Manse lähtee loppuotteluun suosikkina, mutta Kempeleen kaatumisen takana on tragedia
Manse ei lunastanut vain finaalipaikkaa nylkemällä Kempeleen. Pekka Arffmanin mukaan Manse on noussut myössuurimmaksi mestarisuosikiksi.
@JukkaRonka
Manse otti kolmannen voiton Kempeleestä numeroin 2-0 (3-1, 1-0) ja meni suorinta tietä loppuotteluun. Pekka, ei löytynyt Kempeleeltä sitä kuuluisaa suurta hurmosta tässä kolmannessakaan ottelussa?
Ei löytynyt. Tämä kolmas ottelu oli pelillisesti tosi heikko molemmilta joukkueilta. Kempeleellä vaisuun esitykseen oli omat syynsä, mutta se ihmetyttää, miksi myös Manse pelasi näin vaatimattoman ottelun. Jos perjantainen voitto Kempeleessä oli Manselta myrskyvaroitus, tämä ottelu oli päinvastainen esitys.
Manse oli toki parempi joukkue tässä kolmannessa ottelussa, mutta eihän Kempeleeltä olisi vaadittu kovinkaan suurta ihmettä, jos se olisi vienyt ottelun supervuoroon ja kotiutuslyöntikisaan – ja miksei jopa neljänteen otteluun.
Nyt Kempele ei saanut missään vaiheessa päälle samanlaista hurmosta ja apinaraivoa kuin pistäessään puolivälierissä Vimpelin nippuun. Viidennen ottelun dramaattisesta supervuorosta ei ole kalenterin mukaan kuin viikko, mutta pelillisesti siitä tuntuu olevan valovuosi.
Mikä Kempeleen vaisuuden selittää?
Siihen on yksi selitys ylitse muiden – Tuomas Jussilan loukkaantuminen viimeisessä ottelussa Vimpeliä vastaan.
Jussila on joukkueen ylivoimaisesti tärkein pelaaja pelillisesti kuin henkisessä mielessä. Kun muu joukkue näki ja ymmärsi, ettei joukkueen tärkein kurkihirsi ole kunnossa, se lamaannutti selvästi koko joukkuetta.
Sen lisäksi Jussilan panos kentällä oli ymmärrettävästi aivan eri luokkaa kuin terveen Jussilan. Tämä korostui entisestään tässä kolmannessa ottelussa, jossa Jussila loukkasi lisää jalkaansa ja hänet jouduttiin siirtämään toisella jaksolla jokeriksi.
Jalkavamma vaikutti Jussilan liikkumiseen niin sisällä kuin ulkonakin, minkä lisäksi jalkavamma vaikutti myös Jussilan lyönteihin. Jussila lyö oikealta, jolloin hänen tukijalkansa on juuri tuo loukkaantunut vasen jalka. Kun Jussila ei saanut lyöntihetkellä tukijalkaansa kunnon pönkkään, lyöminen oli väistämättä hankalaa.
On myös muistettava, ettei Jussila ollut Kempeleen ainoa loukkaantunut pelaaja. Onni Määttä oli kuukauden sivussa ja vaikka hän paransikin pelaamistaan kehiin palattuaan, hänkään ei ollut parhaimmillaan. Sen lisäksi toinen lyöjäjokeri, Matti Korhonen, oli kokonaan sivussa loukkaantumisen vuoksi.
Myöskään lukkari Jani Lassila ei ollut missään tapauksessa parhaimmillaan. Hän pelasi jälleen loistavan runkosarjan, mutta tässä välieräsarjassa Lassilan pelaaminen oli todella varovaista ja epätyypillistä Lassilaa.
Kempele yritti ratkaista myös koppariongelmansa peluuttamalla takana Perttu Ollin parina sisällä loistanutta Teemu Hollantia. Vaikka kaksikko pelasi hyviäkin jaksoja, niin kyllähän esimerkiksi toisessa välieräottelussa heidän kokemattomuutensa tuli selkeästi esille.
Kun kaikki nämä tekijät niputtaa yhteen, Kempeleen vaisuutta ei tarvitse ihmetelle. Pikemmin voisi ihmetellä, miten se pystyi silti roikkumaan näissä peleissä ja varsinkin jaksovoitoissa näinkin hyvin mukana.
Manse pelaa vuoden tauon jälkeen loppuotteluissa. Millainen Manse tämän vuoden loppuotteluissa nähdään?
Vaikka tämä kolmas ottelu olikin Manselta vaatimaton esitys, Manse lähtee loppuottelusarjaan ennakkosuosikkina riippumatta siitä, tuleeko vastaan Kouvola tai Sotkamo.
Joukkueen kokoonpano on elänyt kauden aikana loukkaantumisten takia, mutta Jani Komulainen on tyypilliseen sotkamolaiseen tapaan saanut viritettyä joukkueen pelaamiseen parhaimpaan formuunsa juuri oikealla hetkellä syksyn mitalipeleissä.
Ulkona Mansella ei ole heikkoja lenkkejä. Juha Puhtimäki on pelannut loistokauden ja Mansen etukenttä Simo Vainikainen–Tomi Lehtonen on Kouvolan etukentän kanssa sarjan paras etukenttä.
Severi Tikkakoskesta loppuvat kohta ylisanat, mutta onhan hän ollut tällä kaudella sensaatio niin sisällä kuin ulkona.
Mansella on myös takatilanteissa loistavat heittäjät, Elmeri Lieto ja Lehtonen, ja Juuso Myllyniemi on päässyt loukkaantumisensa jälkeen todella hyvään vireeseen.
Leevi Lehdon loukkaantuminen näkyy toki polttolinjassa, mutta Kalle-Tapio Huusko ei ole kuitenkaan mikään ongelma.
Henri Puputti on edelleen eliittitason koppari ja Topias Lilja menee täydestä Puputin säestäjänä takakentällä.
Sisällä Mansella on kaksi vahvaa kärkeä ja sillä on jopa kuusi hyvää kotiuttajaa, joita riittää myös kakkoskärkeen.
Ehkä ainoa pieni huoli on Perttu Ruuskan epätasaisuus. Hän saattaa pelata yhtenä päivänä satumaisen ottelun ja paukuttaa 10 juoksua, kuten Kempelettä vastaan perjantaina – mutta hyvien pelien vastapainoksi saattaa tulla myös heikompia ja jopa mustia iltoja.
Mansen pelaaminen on kuitenkin niin vakuuttavaa ja ulko- ja sisäpeli niin hyvässä kuosissa, että Manse on ennakkosuosikki loppuottelussa vastustajasta riippumatta.