Jalkapalloseuroissa on kahdenlaisia silmiä – niitä, jotka ymmärtävät vain tuloksia ja niitä, jotka ymmärtävät tulosten takana olevaa maailmaa.

Manchester Unitedilla oli pitkään liigahistorian tarkimmat silmät näkemään, mistä pelissä ja voittamisessa on kysymys. Sir Alex Ferguson ei aina ollut maailman modernein ja innovatiivisin manageri, mutta hän ymmärsi, mistä jalkapallo on tehty ja mitä mestaruuksien voittaminen vaati. Se vaati loistavat pelaajat ja loistavan managerin – ja sen, että tuo manageri ymmärsi, mitä hän osasi ja mitä hän ei osannut.

Huikea viikonloppu Valioliigassa!  Huippukertoimet otteluihin Expektiltä!

Siksi Sir Alex palkkasi itselleen aina Carlos Queirozin ja René Meulensteenin kaltaisia modernin pelin näkijöitä, jotka toivat skottimanagerin omaan näkökenttään ja ymmärrykseen ne pienet puuttuvat kultahiukkaset.

***

Manchester United voi sanoa, että sillä on tällä hetkellä silmiä, jotka ymmärtävät peliäkin. John Murtough palkattiin viime keväänä, vuosien odottamisen jälkeen, seuran ensimmäiseksi jalkapallojohtajaksi. Samalla entinen United-tähti, Darren Fletcher, nimitettiin tekniseksi johtajaksi.

Mutta mitä merkitystä on silmillä, jotka näkevät ja ymmärtävät, mutta jotka eivät tee mitään asioiden korjaamiseksi – tai joiden ei anneta tehdä mitään asioiden korjaamiseksi?

Sillä jos Murtough ja Fletcher näkisivät oikeasti tulosten taakse, heidän olisi pitänyt vaatia Ole Gunnar Solskjærin erottamista saman tien, kun heidät nimitettiin tehtäväänsä – siitäkin huolimatta, että Manchester United oli viime keväänä noussut syksyn alhosta Valioliigassa toiseksi ja oli matkalla Eurooppa-liigan finaaliin.

Sillä nyt tuosta sokeudesta – tai siitä, ettei heitä ole kuultu – Manchester United maksaa kovaa hintaa. Sillä on paperilla joukkue, joka voisi taistella tosissaan Valioliigan mestaruudesta ja jopa Mestarien liigan voitosta, mutta joka hukkaa sen mahdollisuuden siksi, että sillä on edelleen, kolmen pitkän vuoden jälkeen puikoissa, c-luokan manageri.

Jussi Leppälahti on purkanut moneen kertaan Manchester Unitedin pelaamisessa olevat ongelmat. Siksi niihin on turha sen enempää enää palata. Nyt ainoa oleellinen kysymys on, joko Manchester United kaikista sokeimmat silmät näkevät ja ymmärtävät, että Manchester Unitedilla on vain yksi vaihtoehto – pistää Solskjær lankulle.

Mitä pikemmin, sen parempi Unitedin kannalta.

***

Se, että Solskjærin taika ei ole purrut, on omalla tavallaan surullista. Valioliigan historiassa ei ole hirvittävän paljon pohjoismaalaisia valmentajia, ja vielä vähemmän niitä, jotka Valioliigassa olisivat menestyneet.

Surulliseksi asian tekee myös se, että Solskjærin menestyminen olisi ollut kaunis tarina. Manchester Unitedin oma suuruuden aikojen pelaaja nostamassa Unitedin takaisin liigamestariksi ja suureksi voittajaksi.

Surullisinta tässä asiassa on kuitenkin se, että Manchester United on hukannut lähes kolme vuotta vuotta, jona aikana se olisi voinut oikeasti rakentaa huippuluokan imperiumin Old Traffordille. Nyt siellä on vain huippuluokan joukkue, mutta sen valmennus on kuraa. Rahaa on palannut ja palaa edelleen, mutta tulokset ovat olleet pelkkää hattaraa.

Jos olisin Manchester Unitedin kannattaja, unohtaisin nyt Murtoughit ja Fletcherit ja katsoisin sinne, missä todellinen valta Old Traffordilla on – suureen ja mahtavaan Amerikkaan. Solskjæria ei kukaan muu erota kuin se kirottu perhe, jota Glazereiksi kutsutaan. Murtough ja Fletcher ovat pelkkiä hiiriä, jotka voivat vikistä tai olla vikisemättä, mutta valtaa heillä ei ole.

***

Manchester Unitedin kannattajat voivat surra lauantain 2-4-nöyryytystä Leicesterille, mutta tuossa tappiossa voi olla myös uuden alku.

Silmät, jotka eivät ymmärrä peliä, ymmärtävät kyllä tuloksia.

Ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että Solskjærin tulevaisuuden puolesta ei kannata löydä enää vetoja. Hän lähtee vuorenvarmasti. Todennäköisesti jo ennen seuraavaa maajoukkuetaukoa.

Ellei jopa jo ensi viikolla.

Ole Gunnar Solskjær voi olla hieno ihminen. Olkoon, mutta Manchester Unitedin manageriksi häntä ei olisi koskaan pitänyt palkata.