Manchester Unitedilla on ollut Sir Alex Fergusonin jälkeisten 13 vuoden aikana yksi täysin ylivertainen taipumus – kyky tehdä jättiläismäisen kalliita virheitä siirtomarkkinoilla.

Kysymys ei ole ollut vain siitä, millaisia rahoja Manchester United on maksanut Antonyn, Jadon Sanchon, Alexis Sanchezin, Ramus Højlundin, Angel Di Marian, Romelu Lukakun tai Andre Onanan kaltaisista jättiflopeista, vaan yhtä lailla ylisuurista palkoista.

Hyvä esimerkki oli Casemiro. Hän ei ollut mikään ykköskorin floppi, mutta Brasilian maajoukkuetähti oli jo Old Traffordille siirtyessään täyttänyt 30 vuotta eikä klabbi noussut enää entiseen tahtiin.

Manchester United olisi halunnut myydä Casemiron moneen kertaan, mutta se oli tehnyt raskaan virheen hankkiessaan brasilialaisen kesällä 2022 Real Madridista. Manchester United maksoi Casemirolle jättiläismäistä 350 000 punnan viikkopalkkaa eikä Casemiro halunnut siitä luopua ennen kuin tänä kesänä, kun nelivuotinen sopimus loppui eikä uutta enää tarjottu.

***

Tänä kesänä kaikki Old Traffordilla on muuttunut. Manchester Unitedissa suurinta operatiivista jalkapallovaltaa käyttävä Sir Jim Ratcliffe on tehnyt selväksi, että pellossa elämisen aika myös siirtomarkkinoilla on ohi.

Manchester Unitedin uudesta linjasta kertoo se, että se on käyttänyt tähän mennessä kesän siirtoikkunassa vähemmän rahaa kuin sarjanousijat Ipswich ja Coventry. Ainoat suuren rahan tulijat ovat olleet Chelseasta 50 miljoonalla punnalla hankittu Andrey Santos ja Aston Villasta 35 miljoonalla punnalla tullut Youri Tielemans.

Kun hinnat alkoivat hehkua, Manchester United vetäytyi suosiolla Elliot Andersonin, Sandro Tonalin ja Mateus Fernandesin kaupoista, vaikka keskikentän uudistaminen oli Manchester Unitedin siirtoikkunan tärkein tavoite.

Kipeyttä lisäsi se, että Tonali ja Fernandes siirtyivät Tottenhamiin. Tappion korttipöydällä Manchester Citylle olisi vielä moni ymmärtänyt, muttei sitä, että myös Tottenham nokitti Manchester Unitedia mennen tullen.

***

Jos seuralla ei ole rahaa tai sillä ei ole vara operoida Valioliigan ja UEFA:n kulurajoitusten puristuksessa, asia olisi helpompi ymmärtää.

Manchester Unitedin kohdalla kysymys ei ole kuitenkaan rahasta tai rajallisista siirtolimiiteistä. United olisi halutessaan voinut maksaa Andersonista 116 miljoonaa puntaa siinä missä Manchester Citykin, mutta se ei halunnut.

Manchester United on tehnyt muutaman Manuel Ugarten kaltaisen hukkaoston myös Sir Jimin aikana, mutta viisas ei tee samoja virheitä monta kertaa. Siksi Old Traffordilla on ollut tänä kesänä siirtojen suhteen uusi roti.

Se ei tarkoita, etteikö Manchester United voisi vielä hankkia yhden tai jopa kaksi kallista pelaajaa siirtoikkunan viimeisten viikkojen aikana, mutta mitään radikaaleja siirtoja Old Traffordilla tuskin elokuussa nähdään.

Jos joku ovesta tulee, se on todennäköisemmin Lewis Hallin kaltainen täsmähankinta kuin samanlainen supertähti, jollaisia Arsenal, Manchester City, Liverpool, Chelsea ja Tottenham vielä jahtaavat.

***

Tulevan kauden kannalta Sir Jimin ajama uusi strategia herättää kuumottavan kysymyksen:

Riittääkö Manchester Unitedin materiaali siihen, että United taistelisi Valioliigan tai Mestarien liigan voitosta – vai onko Manchester Unitedin ainoa realistinen vaihtoehto taistella siitä, että se selviytyisi myös kaudeksi 2027-2028 Mestarien liigaan?

Neljäs sija toisi Mestarien liiga -paikan varmasti, todennäköisesti viideskin, mutta niitä samoja paikkoja jahtaa 5-6 muutakin seuraa – Arsenal, Manchester City, Chelsea, Liverpool, Tottenham ja jopa Aston Villa.

Kaikki eivät UCL-junan kyytiin mahdu missään skenaariossa.

Manchester Unitedin kannattajat luottavat siihen, että United keräsi Michael Carrickin tultua tammikuussa Rúben Amorimin tilalle enemmän pisteitä kuin mikään toinen seura Valioliigassa.

Viime kauden joukkueesta on varmuudella poissa vain Casemiro, mutta muuten joukkue on pysynyt tärkeimmiltä sisäelimiltään samana kuin kevään hurjan lennon aikana. Lisäksi joukkueeseen on hankittu Valioliigassa tasonsa jo näyttäneet Tielemans ja Santos – ja todennäköisesti elokuu tuo vielä yhden tai kaksi uutta pelaajaa.

Joukkueen tärkein pelaaja Bruno Fernades täyttää syyskuussa jo 32 vuotta, mutta vanhoissa jaloissa on edelleen niin paljon taikaa ja virtaa, etteivät ne vielä mihinkään katoa. Sekin on turha huoli – ainakin tulevalla kaudella.

Mikä siis voisi mennä pieleen?

Tullaan tärkeimpään kysymykseen – Carrickiin.

***

Kukaan ei voi kiistää, mitä Manchester Unitedissa tapahtui viime keväänä Carrickin otettua ohjat käteensä, mutta mistä viime kevään loistavat tulokset kertoivat?

Kertoivatko ne, miten hyvä valmentaja Carrick on – vai kertoivatko ne enemmän siitä, että hän pystyi rauhallisuudellaan, kokemuksellaan, arvovallallaan ja taktisella perusosaamisellaan lopettamaan Amorimin aikakauden pelillisen ja taktisen kaaoksen ja muuttamaan pukuhuoneen ahdistuneen ilmapiirin jälleen vapautuneeksi ja itseensä uskovaksi?

Carrickin oma ura valmentajana antaa kysymykseen pelottavan vastauksen.

Carrick nimitettiin lokakuussa 2022 Middlesbroughin manageriksi. Boro oli tuossa vaiheessa Mestaruussarjassa sijalla 21, vain pykälän putoamisviivan yläpuolella.

Carrickin tultua koppiin Middlesbroughissa tapahtui sama asia kuin viime keväänä Manchester Unitedissa. Tulokset alkoivat lentää ja Middlesbrough oli kauden lopussa sarjassa neljäs. Nousu Valioliigaan kaatui vasta nousukarsintojen välierissä.

Seuraavalla kaudella Middlesbrough kuitenkin taantui niin pelillisesti kuin tuloksellisesti ja oli sarjassa vasta kahdeksas. Kun Boron sarjasijoitus putosi seuraavalla kaudella kovista satsauksista huolimatta vielä entisestään kahdella pykälällä, Middlesbrough näytti kauden jälkeen Carrickille ovea.

Carrick törmäsi Middlesbroughissa monelle valmentajalle tuttuun ilmiöön. Hän herätti joukkueen ja teki muutamia toimivia taktisia muutoksia joukkueen pelaamiseen. Siitä syntyi ihme.

***

Jalkapallo on kuitenkin vaativa ja viheliäinen peli. Se ei nuku koskaan, vaan kehittyy koko ajan.

Samaan aikaan, kun peli kehittyi, myös vastustajat kehittivät omaa pelaamistaan ja käyttivät yhä enemmän aikaa Middlesbroughin pelin purkamiseen ja taktisten vastalääkkeiden etsimiseen.

Siinä vaiheessa Carrickin olisi pitänyt pystyä vastamaan haasteisiin ja kehittämään Middlesbroughin pelaamista vähintään samalla vauhdilla.

Siihen Carrick ei kuitenkaan pystynyt.

Nöyryyttävintä Carrickin kannalta oli, että hänen kanssaan José Mourinhon valmennustiimiin Manchester Unitedissa kuulunut tuntematon rivivalmentaja Kieran McKenna nosti samaan aikaan Ipswichin Ykkösliigasta ensin Mestaruussarjaan, ja kun Carrick sai potkut Middlesbroughista, McKenna juhli Ipswichin kanssa sensaatiomaista nousua Valioliigaan vain yhden Mestaruussarjassa vietetyn kauden jälkeen.

McKenna oli saavuttanut tämän kaiken, vaikka Ipswich operoi huomattavasti pienemmillä taloudellisilla resursseilla ja heikommalla materiaalilla kuin Carrickin Middlesbrough.

McKenna oli näyttänyt, mitä hyvä valmentaja voi tehdä – mutta mitä Carrick oli näyttänyt?

***

McKenna nosti päättyneellä kaudella Ipswichin toistamiseen Valioliigaan, mutta ilmoitti nousujuhlien jälkeen pitävänsä tauon valmentamisesta.

Hänen haamunsa ei ole vainoamassa tulevalla kaudella Carrickia, mutta se on olematon lohtu Carrickin kannalta.

Todellinen kysymys ja samalla Manchester Unitedin tulevan kauden suurin uhkakuva on tämä:

Jos Carrick ei pystynyt haastamaan valmentajana McKennaa, kuinka hän pystyisi haastamaan Mikel Artetan, Xabi Alonson, Enzo Marescan, Andoni Iraolan, Roberto De Zerbin tai Unai Emeryn – varsinkin, kun Manchester Unitedin materiaali on korkeintaan sarjan neljänneksi tai viidenneksi paras?

Elämässä pitää uskoa hyvään. Siksi myös Carrickille on annettava mahdollisuus, että hän olisi Middlesbroughin potkujen jälkeen ottanut valmentajana kahdessa vuodessa jättiläismäisen kehitysloikan.

Paljon todennäköisempää on kuitenkin se, että Carrickille käy Manchester Unitedissa samoin kuin hänelle kävi Middlesbroughissa ja niin monelle muullekin kokonsytyttäjävalmentajalle on jalkapallossa käynyt.

Muistatte varmaan miehen nimeltä Ange Postecoglou. Sen ihmeiden tekijän, joka vei Tottenhamin avauskaudellaan syksyllä 2023 piikkipaikalle ja joka ehdittiin valita kahdesti Kuukauden manageriksi, kunnes illuusio haihtui ja Tottenham sukelsi – niin syvälle, että seuraavalla kaudella Tottenham oli sarjassa viimeinen säilyjä. Postecogloua ei pelastanut edes Eurooppa-liigan voitto samana keväänä.

Mikä siis pelastaisi Carrickin ja sitä kautta Manchester Unitedin tulevan kauden?

Vaihtoehtoja on tasan kaksi: Ihmeiden ihme – tai ei mikään.