Manchester United ilmoitti tiistaina rakentavansa Old Traffordin viereen 100 000 katsojaa vetävän uuden stadionin. Jukka, pitääkö Manchester Unitedin kannattajien iloita vai itkeä?

Jokaisella on oikeus ratkaista oma suhtautumisensa tällaisiin stadioneiden rakentamisprojekteihin, joissa vanha ja rakas stadion puretaan ja tilalle rakennetaan kokonaan uusi stadion.

Ymmärrän niitä, jotka itkevät vanhojen stadioneiden perään. Kysymys on muistoista ja vahvoista tunnesiteistä, jotka uuden stadionin rakentamisen myötä katkeavat.

Siteeraan kuitenkin jälleen kerran Arsenalin legendaarista pelaajaa Charlie Georgea, jolta kysyttiin aikoinaan hänen suhtautumistaan Arsenaliin uuteen kotistadioniin. George vastasi, että Highbury tulee olemaan ikuisesti hänen stadioninsa, mutta jokaisella sukupolvella on oikeus omaan stadioniinsa ja Emirates on tulevien sukupolvien stadion.

Manchester Unitedin stadionhankkeessa pätee sama totuus. Maailma muuttuu ja sen mukana muuttuvat myös sukupolvet ja sukupolvien arvot.

Meille vanhoille käppänöille riitti se, että otteluun matkalla jostain kuppaisesta kärrystä sai ostaa sikanakkihodarit paistetulla sipulilla eikä meitä häirinnyt, jos vessaan joutui jonottamaan vartin ja oluet piti juoda loputtomat jonot välttääkseen jo ennen ottelua.

Nykyiset ja tulevat sukupolvet vaativat kuitenkin eri asioita – ja heillä on oikeus siihen niin jalkapallo-otteluissa kuin elämässä ylipäätään.

Sitten on toinen aspekti – bisnes. En lähde nyt siihen jappasuun, onko bisnes tuhonnut jalkapallon, mutta jos Manchester United haluaa pysyä yhtenä maailman johtavista jalkapalloseuroista, sen on seurattava jalkapallomaailman lainalaisuuksia, jotka huutavat juuri sitä mitä Manchester United on päättänyt nyt tehdä.

Manchester Unitedin uuden stadionin kokonaiskustannuksiksi arvioidaan jopa 2 miljardia puntaa eli lähes 2,4 miljardia euroa. Onko Manchester Unitedilla edessään samanlainen sukellus kuin esimerkiksi Arsenalilla aikoinaan?

Arsenal ei ole enää oikea vertauskohta. Emirates Stadium valmistui vuonna 2006 eli lähes 19 vuotta sitten. Jalkapallotalouden rahavirrat ovat sen jälkeen jatkaneet hurjaa kasvuaan, mikä on muuttanut jalkapallorahan mittakaavaa oleellisesti.

Vaikka Old Traffordin rakentamisen kustannukset nousisivatkin tuon kahden miljardin punnan yli – kuten ne tulevat nousemaan –, stadionin rakentaminen ei ole enää Manchester Unitedin kokoisen seuran kannalta niin suuri taloudellinen ponnistus mitä esimerkiksi Emiratesin rakentaminen oli Arsenalille.

Hyvä esimerkki on Tottenham. Sille valmistui uusi stadion vuonna 2019 ja vaikka se maksoi lähes kolme kertaa enemmän kuin Arsenalin stadion, Tottenham on voinut käyttää stadionin valmistumisen jälkeen rahaa pelaajasiirtoihin nettona pitkälti yli 500 miljoonaa puntaa, mitä enemmän rahaa samana aikana ovat käyttäneet nettona vain Chelsea ja Manchester United.

Arsenal joutui sen sijaan stadioninsa valmistumisen jälkeen myymään 6-7 vuoden ajan kaikki parhaat pelaajansa, jotta se pystyi maksamaan stadionin rakentamista varten ottamiaan lainoja.

Manchester United on tehnyt viimeisinä vuosina yhteensä yli 300 miljoonaa puntaa tappiota, mikä on johtanut Sir Jim Ratcliffen aikana rajuihin kululeikkauksiin. Nyt ei kuitenkaan puhuta muutamasta kaudesta, vaan investoinnista tulevaisuuteen, jolloin koko stadionin rakentamisen taloudellinen logiikka asettuu toisenlaiseen valoon.

Kahden miljardin punnan investointi on toki valtaisa ponnistus, mutta on muistettava, että Manchester United on ollut viimeiset 20 vuotta yhdessä Real Madridin kanssa maailman rikkain jalkapalloseura – ja vaikka kuluja nyt leikataankin, Manchester Unitedin taloudellinen lihaksisto kestää isossa kuvassa jopa tämän mittaluokan investoinnit.

Arsenalin ja Tottenhamin stadionprojektit ovat myös hyviä esimerkkejä siitä, että uusi stadion tuo kokonaan uusia tulovirtoja.

Esimerkiksi Arsenalin stadionin keskimmäinen kerros, jossa on aitiot ja VIP-tilat, tuotti heti enemmän ottelupäivän tuloja kuin koko vanha Highbury yhteensä, vaikka kyseiseen kerrokseen mahtui vain 8000 katsojaa.

Tottenhamin stadionilla kentän alusta voidaan vaihtaa nappia painamalla ja stadionin sisällä ja alla voidaan ajaa kilpaa vaikka pikkuformuloilla. Tottenham kuorii yhdessä Wembleyn kanssa järjestään myös kaikki Lontoon jättikonsertit ja vaikka Tottenhamin menestys kentällä onkin ollut viime vuosina surkea vitsi, se on noussut siitä huolimatta uuden stadioninsa ansiosta yhdeksi maailman tuottavimmista ja rikkaimmista jalkapalloseuroista.

Vaikka Manchester United ei ole kertonut, miten stadionin rakentaminen rahoitetaan, se seuraa kuitenkin samaa logiikkaa mitä Arsenal, Tottenham ja monet, monet muut maailman suurimmat jalkapalloseurat ovat tällä vuosituhannella ja etenkin viime vuosina seuranneet.

Kuinka kriittistä Manchester Unitedin kannalta jatkossa on menestyminen kentällä?

On muistettava, että tässä uuden stadionin rakentamisessa on kysymys vasta suunnitelmasta. Manchester United arvio itse, että stadion valmistuu aikaisintaan vasta viiden vuoden päästä ja jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, viisi vuotta voi helposti muuttua 6-8 vuodeksi.

Kysymys on siksi aidosti tulevaisuuden investoinnista – ja se mitä tapahtuu kentällä lähivuosina, on oma tarinansa.

Manchester Unitedin perusmylly eli kaupalliset tulot, tv-tulot ja ottelupäivän tulot jauhavat sen tuloista joka tapauksessa 70-80 prosenttia, mutta sitten on urheilulliseen menestykseen sidotut tulot, joissa korostuu pelaaminen Mestarien liigassa, mutta myös se, miten hyvin Manchester United menestyy Valioliigassa ja kansallisissa cupeissa. Näiden tulojen osuus voi olla jopa 200-300 miljoonaa puntaa kaudessa.

Se, että Manchester United on jäänyt viimeisen kolmen vuoden aikana kahdesti rannalle Mestarien liigasta, näkyy siinä, että Manchester City on noussut Deloitten Football Money Leaguessa Valioliigan rikkaimmaksi seuraksi ohi Unitedin ja Arsenal on ohittamassa sen viimeistään ensi kaudella.

Siksi Manchester Unitedin on ratkaistava lähivuosina ongelmansa kentällä muuten kuin uuden stadionin avulla, sillä uusi stadion ehtii tulla apuihin vasta 2030-luvulla.

Jos Manchester United ei selviydy tulevina vuosina Mestarien liigaan ja menesty Valioliigassa, Unitedin seuraavaa liigamestaruutta saadaan odottaa kaikessa rauhassa seuraavat kymmenen vuotta.