Manse PP otti pakkoraossa 2-0 (2-2, 4-1) -kotivoiton Imatrasta ja säilytti mahdollisuuden selvitä välieriin. Oli kuitenkin aikaa nihkeää etenkin ensimmäisellä jaksolla?

Olihan se täysin nihkeää varsinkin, kun miettii, millaiset joukkueet kentällä olivat. Toinen on Suomen kallein ja materiaaliltaan huippuluokan joukkue, ja toinen joukkue, joka oli jouduttu kokoamaan tähän otteluun saavin pohjimmaisista siemenperunoista. Juho Keinäsen tilalle pakon edessä heitetty Ilkka Ylitalo on pelannut tällä kaudella kuusi Suomensarjan ottelua, kakkoskoppari Juho Toivola on oikeasti lyöjäjokeri, ja etulukijana pelannut Eino Puustinen ja hakeva koppari Aleksanteri Haukka eivät mahtuneet aiemmin kesällä pelaavaan kokoonpanoon.

Tätä taustaa vastaa tämänkin ottelun ja varsinkin ensimmäisen jakson pitäminen näinkin tasaisena oli kova saavutus. Toki IPV:n sisäpeli oli muutamissa vuoropareissa varsin vaatimatonta, muutamat lyönti- ja peluutusratkaisut erikoisia ja kaiken lisäksi Mansen ensimmäisen jakson kolmesta juoksusta kaksi tuli IPV:n ulkokentän avustuksella.

Manse oli ensimmäisellä jaksolla suoraan sanottuna luokaton. Kentällemeno oli hankalaa muilla paitsi Juuso Myllyniemellä. Nyt ulkopelivirheitä ja heikkoja lyöntejä tuli Tuomas Jussilasta alkaen kaikista kokeneimmillekin pelaajille. Henri Puputin läpilyönti kakkosjatkeelle oli oikeastaan ainoa oikeasti hyvä lyönti Manselta koko jaksolla. Ilman Toivolan uhrautuvaa katkoa se olisi ollut kolmen juoksun lyönti.

Manse pelasi ensimmäisellä jaksolla myös varsin varovaista ja yllätyksetöntä peliä, kun ottaa huomioon, millaisilla pelaajilla kahden palon tilanteessa nostettiin vain koppia. Kyllä tuolla pumpulla voisi pelata rohkeamminkin.

Toisella jaksolla Mansen peli alkoi hieman vapautua, mutta ei se vieläkään mitään näytöstä ollut. Ehkä siinä eniten vapautuivat paineet. TV-kameroiden edessä voidaan sanoa, että ei meillä tässä paineita ole, mutta kyllähän Mansen leirissä tuuleteltiin toisella jaksolla jokaista koppilyöntiäkin kuin ottelun voittoa.

Missä tässä ottelusarjassa nyt mennään. Kääntyikö tuuli?

On siinä iso mahdollisuus, että se kääntyi ensimmäisen jakson neljännen tasoittavalla, kun Manse nousi juoksun tappioasemasta 3-2-jaksovoittoon. Kuten on nähty, IPV:n mahdollisuudet voittaa ottelu paranevat huomattavasti, jos ne saavat siirrettyä ratkaisun supervuoroon tai kotiutuslyöntikisaan. Nyt se mahdollisuus meni ensimmäisen jakson lopussa.

Manse on totta kai suosikki tässä ottelusarjassa, mutta on tässä pakko antaa myös IPV:lle mahdollisuutensa. Jos torstaina ei sada, niin Ukonniemessä on väkeä ennätysyleisö ja meno on kuin hullujenhuoneessa. Ja jos siinä möykässä ja hurmiossa IPV onnistuu lyömään ottelun tai jaksojen alussa läpi, niin kaikki on edelleen mahdollista.

IPV:n kannalta olisi elintärkeää saada Juho Keinänen takaisin pelikuntoon. Hän on ulkona likimain korvaamaton pelaaja Imatralle.

Ja tässä yhteydessä on pakko jälleen nostaa esille Rasmus Surakka. Nuori mies tuntuu olevan täysin hervoton lautasen äärellä. Hän ei ole hätkähtänyt millään tavalla Mansen supertähtiä, vaan pelaa heitä vastaan yhtä rennolla ja itsevarmalla otteella kuin kyseessä olisi junioriottelu – eikä hän tänäänkään hätkähtänyt yhtään, vaikka antoi vapaataipaleen kahdella väärällä. Hurja nuori mies.

Mikä on Mansen pörssikurssi mahdollisia välieriä ajatellen?

Tällaisilla esityksillä ja tällaisella puristuksella Manse on ilman muuta vaikeuksissa, jos se menisikin välieriin. Toisaalta joukkueen taidot eivät ole minnekään kadonneet, joten Mansea ei kannata vielä kuopata. Kysymys olisi siitä, millaisessa tilassa Manse lähtisi välieriin – ja tietenkin, millaisessa iskussa Sotkamo tai Joensuu ovat. Mutta se on selvää, että Mansen sisäpeli on ollut Imatraa vastaan tosi takkuista – ja sen on pakkoa parantua.

Sotkamo siirtyi Joensuuta vastaan 2-1-johtoon ottelusarjassa. Toiko kolmas ottelu mitään uutta taivaanrannalle?

Ei varsinaisesti. Punnukset ovat edelleen tasan ja marginaalit ovat niin pienet, että jatkopaikka on täysin auki. Se, mikä tässä ottelusarjassa on ollut silmiinpistävää, on ollut läpilyöntien merkitys. Nytkin Joensuun toisen jakson voitossa Konsta Kettusen läpilyönnillä oli kriittinen merkitys – ja supervuoro ratkesi lopullisesti Roope Korhosen läpilyöntiin.

Toinen iso asia on se, mistä jo viimeksikin mainitsin, on Sotkamon riippuvaisuus Roope Korhosesta. Roope pystyy toki kantamaan harteillaan vaikka puolta Kainuuta, mutta onhan tuo Roopen osuus Jymyn lyödyistä jopa pelottavan suuri. Nytkin Roope löi 11 juoksusta 7. Eihän siinä mitään, jos Roopella kulkee, mutta ei se joka vuoroparissa Roopellakaan ota mailaan, ja mitä silloin tapahtuu?

Vimpeli voitti Pattijoen suoraan 3-0 ja samoin Kouvolan Kempeleen. Pitääkö niistä ottelusarjoista tehdä suuria johtopäätöksiä?

Ei Vimpelin ja Kouvolan kannalta. Vimpeli hoiti Pattijoen aika rutiininomaisilla suorituksilla. Osa jaksoista oli toki numerollisesti tasaisia, mutta kyllähän joukkueiden tasoero oli selvä.

Kouvola on ollut näissä otteluissa jopa odotettua parempi. Se, mikä on ollut yllätys, on ollut Kouvolan iloinen lyöntipeli. Kouvola löi kolmessa ottelussa 34 juoksua ja kokonaisuudessaan juoksut jakautuivat useammalle lyöjälle. Toki Kouvola myös antoi yllättävän paljon juoksuja, mutta uskon, että välierissä ulkopeli tiivistyy ja varmasti myös lyötyjen määrä putoaa.