Manse PP voitti Suomen mestaruuden yhdessä mielessä ristiriitaisella tavalla.

Pesäpallon kehitys on korostanut viime vuosina entistä selvemmin pomminvarmojen kärkimiesten merkitystä, jotka avaavat sisäpelin tai jättävät sen avaamatta. Jos ykkönen ei avaa sisäpeliä, silloin ollaan yleensä ongelmissa – ellei joukkueella ole huippuluokan etenijäjokeria.

Manselta puuttui kuitenkin idioottivarma ykkönen, sillä ykköseksi kaavailtu Simo Vainikainen pelasi suurimman osan kaudesta toipilaana, ja Manse joutui vaihtelemaan ykköstä vielä pudotuspeleissä ja jopa finaalisarjassa. Mansen onni oli kuitenkin se, että etenijäjokeri Timo Torppa onnistui etenkin runkosarjassa. Finaaleissa Manse kärki yski, mutta toimi kuitenkin riittävällä tasolla, jottei mestaruus siihen kaatunut.

Parhaat kertoimet kaikkeen urheiluun Expektiltä! Tästä kyytiin!

Etenijöiden vertaamisessa kannattaa erottaa kaksi asiaa – kentälle pääseminen ja eteneminen. Se, että kärki pääsee kentälle, on arvokas asia, mutta vielä tärkeämpää on se, miten hyvin pelaaja kulkee pesien välillä, millaiset lähdöt hän saa pesiltä ja miten hyvä nopeuskestävyys hänellä on.

On myös hyvä huomioida, että ykköset eivät välttämättä ole etenijätilastojen voittajia, sillä heihin kohdistuu kovin polttamisen paine ja esimerkiksi kakkoset pääsevät usein etenemään paljon vähemmässä paineessa ykkösten selän takana. Nytkin etenijätilaston ykkönen, Sotkamon Joni Rytkönen, pelasi numerolla 2 – ja paras ykkönen etenijätilastossa oli kuudenneksi sijoittunut Kankaanpään Lauri Vierimaa.

Ykköskori

Manselta puuttui kauden aikana pomminvarma ykkönen, mutta joukkueen kokonaisvaltainen etenemisvoima oli yksi sen mestaruuden avaintekijöistä. Kakkosena ja kolmosena pelanneet Juuso Myllyniemi ja Tuomas Jussila ovat erinomaisia etenijöitä, samoin ykkös- ja kakkoskärjen etenemisvoimaiset pelaajat, Simo Vainikainen, Topias Lilja, Tuomas Tuohisaari ja kesken kauden hankittu Severi Tikkakoski. Timo Torppa onnistui myös hyvin etenijäjokerina varsinkin runkosarjassa.

Kouvolan etenemiskalusto ei ollut yhtä leveä, mutta sitäkin terävämpi. Tommi Mäentausta kärsi loukkaantumisista, mutta oli silti varma kentällemenijä, ja vaikka Matti Saukon päätyö oli purkaa ykkösvaihto, myös hän on etenijänä ykköskoria. Kouvolalla oli myös sarjan paras etenijäjokeri, Ville Pesu.

Vimpeli pääkärki Teemu Isoketo on huippuluokan kentällemenijä, mutta hänen haasteenaan oli tällä kaudella eteneminen. Myös etenijäjokeri Jere Saukko pelasi normaalia vaisumman kauden. Vimpelin onneksi siltä löytyy kuitenkin Mikko Kanalan ja Olli Heikkalan johdolla hyviä etenijöitä. Kanala on etenkin on etenijänä valtakunnan ehdotonta eliittiä.

Sotkamon kärki on paperilla Superin kovin, mutta Niilo Piiponniemi kärsi erilaisista vammoista ja Kalle Kuosmanen ei ole kärkenä yhtä jäätävä, vaikka pystyy hoitamaan ykkösenäkin pelaamisen ammattimaisesti. Sotkamon suurin etenemisase olikin tällä kaudella etenijätilaston voittanut Joni Rytkönen. Rytkösen arvoa nostaa se, että ykkösvaihdon purkamisen lisäksi hän on suvereeni pesien välillä – niin taktisesti kuin jaloistaan.

Kakkoskori

Joensuulla on paperilla paljon potentiaalia, mutta tätä kautta sotki Konsta Kettusen loukkaantumiset sekä takuuvarmojen kakkosen ja kolmosen puuttuminen, kunnes uusi pelinjohtaja Petri Pennanen sai korjattua ongelman. Kärkimies Konsta Piironen pelasi kuitenkin loistokauden ja on yksi Superin parhaista ykkösistä.

Kiteen heikon kauden suurin valopilkku yksittäisten pelaajien lisäksi oli kärki. Elmeri Purmonen pääsi kauden edetessä tuttuun vauhtiin ja hänestä voi kehittyä ykkösenä vielä melkein mitä tahansa. Myös kakkosena pelannut Jesse Eskelinen on hyvä etenijä.

Hyvinkää aloitti kauden siten, että Teemu Nurmio pelasi ykkösenä. Nurmio on laatukärki, mutta kauden edetessä Patrik Vartama varasti hänen paikkansa. Ei siksi, että Nurmio olisi ollut huono, vaan siksi, että Vartama oli kärkenä vieläkin parempi. Myös kakkosena pelannut Jere Vikström on ollut jo vuosikausia hyvä etenijä.

Pattijoella oli pitkään haasteena ykkösen puuttuminen. Severi Piispanen korjasi kuitenkin puutteen ja pelasi kaksi vahvaa kautta Pattijoen kärkenä ennen siirtymistään ensi kaudeksi Kankaanpäähän. Tuukka Sarkkinen oli hyvä veto kakkoseksi niin ykköstilanteen purkajana kuin etenijänäkin.

Kankaanpäällä oli kärkenä yksi kauden sensaatioista, Lauri Vierimaa. Hänen meni nollassa kentälle peräti 145 kertaa, mikä oli Superin ylivoimaisesti korkein lukema. KaMan ongelmana oli kuitenkin kärjen kapeus. Vierimaa kulki kyllä, mutta sen jälkeen etenijät olivat kortilla, vaikka Teemu Utunen pelasikin kakkosena hyvän kauden.

Kolmoskori

Pudotuspeleihin selviytyneillä Imatralla ja Kempeleellä oli molemmilla haasteena huippuykkösen puuttuminen. Imatra sai korjattua ongelmaa etenijäjokeri Joona Sikiön avulla, Kempele enemmän sitä kautta, että sillä oli kärjessä Onni Määtän ja Markus Keski-Petäjän kaltaiset kakkonen ja kolmonen, jotka ovat taktisesti hyviä etenijöitä.

Koskenkorvalla paras etenijä oli kakkosena pelannut Aku Kettunen, samoin SiiPellä ykkösetenijä oli kakkosena pelannut Ville Lantiainen. JymyJusseilla oli kohtalainen kentällemenijä, Tuomas Raunio, mutta hänen haasteensa oli eteneminen ja nopeuskestävyys. Haminalla oli hyvä kärki, Teemu Rouhiainen, mutta muuten Haminan etenemisvoima ei ollut  mitään jäätä.