Mitä ottelu kertoi Manse PP:stä?

Mansen pelaaminen ei ole missään tapauksessa vielä valmista. Ulkopeli oli kyllä kokonaisuudessaan vahvaa, mutta sisäpelissä on vielä viilattavaa ja hiottavaa.

Pesäpallossa pyritään siihen, että kärki tekee ajolähdön ja pääkotiuttajat alkavat sitten purkamaan ajoa. Tämä konsepti ei Mansella perjantaina toiminut. Toki Manse sai kolmostilanteita ja niistä juoksuja, mutta varsinkin Lauri Kivinen, Juha Puhtimäki ja Henri Puputti jäivät kotiutustilanteissa vähälle ruualle. Juha Niemi sen sijaan pääsi kotiuttamaan miehen kahdesti kolmoselta kotiin.

Se, miten juoksut tulevat, on toki toissijaista, mutta kaikki sylinterit eivät vielä hyrrää Mansen sisäpelissä. Nyt ensimmäisen jakson neljästä juoksusta kolme tuli kahdella Tuomas Jussilan vapaalla kumuralla ja yksi harhaheitolla – ja toisella jakson viidestä juoksusta kaksi harhaheitoilla, yksi Jussilan vapaalla kumuralla ja yksi Kivisen läpilyönnillä kakkosvaihdossa.

Toki Mansen sisäpelissä oli myös hyvin toimivia elementtejä. Juuso Myllyniemi oli hyvässä iskussa ja kentän ehdoton kuningas Tuomas Jussila oli niin sisällä kuin ulkonakin erinomaisessa vireessä. Jos tämä yksi ottelu kertoo Jussilan vireestä, niin hurjalla syönnillä on Mansen iso hauki tällä kaudella.

Mansen kotiutuksissa on omat ongelmansa. Puputti on edelleen parempi vaihtajana kuin kotiuttajana, mutta varsinainen ongelma on kuitenkin Niemi. Hän löi toki kaksi juoksua, mutta Niemi on tullut kovalla vauhdilla alas takavuosien loistostaan. Hänestä on tullut ihmeellinen huitoja, jonka pitää lyödä tänä kesänä miehiä kotiin ajolähdöistä huomattavasti korkeammalla prosentilla kuin kahdella edellisellä kaudella.

Ulkona Manse oli vahva. Jussila oli ulkonakin ylivoimainen hahmo, muuten rivistö oli tasainen.  Vaikka Hyvinkää oli hampaaton, ottelu osoitti, että Mansen ulkopelin kivijalat toimivat.

Ei mikään loistoesitys vielä Manselta, mutta tärkeintä oli kolme pistettä.

Mitä ottelu kertoi Hyvinkäästä?

Ottelu antoi Hyvinkäästä kaksijakoisen kuvan. Sisällä Tahko oli luokaton, mutta ulkopelissä oli paljon hyvää.

Hyvinkää ei saanut sisäpeliä missään vaiheessa rullaamaan, mitä kuvaa hyvin se, että sillä oli koko ottelussa vain 22 kärkilyöntiä. Se on luokaton määrä, varsinkin, kun niissä luvuissa on mukana kaksi läpilyöntiä. Se, että Patrik Vartamalla on mitä ilmeisemmin juoksemista tai lyömistä haittaava vamma, ei kelpaa selitykseksi heikolle sisäpeli-illalle.

Hyvinkään sai ottelun ensimmäisessä vuoroparissa ajolähdön, mutta Juha Korhonen ja Teemu Nikkanen eivät onnistuneet kotiutuksissaan. Sen jälkeen Hyvinkää jäätyi täysin. Se sai koko ensimmäisellä jaksolla kymmenen kärkilyöntiä ja mikä yhtä järkyttävää, ykköspaloja oli peräti viisi.

Toisella jaksolla Tahko teki neljä juoksua, mutta Tahkon neljä juoksua kuulostaa tilastoissa komeammalta kuin kentällä. Kaksi ensimmäistä juoksua tulivat Santtu Patovan läpilyönnillä, kolmas juoksu Jere Vikströmin läpilyönnillä tyhjään kenttään ja neljäs juoksu harhaheitolla.

Luokattoman sisäpelin vastapainoksi Tahkon ulkopeli oli hyvällä tasolla. Illan suurin ilonaihe oli ehdottomasti nuori lukkari Petteri Alanen. Hän sotki syötöillään hyvin Mansen sisäpeliä. Nuoren miehen otteista näki, ettei hän kunnioittanut pätkääkään Mansen nimikuulua tähtikaartia. Harmi vain, että syöttötuomari Miko Kotiniemi sen sijaan kunnioitti ja meni mukaan lähes jokaiseen Mansen kaaren väärähuutoihin Alasen matalissa syötöissä – ja vetosi ne asenettomiksi. Tätä ei toivoisi enää Superin tasolla näkevän.

Kaksi muuta ulkopelin ilonaihetta oli Jere Vikströmin hyvä etumiespeli ja Teemu Nikkasen ja Teemu Nurmion varma ja rohkea kopparipeli. Vikströmin vetäminen etukentälle on osoittautumassa erinomaiseksi ratkaisuksi ja nyt Tahkolla on erinomainen kopparipari, johon voi luottaa.

Extrahuomio

Kaupin uutta kenttää pidettiin ennen kautta niin pehmeänä, että siitä ei pomppu nousisi. Näkyipä kuitenkin nousevan.