Manchester Unitedin omistava Glazerin perhe ilmoitti olevansa valmis myymään Unitedin. Jukka, tuliko tämä yllätyksenä?

Kyllä se siinä mielessä tuli, että vielä lokakuussa Glazerit ilmoittivat Britannian rikkaimmalle miehelle Sir Jim Ratcliffelle, etteivät he ole myymässä Unitedia. Nyt kuitenkin tilanne on muuttunut.

Toki tästä ilmoituksesta varsinaiseen kauppaan on vielä matkaa. Kysymys ei niinkään ole siitä, etteivätkö Glazerit olisi oikeasti myymässä seuraa, vaan millä ehdoilla eli suomeksi sanottuna millä hinnalla he olisivat valmiit sen tekemään.

United on yksi maailman rikkaimmista ja arvokkaimmista seuroista ja jos Chelsea maksoi kesällä 4,9 miljardia euroa, Glazerin hinta-arvio on varmasti tätä suurempi. Tämä tarkoittaa, että ostajien määrä alkaa karsiutua ja ostajat varmasti laskevat moneen kertaan, kannattaako Unitedista tällä hetkellä maksaa tuon mittaluokan summia.

Toki jos ostajataho on joku sellainen, jolle raha ja tuotto eivät ole niin oleellisia asioita, silloin Unitedista voidaan maksaa myös huomattavasti suurempikin summa.

Mitä tarkoitat tuolle ostajataho-pohdinnallasi?

Ostajia voi periaatteessa olla kahdenlaisia – sellaisia, jotka ostavat Unitedin sijoitusmielessä, ja sellaisia, joille United ei ole taloudellinen sijoitus, vaan ostolle on joku muu motivaatio.

Ne, jotka ostaisivat Unitedin sijoitusmielessä, joutuisivat pohtimaan, onko United hyvä sijoitus eli miten sen arvo tulee tulevaisuudessa kehittymään. Glazerit ostivat Unitedin 2005 ja maksoivat siitä reilut 900 miljoonaa euroa. Jos nyt he myisivät Unitedin vaikkapa 5-6 miljardilla eurolla, sijoitus olisi varsin tuottoisa, varsinkin, kun Glazerit ovat nyhtäneet Unitedista tänä aikana ulos eräiden arvioiden mukaan jopa yli miljardia euroa.

Uusien omistajien on turha kuvitella samanlaisia tuotto-odotuksia, sillä isojen arvonnousujen aika Valioliigassa on jo takana. Toki Unitedin arvo varmasti tulee nousemaan, mutta prosentit ovat eri luokkaa kuin Glazerien aikana.

Lisäksi Unitedilla on edessään muutama haaste, jotka varmasti pistävät sijoittajamielessä seuraa havittelevat miettimään asioita. Niistä tärkein on Unitedin nykytilan ja kilpailun kiristymisen suhde. Mestarien liigaan voitiin ennen rahan voimalla kävellä, mutta nyt Valioliigassa on jo seitsemän seuraa, jotka tavoittelevat Mestarien liiga -paikkaa. Kun jaossa on tällä hetkellä vain neljä paikkaa ja ensi kauden jälkeen viisi, jokainen ymmärtää, että Mestarien liigan junaan ei enää noin vain mennä.

Tässä mielessä toissa keväänä kaatunut Superliiga olisi ollut nykyisten suurseurojen ja niiden omistajien kannalta parempi ja turvallisempi vaihtoehto, koska Superliigan perustajaseuroilla olisi ollut vakiopaikka tässä liigassa. Kun tämä varmuus katosi, omistamisen riskit nousivat, mikä on varmasti vaikuttanut niin Liverpoolin kuin nyt myös Glazerien haluun irtautua Valioliiga-bisneksestä.

Lisäksi Unitedilla – kuten myös Liverpoolilla – on vanha ja pystyyn rapistuva stadion, jota on pakko remontoida ja jopa rakentaa kokonaan uudelleen. Tällaiset jätti-investoinnin on pakko ottaa lasklemissa huomioon.

United oli parhaimmillaan houkutteleva sijoituskohde, mutta enää se ei sitä ole.

Ennakoitko, että United on putoamassa kaikista suurempien Valioliigan seurojen vauhdista?

En ennakoi sitä, mutta kun bisnekseen liittyvät riskit ovat kasvaneet, Unitedin näkymä niin urheilullisesti kuin sijoitusmielessä on muuttunut. Muuttuneessa tilanteessa United ei välttämättä tai ainakaan automaattisesti ole enää Valioliigan kaikista kovinta kermaa. Eihän se itse asiassa nytkään ole voittanut kertaakaan Valioliigan mestaruutta Sir Alex Fergusonin lähdettyä eli kevään 2013 jälkeen.

Unitedilla on toki paperilla kilpailukykyinen joukkue, mutta se, missä United on epäonnistunut raskaasti, on ollut organisaatiotaso. Glazerit eivät ole osanneet palkata oikeanalaisia tekijöitä, jotka olisivat rakentaneet Unitedista huippuunsa viritetyn organisaation – eivätkä he reagoineet esimerkiksi siihen, että Ed Woodward oli täysin väärä rekrytointi seuran vetäjäksi.

Nyt ollaan sitten tilanteessa, että Unitedilla on edessä useamman vuoden remontti ja rakennustyö, kunnes se voisi jälleen tavoitella tosissaan Valioliigan mestaruutta. Vt. manageri Ralf Rangnick sanoi viime keväänä että United on kuusi vuotta Liverpoolia jäljessä. Vaikka Rangnickin lausuntoa silloin pidettiin liioiteltuna, eihän hän kovin väärässäkään ollut. Kuten ei ollut myöskään Cristiano Ronaldo, joka arvosteli Piers Morganin haastattelussa todella rankasti myös Glazereita ja koko seuran toiminnan tasoa.

Glazerin ilmoitus lyö ajallisesti yksiin Ronaldo-kohun kanssa. Liittyvätkö nämä toisiinsa?

Vastauksen tietävät vain Glazerit, mutta ei se mahdotonta ole, jos ottaa huomioon, että reilu kuukausi sitten he eivät olleet vielä myymässä seuraa ja nyt ovat.

En kuitenkaan linkittäisi näitä asioita toisiinsa, sillä Ronaldon olisi ollut parhaassakin tapauksessa vain kahden tai kolmen vuoden romanttinen paluu menneisyyteen, mutta Glazereiden kohdalla ja seuran mahdollisessa myynnissä puhutaan vuosien ja jopa vuosikymmenten mittaisesta asiasta.

Ymmärrän hyvin, miksi Unitedin kannattajat juhlivat Glazereiden ilmoitusta, mutta tämä on yhtälöstä vasta toinen puoli. Toinen puoli on löytää seuralle uudet omistajat. Joku voisi pitää sitä saavutuksena, jos United löytäisi Glazereita huonommat omistajat, mutta nykyjalkapallon maailmassa sekään ei ole mahdotonta.

Avainkysymys kaupan jälkeen olisi se, miten hyvin uudet omistajat osaisivat pyörittää jalkapalloseuraa. Kaikki on muu olisi lopulta seurausta siitä – myös se, miten hyvä United on kentällä.