Manse PP:n röyhkeys on parasta, mitä pesäpallolle on tapahtunut pitkään aikaan

Juha Puhtimäen siirto Tampereelle vahvistettiin virallisesti perjantaina.

Pesäpallo

Manse PP:n röyhkeys on parasta, mitä pesäpallolle on tapahtunut pitkään aikaan

Manse PP:n aggressiivinen ostopolitiikka on noussut kesän puheenaiheeksi. Ja hyvä niin.

Pekka Arffman
TEKSTI Pekka Arffman
JULKAISTU 2.10.2020 | KUVAT Petri Saarelainen

Manse PP vahvisti ensi kauden tähtijoukkueensa uusimmat hankinnat perjantaina. Joensuun Mailasta siirtyvien Juha Puhtimäen, Lauri Kivisen ja Simo Vainikaisen lisäksi neljäntenä uutena nimenä pakkaan liittyi Kankaanpäästä tuleva etenijäjokeri Mikko Pauna. Jo aiemmin Manse oli julkistanut Tuomas Jussilan ja Topias Liljan siirrot sekä pelinjohtaja Matti Iivarisen jatkosopimuksen.

Mansen ensi kauden joukkue ei ole vain nimilistaltaan kova. Se on rakennettu erittäin ammattimaisesti. Kaiken pohjana ja perustana on ulkopeli, mutta myös sisäpeliryhmitys on viisaasti rakennettu ja mahdollistaa kahdella kärjellä pelaamisen.

Ammattisilmä näkyy siinä, ketä tämän kauden joukkueesta on jätetty nykyiseen ryhmään ja mille pelipaikoille ja millaiseen rooliin uusia pelaajia on hankittu. Puhtimäen ja Jussilan olisi osannut ostaa sokeampikin silmä, mutta olisi mielenkiintoista tietää, kenen neuvosta Vainikainen hankittiin toiseksi etumieheksi ja samalla joukkueen kärjeksi, tai kuka ymmärsi Kivisen kaksoisroolin kopparina ja potentiaalisena kotiuttajana? Tai kuka sanoi, että Joonas Eirola kannattaa jättää etukentälle, sillä PesisLiveä lukemalla Eirolan vahvuutta etumiehenä ei olisi nähty.

Olipa aivot ratkaisujen takana keitä tahansa, Mansella on ensi kaudella joukkue, joka tulee vuorenvarmasti olemaan yksi kärkiseuroista. Yleensä ostojoukkueen hioutuminen yhtenäiseksi joukkueeksi vie useamman vuoden, mutta Mansen kohdalla tilannetta auttaa ratkaisevasti se, että joukkueen ydinrungossa on neljä kaksinkertaista Suomen mestaria Joensuusta – Puhtimäki, Jussila, Kivinen ja lyöjäjokeri Juha Niemi -, minkä lisäksi Vainikainen pelasi päättyneellä kaudella myös Joensuussa.

Siksi Manse PP voi taistella jopa Suomen mestaruudesta, vaikka joukkue on Leevi Lehtoa ja Timo Torppaa lukuun ottamatta koottu viimeisen 12 kuukauden aikana.

Manse saa Vainikaisesta, Jussilasta ja Juuso Myllyniemestä vahvan ykköskärjen. Puhtimäki on erinomainen nelonen ja tärkeiden juoksujen lyöjä. Kivinen on ollut urallaan pääosin vaihtaja, mutta hänellä on potentiaalia myös kotiuttajana. Niemi ei pelannut mitenkään maagista kautta, mutta hänen taitonsa eivät ole kadonneet mihinkään.

Manse saa myös rakennettua Tuomas Tuohisaaresta alkavan kakkoskärjen. Se, mitä Manse hieman huutaa, on vielä yksi kova lyöjäjokeri tai numerolla pelaava kotiuttaja, varsinkin jos Iivarinen haluaa käyttää vahvemmin kakkoskärkeä.

Ulkona Mansella on kaikilla pelin avainlohkoilla kovaa laatua. Puhtimäki ja Jussila ovat ulkopelin sielut ja ulkopelaajina valtakunnan ehdotonta eliittiä. Eirola ja Vainikainen muodostavat vahvan etukentän, Jussila, Myllyniemi, Tuohisaari ja Lehto hoitavat linjan ja Kivinen ja Lilja on mitat täyttävä kopparipari.

Tervetullutta kohua

Mansen tämän kauden kohuhankinnat ovat puhuttaneet ja ravistelleet pesäpallopiirejä kesästä lähtien. Monet ovat ottaneet hampaisiin Mansen hurjan ostopolitiikan ja nähneet Mansessa uuden Kaisaniemen Tiikerit – negatiivisessa mielessä.

Todellisuudessa Manse on kuitenkin parasta mitä pesäpallossa on tapahtunut pitkään aikaa. Pesäpallossa on nähty toki viime vuosinakin värikkäitä taisteluita, mutta Manse tuo pesäpallokentille kokonaan uudenlaista sähköä ja värinää. Tuohon värinään kuuluu myös se, että Mansea on helppo kadehtia ja vihata. Juuri tällaista sähkölatausta pesäpallo on kaivannut – ja kaipaa yhä enemmän, kun se lähestyy 100-vuotisjuhlavuottaan.

Manse PP sotkee sopivalla tavalla myös Superin nokkimisjärjestystä. Se ei ostanut uusia tähtihankintojaan mistään pikkuseuroista, vaan Suomen tämän hetken mahtavimmista ja rikkaimmista pesäpalloimperiumista, Joensuusta.

Manse ei itsekään ole mikään pienen paikkakunnan suuri seura, vaan suurkaupungin seura. Vaikka Tampereella onkin tehty naispesäpallon ja jopa junioripesäpallon puolella hyvää työtä, miesten puolella Tamperetta ei olisi sytytetty katsojien ja yhteistyökumppanien silmissä millään tulitikuilla. Tarvitaan valtakunnallisia halkoja ja niitä Manse on nyt joukkueeseen hankkinut.

Uusi-Joensuu vai uusi Tiikerit?

Mansea voidaan verrata Tiikereihin – positiivisessa mielessä. Tiikerit ei vetänyt yleisöä vain kotiotteluihinsa, vaan se oli 1990-luvun merkkitapaus myös maakunnissa. Esimerkiksi meillä Kiteellä kesällä 1997 Tiikereitä vastaan pelatun kotiottelun alkua piti siirtää, koska kansa ei mahtunut porteista sisälle ja portin takana oli monen sadan metrin mittaiset jonot.

On varmaa, että myös Mansen ottelut ovat ensi vuonna värikkäitä ja tunteita herättäviä näytelmiä muuallakin kuin Joensuussa.

Monet ovat puhuneet Tiikereistä myös varoittavana esimerkkinä siitä, millainen kohtalo Manseakin odottaa. Toki Mansen hankkeeseen liittyy taloudellisia riskejä, mutta Tiikereitä eivät kaataneet taloudelliset satsaukset, vaan sopupelit ja osaamattomuus. Kuvaavaa on, että Tiikereiden alkuperäisille taustavetureille esimerkiksi karanteenimaksut tulivat yllätyksinä.

Mansen takaa löytää paitsi rahaa, myös liikemaailman kovettamaa osaamista. Toivottavasti sieltä löytyy myös hyvät verkostot paikalliseen liike-elämään – ja toivottavasti myös paikallinen liike-elämä syttyy Manse-ilmiöstä. Mansen mahdollisuudet onnistua ovat eri luokkaa kuin Tiikereillä, vaikka toki Tampereellakin riittää tekemistä.

Mansea on syytetty myös pelaajapalkkioiden kuumentamista. Varmasti niin on käynyt – mutta vain kaikista kovimpien ja tunnetuimpien pelaajien kohdalla. Pesäpallon todellinen ongelma pelaajapalkkioiden osalta ei ole Manse, vaan se, että miesten Superissa pelaa liikaa joukkueita, eikä Superin tasoisia pelaajia riitä kaikkiin 15 joukkueeseen. Siksi kolmoskorin rivimiehet voivat huoletta huutaa itselleen 15 000 – 20 000 euron sopimuksia jopa koronan runteleman kauden jälkeen.

Ja sitä paitsi: Nyt pelaajapalkkioiden nousua syyttävät pääasiassa sellaiset seurat, jotka kukin vuorollaan ovat maksaneet pelaajille kovia pelaajapalkkioita.

On hienoa, että Mansea kadehditaan ja vihataan.

Se on vain pesäpallon etu.

 

Elmo on uudistunut!

Toimi nopeasti ja tilaa Elmo edulliseen

tarjoushintaan 4 kk 35 e –

saat lokakuun Elmon uunituoreena kotiin kannettuna.

Voit myös ostaa uusimman Elmon

digilehden irtonumeron Lehtiluukusta.

Tilaajille digilehti kuuluu automaattisesti tilaushintaan.

Ja totta kai Elmo on myös irtonumeromyynnissä läpi Suomen!