanssa organisoida ylipäätään paremmin Unitedin puolustuspelaamisen, silloin ensi kaudesta tulee – jälleen ten Hag -varauksella – parempi kausi kuin päättyneestä kaudesta.

Se tarkoittaisi sitä, että United taistelee Mestarien liigaan pääsystä Manchester Cityn ja Arsenalin selän takana yhdessä Liverpoolin, Tottenhamin, Chelsean, Newcastlen sekä mahdollisesti myös Aston Villan ja Bournemouthin kanssa.

Jokaiseen näistä haastajista – Manchester United mukaan lukien – liittyy omat riskitekijänsä, mutta tuosta nipusta Mestarien liigaan kaudeksi 2025-2026 menevät joukkueet löytyvät.